Olen onnellinen. Huomasin tänään, että olen alkanut kuunnella itseäni ja toimin itseäni kunnioittaen. Minun on ollut vaikea tunnistaa rajojani ja siksi muut ovat voineet ylittää niitä mennen tullen. Olen ollut vihainen, koska en elä omaa elämääni. Minua on ohjannut pelko tulla hylätyksi ja siksi muiden miellyyttäminen on ollut tärkeämpää kuin itseni tyytyväisenä pitäminen. Olen ollut hukassa tarpeideni kanssa. Ikävä kyllä perustarpeistani lähtien tarpeeni ovat olleet hakusessa.
Perustarpeillani tarkoitan mm syömisestä ja juomisesta. Nyt huomaan, etten voi ahtaa suuhuni mielettömiä määriä. Herkkuja voi olla pöydässä, mutta en syö niitä pakonomaisesti. Minulle ei tule huono olo niin kuin ennen, kun en tunnistanut rajojani. Minä pystyn myös kuuntelemaan millaista ruokaa keho tarvitsee. Tässä on vielä opettelemista, mutta suunta on oikea.
Olen myös alkanut tunnistaa ja tunnustaa, että tarvitsen lepoa. Pystyn ottamaan tilaa myös sille. Monessa vastaavanlaisissa asioissa olen huomaamattani edistynyt hurjasti. Olen kiitollinen, että rakastan itseäni niin paljon, etten enää halua ja voi kohdella huonosti. Tämä ei ole ollut minulle helppoa, mutta työ tuottaa tulosta.
Elämänkriisin myötä olen tarkastellut olemassa olevia ihmissuhteita ja todennut niistä puuttuvan tärkeitä asioita, kuten avoimuutta, välittämistä, lämpöä ja rakkautta. Olen tietoisesti ottanut etäisyyttä näistä suhteista ja antanut yksinäisyydelle ja tarpeilleni tilaa. Nyt odotan, että tila täyttyisi ihanilla ihmisillä. En tiedä, mistä niitä löytäisin elämääni, mutta haluan järjestää sille tilaa. Jos jatkan tyhjissä ihmissuhteissa ja annan heille aikaani, silloin minulla ei ole tilaa niille aidoille ihmissuhteille, joita kovasti haluan elämääni.
Tuntuu hyvältä tunnistaa tarpeeni ja toteuttaa niitä. Vaikka en heti siihen kykene, niin luovun siitä, mikä ei minua enää palvele. Menen silloin lähemmäksi unelmaani, vaikka en vielä ole sen ytimessä. Tiedän senkin päivän koittavan, jolloin voin sanoa olevani unelmani äärellä. Olen kärsimätön odottamaan haaveiden toteutumista, mutta tiedän sen päivän koittavan.
