Vihasta lähemmäksi iloa

Tänään on taas piip piip piip päivä... Mies on ollut koko viikonlopun pahalla tuulella. Olen yrittänyt olla hiljaa enkä provosoitua. Ajatukset ja tunteetkin saavat tilansa, kun en anna ensimmäisten reaktioiden viedä minua mennessään. Olen onnistunut siinä hyvin, vaikka olenkin joutunut puuttumaan. En koe, että mies saisi kohdella lapsia aivan miten sattuu.

Vaikken ole lähtenyt tunteiden vietäväksi, olo on ollut huono. Olen ottanut omaa aikaa, koska en koe tarpeelliseksi olla koko viikonloppua negatiivisessa ympäristössä. Pyrin elämässäni nykyään siihen, että minulla on hyvä olla eikä miehen seurani ole sitä tukenut.

Kaikkea ei voi paeta, joten vihan ympäröimänä ajatukset ovat pyörineet omassa elämässäni ja ennen kaikkea olen pohtinut suhdetta vihaani. Aiemmin en hyväksynyt omaa vihaani. Olen viimeisen vuoden aikana alkanut ymmärtää vihaani, mutta en ole pystynyt ottamaan sitä täysin omakseni. Haen vielä rajoja siitä, kuinka paljon on ok vihaa ja milloin sitä on liikaa.

Miehen viha kuluttaa minua siksi, että omassa vihassani on paljon työtä. Kun en ole omien negatiivisten tunteiden parissa, haluaisin olla lempeyden, rakkauden ja ilon ympäröimänä. Nyt olen usein huonossa ilmapiirissä eli positiivisuudelle ei jää paljon tilaa.

Kaikesta pahasta olosta huolimatta parasta on, että minä pitkälti voin valita millaista elämää elän. En enää suostu mihin vain. Voin poistua tilanteesta, jos siltä tuntuu. Joskus se voi olla pakenemista ja joskus itseni suojelemisesta ja joskus sellaisessa tilanteessa oleminen ei ole tarpeellista.

Ikävät asiat opettavat ja otan niitä vastaan. Koen, että tällä hetkellä elämässäni on tärkeämmällä sijalla ikävien asioiden minimointi ja kivojen tuominen elämään. Sen olen ansainnut. Loistaakoon elämä vuorostaan minulle ja meille kaikille.

Hyvän salliminen itselleni

Kateus, kiukku, ärtymys, arvostelunhalu, turhautuminen ja stressi alkavat aueta minulle yhdestä näkökulmasta. Pohdin miksi miehen käytös herättää minussa negatiivisia tunteita ja tuntemuksia. Miksi olen ärtynyt joihinkin ihmisiin? Mitä kaikkea liittyy kateuteen?

Olen ollut hyvin negatiivinen ihminen enkä ole osannut nauttia hyvistä asioista. Olen kateellinen niille, jotka uskaltavat olla omia persoonia ja ennen kaikkea positiivisuus loistaa heistä. Olen kateellinen siksi, etten osaa tai uskalla myöntää haluavani ja ansaitsevani samaa. Koen sitä vastoin kiukkua ja turhautumista ja arvostelen helposti kyseisiä valintoja tai ihmisiä. Saatan jopa vältellä heitä. Tämä kaikki aiheuttaa stressiä, mikä vie kohti negatiivisten tunteiden kehään.

Miehen tapauksessa reagoin mieheni negatiivisiin purkauksiin, koska en ole hyväksynyt negatiivisia tuntemuksia osaksi minua eikä hänen käytöksensä tue haluamaani muutosta. Minä tottumuksesta otan miehen tunteet omakseni ja negatiivisuus saa minusta vallan.

Jatkossa haluan tunnistaa ja tunnustaa kateuden. Haluan myöntää itselleni, että haluisin joissakin asioissa olla kuin kateuden kohde. Haluan hyväksyä ja sallia itselle kyseisiä asioita. Haluan tunnustaa, että haluamme samoja asioita. Myöntämisen jälkeen voin heittää tuulen vietäväksi kyseisiin asioihin liittyen kiukun, kateuden, turhautuminen,  stressin ja arvostelunhalun. Voin tyytyä toteamaan asiat ja jatkamaan elämää levollisena kohti rauhallisempaa elämää.

Hylkäämisen pelon yhteys ulkopuolisuuden tunteisiin

Pyöritän ajatuksiani ystävyysteeman ympärillä vailla selkeyttä. En saa otetta ihmissuhteista ja ennen kaikkea sen ongelmista. Aina jokin asia on pielessä. Ajatukset kulkevat kehää eikä ahdistus merkittävästi helpota.

Hylkäämisen pelko on ollut tiedossa. En silti ole ymmärtänyt, että kyseinen pelko ajaa minua ulkopuolisuuden tunteeseen. En uskalla olla oma itseni, ettei minua hylättäisi. Pelon vuoksi tarkastelen asioita ulkopuolisena ja ulkopuolisen linssien läpi. En uskalla liittyä ihmisiin, jotta en kokisi muiden inhoa kohtaani. Todellisuudessa harvoin koen, ettei ihminen pidä minusta. Usein liioittelen saamiani vihjeitä, ettei minusta pidettäisiin. En halua hylkäämisen yllättävän, joten etsin kyseisiä viestejä valppaana.

Oivalsin, että minä itse aiheutan ulkopuolisuuden tunteita. Tarkastelen asioita usein siten, että annan liian suuren painoarvon pienille vihjeille, etten ole riittävän hyvä tai etten kelpaa omana itsenäni. Minä ohjaan tarkkaavaisuuttani riittämättömyyttä, kelpaamattomuutta ja ulkopuolisuutta kohti. Haen tukea omille vääristyneille ajatuksilleni. En itsekään usko, etten kelpaisi kuin harvalle, mutta silti pääni uskotelee sitä minulle.

Ilon aiheita

Olin kirjoittamassa taas asioiden nurjasta puolesta, kun se ei tuntunut hyvälle. En halunnut antaa tilaa sille, mikä on huonosti. En halua sellaista elämää. En halua elämäni pyörivän epäkohtien ympärillä, koska ne vie vain voimia. Haluaisin ennemmin lisää hyviä asioita.

Olen iloinen siitä, että olen alkanut kuulla omaa ääntäni paremmin. Huomaan sen erityisesti siinä, että kaipaan vain olemista enkä halua tehdä mitään. Olen myös alkanut tunnistaa paremmin, mitä ravintoa kehoni ja mieleni tarvitsee.

Olen iloinen myös siitä, että olen alkanut meditoida. Se tuntuu minun jutulta. Saan siitä paljon voimaa ja sitä olemista ja itseni kuuntelemista, mitä olen elämääni kaivannut. Meditointi on ensimmäisiä asioita elämässä, joista nautin. Saan siitä mielenrauhaa.

Nautintoa elämääni tuo myös musiikki. Olen alkanut entistä enemmän saada kiinni tunteista musiikin myötä. Sitä kautta olen saanut uusia ulottuvuuksia elämääni. Musiikki tuo tiedostamattomia asioita pintaan, mikä laajentaa tarkastelunäkökulmaani asioihin.

Yhteenvetona voisi sanoa, että elämässä on paljon ihania asioita ja loppujenlopuksi elämässä asiat ovat hyvin, kunhan en keskity vain elämän negatiivisuuteen. 

Surua ja haikeutta ihmissuhteista

Tyhjä olo. Olo on yksinäinen. Minulla on ihmisiä ja kavereitakin ympärilläni, mutta tosi ystäviä on vähän. Kun yritän lähestyä ystäviä, jotta meistä voisi tulla läheisempiä, en saa vastakaikua. Olen alkanut tutustua uusiin ihmisiin, mutta en pääse sille etäisyydelle kuin haluaisin. Avautumiseni myötä ihmisiin on ollut helpompi tutustua. Ehkä lähemmäksi pääseminen edellyttää edelleen muutosta itsessäni.

Tuntuu pahalle. Olen surullinen tilanteesta. Odotanko liikoja? Enkö osaa arvostaa sitä mitä minulla on? Pelkäänkö, että minua pidetään omituisena, kun läheisiä ihmissuhteita ei ole. Onko oloni pahempi juuri siksi, että pelkään muiden reaktioita ja ajatuksia enemmän kuin itse tilannetta?

Olen päästänyt ihmisistä irti, jotka eivät anna minulle sitä, mitä ystävyydeltämme odotan. En ole välejä katkaissut, mutta henkisesti olen heistä luopunut. Vai olenko? Kaipaan heidän olevan yhteydessä minuun, vaikka en ole heihin yhteydessä. Selvästi olen monessa ihmissuhteessa ollut suhdetta ylläpitävänä.

Miksi kaipaan sellaisen perään, mikä ei anna minulle tarvitsemaani? Jotta minun ei tarvitsisi olla yksin? Jotta minun ei tarvitsisi kohdata totuutta huonoista ihmissuhteista? Jotta saisin hyväksynnän? Jotta minun ei tarvitsisi kohdata oman hyväksynnän puutetta?Yksiselitteistä vastausta minulla ei ole. Sen tiedän, että haluaisin luopua surustani ja haikailuistani ja jatkaa elämää eteenpäin. Haluan myöntää, että ihmissuhteeni elämässä ovat olleet huonoja ja menneelle en voi mitään. Tulevaisuudelle voin. Minulla vain ei ole tietoa siitä, miten jalkaisin elämääni. Luultavasti menneen hyväksyminen on seuraava askeleeni. Ehkä sen jälkeen asiat alkavat edetä omalla painollaan.

Kelpaamattomuus ja häpeä

Nyt on kurja fiilis. Minulle annettiin ymmärtää, että jotain kivaa olisi tiedossa, mutta eipä asiat sitten mennetkään kuvittelemallani tavalla. Minulle ei luvattu mitään, mutta ei myöskään sanottu, ettei asiat mene niin kuin toivoin. Annettiin epämääräinen vastaus, jonka tulkitsin väärin.

Tunnen itseni petetyksi ja koen suurta häpeää, että kuvittelin asiat toisin. Tuntuu väärältä, ettei minulle sanottu suoraan tilannetta. Jotain meni kommunikaatiossa pieleen. Hävettää, että olen ymmärtänyt väärin. Hävettää, että olin innoissani ja sitten saan märän rätin kasvoilleni.

Tuntuu pahalle, koska mielikuvitukseni tuottaa oman version asiasta. Pohdin miksi en kelvannutkaan. Onko joku kertonut minusta jotakin, minkä takia asiat menivät niin kuin menivät. Viimeisin kysymykseni on mikä minussa on vikana?

Olen joutunut pohtimaan kelpaamista viimeisen viikon aikana. Tuntuu pahalta, kun lastani on kohdeltu väärin. Tätä kautta nousee oma kelpaamattomuus käsittelyyn. Edellä kuvaamani tapahtuma lisää tuskaani. Olen kai asian ytimessä.

Sattuu. Sattuu kovasti. Miksi minä en kelpaa? Miksi lapseni ei kelpaa? Miksi mieheni ei kelpaa? Miksi olemme aina ulkopuolisia? Miksi koen lapsuuden perheeni kautta ulkopuolisuuden?
Milloin saan tämän asian käsitellyt? Milloin tämä tuska helpottaa?

Stressin hallitseminen epämukavuusalueella

Ehkä teen itselleni hallaa, kun valvon, vaikka tiedän huomenna olevan tärkeä päivä. Tämä viikko on kiireinen ja stressaava. Olen poissa mukavuusalueellani. Toisaalta nautin paljon siitä, mitä teen. Toisaalta käyn itseni kanssa taistoa riittämättömyyden, perfektionismin ja kelpaamisen kanssa.

Ehkä pidän siitä, että saan haastaa itseni. Ehkä pidän siitä, etten elä normaalia arkeani. Ehkä haluan kovastikin pois mukavuusalueellani, mutta stressi on se, joka on vienyt minua. Nyt kelkka on kääntänyt suuntaansa. Stressi ei ole poistunut, mutta en anna sille samanlaista tilaa kuin se on saanut tähän asti elämässä.

Olen ollut stressaantunut ennen kaikkea riittämättömyyden ja kelpaamisen vuoksi. Koen etten voi kaikkeen revetä. Haluaisin myös suoriutua hyvin. Pelkään tekeväni virheitä. En täysin usko itseeni ja siksi en toimi täysin niin kuin parhaaksi näen, vaan haen tukea muilta.

Epävarmuus jäytää takaraivossa. Silti oloni on paljon seesteisempi kuin se on aiemmin vastaavissa tilanteissa ollut. Olen päässyt hurjasti eteenpäin. Siitä huolimatta nukahtaminen on vaikeaa. Työtä tämä vieläkin vaatii ja paljon. Uskon silti joku päivä olevani asian kanssa sinut. Nyt hyväksyn epätäydellisyyteeni niin hyvin kuin voin.

Aion tunnistaa stressin ja yrittää olla antamatta sille liikaa valtaa. Näin saan sen käännettyä voimavaraksi. Nautin havaitsemasta muutoksesta. Minä voin olla menemättä stressin mukana. Voin vain todeta olevani stressaantunut ja elää sen kanssa.

Jännityksen tunnistaminen, kun edessäpäin on utuista

Huh, kun jännittää. Olen alkanut tunnistaa jännityksen tunnetta, kun en tiedä tulevasta. Olen nyt poissa mukavuusalueellani ja sen huomaa. Tällä hetkellä jännitys on positiivista ja ihanaa, mutta pidemmän päälle tällainenkin tuntuu raskaalta.

Rankinta on se, että jo pienikin epävarmuus aiheuttaa jännitystä ja vie kapasiteettiani. Tiedän, että sopivasti mukavuusalueelta poistuminen voi rohkaista ja kannustaa uusiin tilanteisiin menemistä. Tarvitsen lisää hyviä kokemuksia jännittävistä tilanteista selviämisestä, jotta saan lisää rohkeutta ja itsevarmuutta.

Jännityksen huomaaminen tekee ainakin tällä hetkellä tilanteesta selviämisen helpommaksi ja hallittavammaksi. Tunteen tunnistaminen auttaa, etten mene liikaa tunteen mukaan, vaan voin vain sen tunnistaa ja hyväksyä sen.

Näin äsken ohimennen koulukaverini, jota ihailen. Hän vaikuttaa rohkealta. Hän uskaltaa ottaa riskejä eikä hän stressaa asioista turhaan. Hän elää hetkessä ja osaa nauttia. Sellaista elämää minäkin haluan. Haluan keskittyä olemaan onnellinen ja nauttia enkä halua stressata, pelätä ja vältellä. Haluan uskaltaa mennä entistä enemmän kohti muutoksia.

Luin äsken uutisen julkkiksista, joka paljasti seksuaalisensuuntauksensa. Ahdistun, vaikka minulla ei ole asiaa vastaan mitään. Ahdistus tuli hänen rohkeudestaan ja omasta pelkäämisestäni. Uutinen toi mieleen oman muutoksenpelkoni ja haluni kohdata se. Halustani huolimatta pelko estää muutosta. En tiedä, mihin eniten kaipaan muutosta. Kyse on todennäköisesti enemmänkin yleisesti rohkeudesta tehdä asioita itseäni kuunnellen ja tarvittaessa mennä myös isoja muutoksia päin. Täällä hetkellä kaipaan eniten rohkeutta kohdata todellisen minäni ja todelliset tarpeeni. Kun uskallan ne kohdata, uskallan luultavasti ottaa seuraavan askeleen rohkeammin. Pahin pelkoni on, että todelliset toiveeni ja tarpeeni poikkeavat paljon nykyisestä elämästä, jolloin muutokseen vaaditaan enemmän. Silloin olen entistä enemmän pois mukavuusalueellani ja vaaditaan enemmän asioiden selvittämistä ja tekemistä.

Tiedän, että selviän muutoksista, vaikka aina ei niin helppoa olekaan. Ehkä eniten pelkään, miltä asiat näyttävät ulospäin. Pelkään, ettei tekoani ja tarpeitani hyväksytä. Edelleen hyväksynnän saaminen vaikuttaa minuun paljon, vaikka en haluakaan. Hyväksynnän saaminen on tärkeää, vaikka en haluaisi asian oleva niin.

Uni kateudesta ja vessasta

Viime yönä näin paljon unia. Yksi lapsista ei antanut aamulla nukkua, joten se auttoi muistamaan unet paremmin. Kaikkia en muista, mutta kahdesta muistan pätkiä.

Ensimmäisessä unessa olin hyvän ystävän toisen lapsen ristiäisissä. Minut oli valittu kummiksi. Ihmettelin, miksi yksi ystäväni ystävistäni oli valittu kummiksi. Olin ilmeisesti kateellinen hänelle, vaikka minutkin oli valittu. Oikeassa elämässä olen ollut kateellinen kyseiselle ihmiselle, vaikka en häntä niin tunnekaan. Minua myös harmitti, ettei miestäni valittu kummiksi. Kyselin kovasti perusteita, millä perusteilla he valitsivat kummeiksi. Oikeassa elämässä harmittelen, että mieheni kärsii samoista asioista kuin minä ja joudun työstämään sitäkin. En siis saa hyviä ihmissuhteita mieheni kautta, vaan kaikki on tehtävä itse. Unen lopussa muistaakseni kuljettiin ystävän kanssa Helsingin keskustassa ristiäisten jälkeen. Saatoimme juosta jotain karkuun, ehkä juuri tätä hänen ystäväänsä.

Kateus on ongelmani. Tunnen asioiden (toisten onnen, omaisuuden...) olevan minulta pois, vaikka tiedän, ettei asia niin mene. Silti tuntuu pahalta jäädä jotakin vaille. Tässä unessa sain saman kuin toinen ihminen, mutta sekään ei riittänyt. Haluaisin olla parempi kuin toinen. Ei riitä, että saan jotakin, mitä olen halunnut. Tämä liittynee tarpeeseen olla paras ja erikoinen. Haluan, että saisin siten huomiota, kun en muuten saa. Toisaalta mikään ei tunnu riittävän minulle, joten turha etsiä aina parempaa, vaan pitäisi iloita siitä, mitä on.

Unessa juoksin karkuun jotakin. Voisin ajatella, että en ole valmis kohtaamaan ongelmiani. Kuinka voisin kohdata kateuden? Iloitsemaan toisen puolesta? Ehkä, mutta epäaitous paistaa läpi. Olen myös kertonut joillekin olevani heille kateellinen. Sekin vie voiman kateudelta. Se vain ei aina onnistu. Mitä sitten voin tehdä? Opetella tyytymään siihen, mitä minulla on eikä kilpailla toisia vastaan. Oppia iloitsemaan siitä, mitä minulla on. Luopua perfektionismista?

Toisessa unassa olin vessassa. Meillä oli naapureiden kanssa yhteinen vessa. Istuin pöntöllä ja yksi naapureista oli peilin edessä kenties pesemässä hampaita. Hänen pyllynsä näkyi, kun housut olivat pakaroiden päällä. Kävin pissillä. Olo oli epämiellyttävä, koska toinen oli samassa tilassa. Hän ei noteerannut minua. Seuraavaksi ihmettelimme naapurin kanssa vessanpöntön paikkaa. Siirtelimme sitä, koska se ei ollut omalla paikallaan. Keksin sille paremman paikan kuin missä se oli alunperin ollut. Naapuri siirsi sen sille paikalle. Hän näytti, miten yksinkertaista se on. Uneni päättyi siihen.

Vessa toistuu taas unessani. Symbolisesti vessa merkitsee minulle omaa rauhaa, yksityisyyttä, luopumista, omia tarpeitani ja itseni kuuntelemista. Myös häpeän liitän vessaan, koska silloin on kyse minusta ja tarpeistani. Ne eivät ole olleet sallittuja, joten häpeän ilmaista niitä.

Usein en pysty kuuntelemaan ja toteuttamaan tarpeitani, kun muita on läsnä. Luultavasti siksi en unessani ole koskaan vessassa yksin ja rauhassa. Koen myös oikeassa elämässä, ettei minulla ole rauhaa ja omaa tilaa juuri koskaan. Tarvitsisin sitä enemmän kuin saan sitä. Tämä hetkellä tarvitsen enemmän omaa aikaa, jotta kuulisin oman ääneni. Silloin en olisi niin muiden vietävissä kuin nyt olen. Olenkin kokenut hukkuvani, kun en kuule ääntäni.

Kyseisellä ihmisellä unessa en usko olevan merkitystä. Kyseinen ihminen on mukava eikä hän oikeassa elämässä häiritse minua. Se ettei hän minua noteeraa, on itsessään epäolennainen asia. Se on tärkeämpi, että siitä huolimatta oloni on epämukava, vaikka minua ei tarkkailla. Toiset ihmiset vaikuttavat siitä huolimatta minuun. Näen silti hyvänä asiana, että olin rauhallisempi kuin edellisessä vessaunessa.

Se että kerron, mihin vessanpönttö laitetaan ja se laitettiin siihen, kertoo luultavasti jonkinlaisesta rohkeudestani. Koin olevani oma itseni. En jännittänyt, kun kerroin mielipiteeni. Naapuri luultavasti näytti minulle, miten muutoksen tekeminen voi olla helppoa.

Vessauneni ovat luultavasti minulle merkittäviä. Tällä hetkellä korostuvat juuri noiden asioiden tarve, jota vessa minulle symboloi. Haluan poistaa kuonat elämästäni ja kuunnella itseäni. Haluan omaa tilaa ja toteuttaa itseäni. Haluan olla minä ja riittävä tällaisena.

Taustaa uniin vielä sen verran, että tulimme eilen äitini luokse. Meillä on mennyt ihan kivasti. Paikka voi silti nostaa uusia ajatuksia. Viime päivinä olen ollut tekemisissä ystävän kanssa, jonka kummiksi minut valittiin unessa. Kateus taas voi olla peräisin siitä, että pelkään jääväni esim. naapureiden varjoon tai että naapureilla näyttäisi olevan hyviä ihmissuhteita, joita itse kaipaan.

Oma syyllisyyteni äitiydessä

Usein tuskailen ongelmiani. Nyt taas näin, kuinka olen päässyt eteenpäin. Ihana nähdä asioita ymmärtäväisemmästä ja armollisemmasta näkökulmasta kuin aikaisemmin.

Alan nähdä entistä selvemmin, miltä oma toimintani näyttää toisten silmissä. Sitä kautta ymmärrän myös toimintaani selkeämmin. Olen nähnyt mm. sen, että vihastuminen lapsiini toisinaan liittyy siihen, että en voi hyväksyä lasteni tarpeita. Kuinka lapseni voivat tunnistaa omat tarpeensa, jos me aikuiset, lasten vanhemmat emme tunnista heidän tarpeitaan.

Monesti syytän tai vieritän lapsille enemmän vastuuta kuin olisi aiheellista. Unohdan, että olen aikuinen ja lasteni äiti eli olen loppukädessä vastuussa lapsistani. Lapsetkin ovat vastuussa itsestään, mutta heillä en vain vähän valtaa, joten vastuutakin on vähemmän.

Syyttämällä lapsia asioista pakenen vastuuta ja pakenen oman syyllisyyteni kohtaamista. En haluaisi aina todeta olevani väärässä, huono tai epätäydellinen, vaikka niin pääsisin helpommalla. Tiedostaminen on jo hyvä asia. Annan ajankulua ja katsotaan miten asiat menevät. En halua odottaa itseltäni tässä asiassa mitään. En halua suorituspaineita.

Uni omista häistä

Vietimme eilen iltaa uusien ystäviemme kanssa. Minulla oli kiva ilta. Silti jäin miettimään, kuinka käyttäydyin. Mokasinko jotenkin? Hyväksyykö he meidät? Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen enkä halua ajatella asioita tarkemmin,  koska se ei muuta tilannetta.

Näin viime yönä unta häistä. Olin morsian ja mieheni sulhanen. Olin yksin ottamassa vieraita vastaan. Mies oli tulossa samaan suuntaan kuin minä kavereidensa kanssa. Hän ei huomannut minua. En ihme kyllä loukkaantunut tilanteesta. Olin tyyni myös siitä, että yksin otin vieraat vastaan. Kuvaisin oloa seesteisesti. Unessa ei tapahtunut muuta.

Ensimmäiset ajatukset unesta ovat yksinäisyyteen, kelpaamiseen ja hylkäämisen liittyvät asiat. Pohdin miehen välinpitämätöntä suhtautumista minuun. Unessa olin näiden asioiden kanssa sujut. Peilasin asioita eiliseen, mikä voisi olla lähempänä tämän hetkisiä ajatuksia. Kaipaan uusia ihmisiä lähelle. Saatuani heihin kontaktia pelkään, etten kelpaakaan heille. Minulle tulee näyttämishalu enkä silloin ole oma itseni.

Pohdin myös häiden merkitystä minulle. Sitoutuminen ja jakaminen olivat ensimmäisiä ajatuksia. Tästä muistin, että eilen sanoin miehelleni, että hänenkin on tehtävä perheen hyvinvoinnin eteen jotakin. Uneni kuvaisi hyvin tätäkin. Kannan vastuun ja mies pakenee. Useissa asioissa roolit ovat kuitenkin toisinpäin, joten ehkäpä uneni herättelee omaa vastuunottamista ja sitoutumista asioihin.

Pelkään virheitä ja siksi en tee mitään, jos ei ole pakko. Silloin en tee ainakaan väärin. Ahdistun vastuusta ja päätöksenteosta. Jostakin haluan saada voimaa kestää virheeni, pelkoni ja häpeäni. Nykyinen tilanne vie voimia asioiden kohtaamista ja hyväksymistä enemmän. Tiedostamalla asian voin vaikuttaa tähän.