Tarve päästä iholle ja saada rakkautta

Yksinoloa teki minulle hyvää. Huomaan ottaneeni suurimman edistysaskeleen kehittymisen tiellä tähän mennessä. Se että kohtasin monia pelkojani teki minulle hyvää. Huomasin selviäväni ilman sen suurempia hankaluuksia.

Palattuani arkeen tunsin muutoksen. Itkin miehelleni pahaa oloani. Minulle tuli suuri tarve päästä lähelle miestäni. Tuli tunne, että voisin rakastaa miestäni. Se, että pelot ovat lieventyneet, antoivat tilaa todellisille tunteille ja tarpeille. Tilanne ei välttämättä edellytä miehen vaihtamista. Minun on vain uskallettava heittäytyä.

Huomaan kaipaavani kiihkeästi mieheni syliin. Kaipaan läheisyyttä ja haluaisin päästä niin iholle kuin on mahdollista. Haluan enemmän kuin ihokosketusta. Haluan henkistä yhteyttä mieheeni. Olen oivaltanut, että voin olla onnellinen tässä suhteessa. Minun on vain uskallettava olla minä ja näyttää tarpeeni, toiveeni ja heikkouteni. Minä voin vaikuttaa onnellisuuteeni tässä parisuhteessa.

Se, että minulla oli tilaa itselleni ja omille tarpeilleni, antoi tilaa nähdä itseni ulkopuolelle. Kun voin paljon paremmin nyt, olen pystynyt ajattelemaan myös muita. Olen uskaltanut kaiken lisäksi olla enemmän oma itseni. Kaikki tässä perheessä voittavat tässä tilanteessa.

Vanhasta minästä luopuminen ja kaipuu miehen syliin

Arjesta irtiotto on ollut elämäni parhaimpia päätöksiä koskaan. Matkan lähestyessä loppua minua alkoi kuitenkin ahdistaa. Ensimmäinen ajatus oli tyypilliseen tapaansa, että nytkö olen saanut tarpeekseni kodin ilmapiiristä. Nytkö on ratkaisevan siirron aika.

Tunsin kehossa ahdistusta voimakkaasti. Minulla ei ollut kiire minnekään, joten hakeuduin rauhalliseen paikkaan veden äärelle. Matkalla rauhalliseen paikkaan päässäni alkoi soida Anna Abreun esittämänä Mä annan sut pois -biisi.

Päästyäni miellyttävään paikkaan soitin tietenkin kappaleen, joka oli aiemminkin irrottanut minusta itkun. Kuunnellessani aloin tuntea kyyneleet yksi kerrallaan valuvan pitkin poskia sadepisaroiden kanssa. Aluksi koin halua päästä mieheni syliin. Halusin näyttää hänelle heikkouteni ja itkeä siinä. Se ei minulta yleensä onnistu. Toiveeni kertonee siitä, että sitä kuitenkin haluaisin ja haluan olla siinä itse aloitteellinen ja rohkea.

Seuraavaksi itkun nosti pintaan ajatus siitä, että olen muuttunut. Enää en palaa vanhaan. En enää osaa olla pidättyväinen, vaan minulla on tunteet ja mielipiteeni. Minä olen oman elämäni ohjaksissa ja vastuussa itsestäni. Itkin, itkin ja itkin. Päästin irti menneestä ja vanhasta minästä. Minäkin voin olla rohkea ja ihailtava. Minullakin on oikeus olla minä ja elää minunnäköistä elämää niin kuin meillä kaikilla <3

Kiitollinen ja rakkautta täynnä

Tällä hetkellä koen superpaljon kiitollisuutta elämää kohtaan. Olen kohdannut pelkojani ja se on antanut tilaa rakkaudelle,  rohkeudelle ja kiitollisuudelle. Minä uskallan ja kykenen. Minä olen tehnyt asioita, joita ihailen muissa ihmisissä. Nyt voin ihailla itseäni ja olla kiitollinen elämästäni. Voin olla ylpeä itsestäni. Minä olen oman elämäni herra.

Olen täynnä intoa ja rakkautta. Kiitos ennen kaikkea ihanat ihmiset ympärilläni ja kiitos itselleni rohkeudesta.

Matkalla kohti itsenäisyyttä

Haluaisin kovasti kehittyä ihmisenä, mutta pelon vuoksi askeleet ovat hitaita. Tunnistan monissa asioissa pelon, mutta en aina mene sitä päin. Teen tietoisesti valinnan toiselle polulle. Minulle ei enää riitä eteneminen siihen tahtiin kuin olen edennyt, vaan nyt olen päättänyt valita niin usein kuin vain on mahdollista polun kohti pelkoa. En halua tehdä tästä suoritusta, vaan päästää pelosta ja ahdistuksesta irti. Se ei ole mahdollista, jos juoksen vaikeita tunteita karkuun.

Olen saanut viikoittain omaa aikaa, mutta sekään ei ole riittänyt. Päätin ottaa muutaman päivän vain itselleni, jotta minulla olisi riittävästi tilaa itselleni.

Minua on pelottanut ajatus yksinolemisesta. Jo pienetkin arjesta poikkeavat erot miehestä on pelottanut. Pelkään kohdata ajatuksen, ettei meitä ole luotu olemaan yhdessä. Senkin uhalla päätin lähteä reissuun. Uhmasin pelkoani. En voi sietää olla epämukavuusalueella, joten päätin tehdä kaiken niin, että olen nimenomaan vailla selviä toimintatapoja ja vieraassa ympäristössä.

Tässä sitä ollaan vieraassa kaupungissa yksin muutama yö. Minua jännitti ajatus vieraasta paikasta. Hävetti, että joudun käyttämään karttaa. Hävetti, että näyttäydyn epävarmana muille, kun en ole omalla maaperällä. Hävetti ja jännitti, että minä toteutan omia tarpeitani. Koin myös syyllisyyttä. Entä jos mies ajattelee minulla olevan toinen mies? Siis koin syyllisyyttä asiasta, joka ei ollut edes totta.

Kaikista epävarmuustekijöistä huolimatta minä kuuntelin itseäni. Tein, mitä minä halusin. Tunne on sen mukainen. Koen olevani vapaa. Nyt ymmärrän,  mitä olen kaivannut. Olen halunnut tätä tunnetta elämääni. Haluan elää omaa elämääni enkä muiden toiveiden mukaisesti. Kunpa voisin tätä tunnetta kuvata niin kuin sen koen.

Olen kokenut sisäistä rakkautta, vapautta, rohkeutta ja myötätuntoa. Olen kokenut olevani oman elämäni herra. Minulle tämä on koskettavaa ja elämässä käänteentekevää. Tällä reissulla uhmaan jokaista pelkoani, joka vain tulee vastaan. Jäin koukkuun tähän mahtavaa fiilikseen. Luottamus itseeni ja asioista selviytymiseen on ottanut suuren harppauksen. Kiitos itselleni ja rohkeudelleni. Koen olevani kaiken tämän arvoinen. Uskon myös, että reissun myötä henkinen kasvuni lähtee uuteen nousuun. Pelko ei samalla tavalla hidasta menoa niin kuin tähän asti.

Minä olen matkalla kohti itsenäistymistä, mitä en ole aiemmin uskaltanut tehdä. En tarvitse ihmisiä pitämään minua hengissä tai tuomaan turvaa. En ole enää samalla tavalla riippuvainen muista ihmisistä kuin nyt. Löytänyt turvan, uskon ja hyvinvoinnin sisältäni, mitä olen aiemmin etsinyt ulkoapäin.

Mieheni peilinäni

Viimeaikaisen pohdinnat ovat pyörineet parisuhteen ympärillä. Olen alkanut nähdä, että toivon mieheltä asioita, joihin kaipaisin omaan elämääni muutosta. Toivon esimerkiksi kovasti, että mies olisi sosiaalisempi kuin on. Toivon sitä, jotta minä saisin sitä kautta laajennettua sosiaalistaverkostoani. Häpeän miehen epäsosiaalisuutta, mutta en ole sitä hyväksynyt itsessänikään. Haluan miehen muuttuvan, jotta en luultavasti joutuisi kohtaamaan omaa epäsosiaalisuuttani niin usein kuin nyt. En silloin kokisi niin paljon yksinäisyyttä, jos miehen sosiaaliset suhteet olisivat kunnossa. Ajatteluni on tässä vääristynyt, mutta se on aitoa minua. Aiemmin en osannut sitä sanoiksi pukea, koska en uskaltanut kohdata sitä.

Ero on mielessäni, kun en kestä nähdä miehessä samanaikaisesti useita asioita, joita en voi hyväksyä itselleni (esimerkiksi vihaa ja epäsosiaalisuutta). Haluisin mitä ilmeisemmin paeta tilannetta ja siksi haen ahdistukseen helpotusta eron mahdollisuudella.

Epämukavuusalueelta väsymyksen kautta itsetuntemuksen lisääntymiseen

Itseni kuunteleminen ei ole niin helppoa ja mukavaa kuin sen on tarkoitus olla. Ei ainakaan tässä tilanteessa, koska alan tunnistaa väsymystä ja huonoa oloa, mutta en ole useinkaan kykenevä muuttamaan tilannetta.

Olen huomannut esimerkiksi yli yhden yön poissaolojen väsyttävän minua kovasti. Ollessani pois mukavuusalueeltani (eli poissa kotoa) käyn paljon itselleni vaikeita asioita läpi, mikä vie voimani. Silloin alan kiukutella ja kadotan itseni väsymyksen takia. Lasten läsnäolo pahentaa tilannetta, koska en pysty kunnolla lataamaan akkuja ja väsymys purkautuu lapsiin.

Väsymyksen iskiessä päälle kaikki muu unohtuu. Kaikesta voimattomuudesta huolimatta ollessani epämukavuusalueella olen alkanut tunnistaa omia tarpeita. Olen esimerkiksi alkanut tunnistaa, että haluan lapsia useammin jollekin hoitoon. Toivoisin ennen kaikkea heillä olevan hyvät välit sukulaisiin, kummeihin ja muihin ystäviin, mikä myös mahdollistaa heidän jättämisen hoitoon. Tärkeintä ei ole vain oma aikani, vaan myös lämmin suhde muihin tärkeisiin aikuisiin. Asian eteen olisi vain tehtävä jotakin, muuten asiat eivät muutu. Tuntuu vain vaikealta tyhjästä luoda haluamiani ihmissuhteita.