tiistai 28. kesäkuuta 2016

Tarpeistani huolehtiminen

Tarpeeni ja viha kulkevat käsi kädessä. Valitan paljon, koska koen vääryyttä. En koe tulevani kuulluksi ja ennen kaikkea tarpeeni eivät tule täytetyksi. Syy on tietenkin siinä, että en ole pitänyt niistä huolta.

Haluaisin kuunnella itseäni, mutta haluni painuu kaiken ahdistuksen alle. Olen ollut isoissa sisäisissä ristiriidoissa, kun tarpeeni eivät ole linjassa yleisesti hyväksyttävien asioiden kanssa. Kadotan mitä oikeasti haluan, koska haluaisin kaikkien olevan tyytyväisiä. Valtavirrasta poikkeaminen ei tyydytä niin montaa ihmistä kuin keskitiellä pysyminen. Tarpeen eivät tule täytetyksi, koska en ole uskaltanut kuulla, mitä oikeasti haluan ja tarvitsen. En siis ole ollut edes tietoinen, mistä pitää huolta.

Se etten pidä huolta tarpeistani, näkyy myös lapsille. Tänään ymmärsin, että lapsillekin korostan, että minullakin on tarpeeni ja vaikeuteni. Ei ihme, että lapsilla on tietyt ongelmat. Tästä oivalluksesta ymmärsin, että minun on pidettävä huoli tarpeistani, jotta en pura sitä lapsiin. Heidän tarpeensa ovat minulle tärkeitä, mutta en pysty niitä täyttämään ennen kuin pidän omista tarpeistani huolta.

Elämänmuutoksen myötä monet asiat muuttuvat ja monia asioita on nyt mahdollista muuttaa. Pinnalla tällä hetkellä ovat lapsiin liittyvät asiat erotilanteessa, työ, vapaa-aika, ystävät, lasten hoitokuviot, asunto jne... Hyvä esimerkki ristiriidastani on asunto. Asun tällä hetkellä vuokralla. Asunto tuntuu hyvältä ja aloin laittaa kotia. Sitten eräs ihminen pohti muuttoa vuokrakämpästä omistusasuntoon. Ahdistuin. Koin, että minunkin pitäisi tehdä niin. Tajusin, että olen nyt tyytyväinen eikä minun tarvitse heti tehdä minkäänlaista ratkaisuja. Niiden aika on joskus. Nyt saan nauttia tästä hetkestä eikä omistusasunnon tarvitse olla itseisarvo.

Edellä kuvaamani sisäinen taistelu on tässä muutostilanteessa tyypillistä minulle. Olen alkanut päästä perille omasta ahdistuksesta ja sen syistä, mikä on vähentänyt ahdistustani. On ollut helpompi jättää asiat odottamaan, jos en osaa ratkaisua tehdä. Usko myös siihen, että elämä kantaa, on auttanut asiaan.

torstai 23. kesäkuuta 2016

Tilan antaminen hyville kokemuksille

Eropäätös toi elämään helpotusta. Tiedän karkeasti mihin suuntaan lähteä elämässä tallustamaan ja uutta sisäistä kotia rakentamaan. Olen ollut yllättynyt, kuinka helppoa minulla on ollut. Tiesin, että pahin on takana päätöksenteon ja isompien muutosten jälkeen, ainakin henkisesti. En enää vello tunteissani. Niitä tulee, mutta ne myös menevät.  

Viime päivät eivät kuitenkaan ole olleet helppoja. Suru on noussut pintaan. Asian lopullisuus sattuu ja pelottaa. Minulta lähti tuttuuden turva, näennäinen turva.

Olen nyt ollut levoton, joten päätin rauhoittua makuuasentoon ja kuuntelin kehoani. Se värisi. Pystyin kuitenkin olemaan siinä. Värinä alkoi muuttua lämmöksi rintakehällä. Iso ympyrä lämmitti etenkin selkäpuolelta. Aloin tuntea lämpöä myös muualla kehossa. Jalkapohjista lämpö nousi ylöspäin. Tuntui hyvältä vain olla ja nauttia olosta.

Nautiskellessani tunsin rintakehällä jonkun vapautuvat ja itku otti tilansa. Itkin niitä hyviä kokemuksia, joita olen jokin aika sitten saanut elämääni ensimmäistä kertaa. Eräs ihminen oikeasti välittää minusta ja näytti sen minulle. Se lämpö, rakkaus ja välittäminen ovat olleet minulle vieraita asioita.

Elämässäni ei ole vastaavia ihmisiä monta, mutta sellaisia ihmisiä kaipaan lisää elämääni. Olen kokenut parin päivän ajan yksinäisyyttä, vaikka en ole yksin. Luulen tunteen johtuvan siitä, että läheisteni ja minun väliltä puuttuu yhteys. Kaipaan syvästi tunneyhteyttä ihmisiin. Haluan olla rakastettu ja antaa rakkautta. Aiemmin minulta puuttui rakastettuna olemisen kokemus, mutta nyt minulla sellainen on. Haluan sen ohjaavan elämääni tästä eteenpäin. Minä ansaitsen lisää rakkautta ja minulla on oikeus tehdä päätökset siitä käsin, että olen rakkaudessa.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Elämäni uudet unelmat

Kun elämä menee nyt joka tapauksessa uusiksi, niin nyt on mahdollisuus tehdä muitakin muutoksia. Nyt voin miettiä, mitä minä oikeasti haluan. En mieti, kuinka tulisi toimia, vaan mitä sisimmässäni haluan elämältä. Mikä on minulle hyväksi?

Lasten kohdalla haluaisin olla heille läsnä ja antaa heille aikaa. Antaa heille mahdollisuus olla sitä, mitä he ovat ja hyväksyä heidät sellaisena. Lämpöä ja läheisyyttä haluaisin myös tarjota mielin määrin, jotta he voisivat kokea olevansa rakastettuja ja turvassa.

Haluan elämääni hyvinvoinnin, rakkauden ja ihmiset asettaa etusijalle. Haluan näiden ohjaavan elämääni tällä toisella puoliskolla. Se mikä tuntuu hyvältä, on oikea suunta.

Ruokavalio jonkun verran muuttuu. Haluan terveellisempää ruokaa kuin nyt syödään. Liikkuminen nousee myös prioriteettilistalla korkeammalle. Luonto on myös paikka, jossa haluaisin viettää enemmän aikaa.

Sitten ihmissuhteet. Haluan syvällisiä, aitoja ja rakastavia suhteita elämääni sekä itselleni että lapsille. Haluan avoimuutta, aitoa välittämistä ja paljon yhteisiä hetkiä, toki unohtamatta yksin oloa.

Annan elämälle mahdollisuuden tarjota minulle enemmän kokemuksia ja nautintoa. Otan tunteet vastaan ja annan niiden näkyä elämässäni. Haluan olla minä ja haluan muidenkin nähdä kuka olen. Elämässäni kaikukoon nauru, näkyköön ilo ja suru ja tuntukoon rakkaus. Olkoon elämäni sitä, mitä ansaitsen <3 Minulla on vapaus valita asioita ja sitä mahdollisuutta en halua enää missata.

Kaikki loppuu aikanaan

Olen tehnyt elämäni vaikeimman ratkaisun ja päättänyt liittomme. Tein viimeisinä vuosina kaikkeni, ettei tähän olisi tarvinnut mennä, mutta se ei riittänyt. Asiat olivat jo liian huonolla tolalla.

Minun oli vaikea päästää irti, koska jouduin kohtaamaan epäonnistumisen ja riittämättömyyden fiilikset. Jouduin myös katsomaan peiliin ja kohtaamaan virheeni. Enää en voinut niitä paeta. Syyllisyys oli pahinta laatua vuosiin, koska olin paennut asioita pitkään ja tekoni kumuloituivat vuosien aikana. Koin olevani huono ihminen, kun näin pääsi käymään. Häpeä astui mukaan.

Eroa tein pitkään ja hitaasti. Päästin vähän kerrallaan irti. Lopulta tulin tulokseen, ettei yhteenpaluusta ole syytä unelmoida, vaan suuntaan elämässä eteenpäin. Tämä oli piste, jolloin vapauduin. Pahin ahdistus jäi taakse, koska tiesin mihin suuntaan elämässä jatkan. Kyseisenä päivänä koin suunnatonta helpotusta ja onnellisuutta. Mitä elämä nyt minulle tarjoaa?

Hyvän olon pisteen saavutettua koin syyllisyyttä. Saanko olla näin onnellinen nyt? Ex kärsii ja minä olen onnellinen. Lasten elämä menee mullin mallin ja minä iloitsen. Tiedän oikeuteni onneen, mutta ei hyvän olon kokeminen silti helppoa ole tässä tilanteessa. Opettelen asiaa, koska haluan iloita, jos oikeasti olen iloinen. En kuitenkaan pakene vaikeitakaan asioita, mutta haluan antaa tilan myös hyvälle.

Vaikka olen jonkinlaisen käännepisteen elämässäni nyt saavuttanut, niin elämä ei silti helpoksi muutu. En ole vielä työstänyt eroa loppuun eikä elämä ole löytänyt uusia uria, mutta ahdistus päätöksestä on poissa ja olen pystynyt vapautumaan hyville asioille.

Muuttokin tuntui yllättävän helpolta. Itku tuli, mutta en jäänyt tunteeseen kiinni. Se oli enemmänkin irtipäästämistä kuin tunteeseen kiinnijäämistä. Asuntoon jääminen tuntui hyvältä ja menneen taaksejättäminen odotettua helpommalta. Oloni vain vahvistui, että teen oikein.

En silti voi olla miettimättä kauanko erosta toipumiseen menee aikaa. Uskon käsitelleeni eroa ja suhdetta paljon jo nyt, joten osa työstä on tehty, mutta monia asioita tulee vielä vastaan ennen kuin olen oikeasti toipunut. Haluaisin toipua pian. En halua parisuhteeseen ennen kuin olen käynyt tämän kunnolla läpi. Silti kaipaan läheisyyttä ja hellyyttä.

Kaikesta luopuminen oli minulle vaikeinta tässä prosessissa, joten uskon pahimman olevan takana. Arjen raskaus tulee vastaan luultavasti syksyllä, kun todellinen arki alkaa ja olen yksin vastuussa lapsista. Se tuo uudet asiat käsittelyyn. Olen silti onnellisempi näin kuin edellisessä tilanteessa.


maanantai 6. kesäkuuta 2016

Myötätunnon osoittamista itselle

Olen ymmärtänyt olevani hyvin kriittinen itselleni ja myötätunnon opettelu on paikallaan. Haluan nyt kirjoittaa itselleni kirjeen, jossa osoitan myötätuntoa.


Rakas ihana nainen,

Olen tuntenut sinut pitkään ja näen sinussa paljon hyviä asioita. On kurjaa, että et näe asioita samalla tavalla. Kiinnität enemmän huomiota virheisiisi ja asioihin, jotka ovat huonosti, vaikka sinulla on paljon hyvää.

Tässä elämäntilanteessa olet erityisen kriittinen. Näet mitä olet tehnyt parisuhteessa väärin. Ymmärrät että et ole saanut ihanteellisia eväitä rakkauteen. Olen iloinen puolestasi, että olet päässyt tuohon pisteeseen. Toivoisin sinun kuitenkin olevan lempeä itsellesi ja armollinen omia tekoja kohtaan. En usko, että olet halunnut oikeasti loukata ketään. Olet vain ollut hyvin keskeneräinen rakkausrintamalla.

Haluan sinun oppivan olemaan myötätuntoisempi itseäsi kohtaan ja antamaan anteeksi menneet asiat. Et voi enää vaikuttaa siihen, mitä teit. Voit vain muuttaa nykyhetken. Olet pyytänyt anteeksi puolisoltasi. Nyt on sinun vuorosi antaa itsellesi anteeksi. Olet sen ansainnut. Sinä jos kukaan ansaitset elämään hyvää ja rakkautta. Menneisyydessä eläminen ei sitä sinulle tuo. Rakasta itseäsi juuri sellaisena kuin olet, vaikka olisit tehnyt mitä. Olet äärettömän tärkeä ja rakas!

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Myötätuntoa elämään

Olen nyt saanut tehtäväksi harjoituttaa myötätuntoa. Kuulostaa siltä kuin joku pakottaisi minua, mutta näin ei ole. Olen alkanut viimeaikoina kiinnittämään huomiota myötätuntoon, koska se pomppaa joka puolelta eteeni. Pohdittuani asiaa huomaan tarvitsevani siihen harjoitusta.

Muutoksia tällä saralla on ollut jo nähtävissä. Ensimmäiset muutokset olen huomannut suhteessa lapsiin. Nyt olen havainnut niitä myös miestä kohtaan. Olen alkanut nähdä, että miehen kurjan käytöksen takana onkin paha olo. Myötätunnolla voin tukea häntä ja rohkaista eheytymisessä.

Tarvitsen myös itse myötätuntoa. Olen vaativa itseäni kohtaan. Haluan käsitellä tekemiäni virheitä, mikä toki on hyvä asia. Ymmärrän myös sen, että teen parhaani aina niillä eväillä, joita minulla silloin on käytössä. Suhtaudun kuitenkin liian ankarasti myös omiin asioihin. Myötätunnolla on helpompi hyväksyä asiat sellaisena kuin ne ovat ja antaa niiden olla valvominen sijaan.

Myötätuntoa jokaiseen päivään jokaiselle <3