Vastaanottamisen vaikeus

Itseksi kasvamisen kannalta minulle on tärkeää tutkia vastaanottamista ja antamista. Koen olevani erittäin itsekäs, josta tunnen kovastikin syyllisyyttä, koska en osaa antaa. Olen saanut kuulla monta kertaa sitä, kuinka itsekäs olen. Se satuttaa, koska en halua olla sellainen. Haluan vastavuoroisuutta.

Vaikka kuinka olen itsekäs, minusta tuntuu, etten kuitenkaan osaa ottaa vastaan. Minulle tulee vaivautunut olo, kun saan jotakin. En osaa olla kiitollinen. Aiemmin oikeutin vihalla ja kiukulla saamaani. Koska uhraudun tai olen tehnyt jotakin, ansaitsen hyvää. Se ei silti ollut kiitollisuutta, vaan kiukkua, että minäkin voin saada jotkin.

Näitä oivaltaessani ymmärsin, minkälaisia ihmisiä on ollut toisella puolella näitä asioita kanssani elämässä. Hekään eivät ole kantaneet itsestä vastuuta, vaan ovat puolestaan tehnyt asioita, jotta saisivat itse jotakin. He ovat antaneet minulle jotakin, jotta he saisivat vaikka hyvän mielen. He haluavat antaa minulle nautintoa, jotta he voisivat nauttia jne...

Kipeimmin minua sattuu  ajatus siitä, että en osaa ottaa mieheltä vastaan. Ajattelen, että heillä on takaa-ajatuksia. Pahimmalta tuntuu, että he haluavat vain seksiä. Koen tulevani hyväksikäytetyksi, jos suostun. Minäkin haluan saada jotakin. Haluan hyväksyntää.

Vastaanottaminen on muutenkin elämässä vaikeaa. Olen päästänyt irti monesta asiasta, joka ei palvele minua. Uutta ei ole tullut tilalle. Olisikohan vastaanottamisella osuutta asiaan? Pelkään ja jään vellomaan enkä ota liikkeitä mihinkään suuntaan. Syvästi haluan tähän asiaan muutosta, koska tämä rajoittaa minua. Haluan hyväksyä piirteen osaksi minua, koska se on minua. Haluan sallia itselleni iloa, onnellisuutta ja nautintoa elämään niin muiden antamana kuin itse tuottamalla.