Suru menetetyistä vuosista

Tänään on noussut pintaan suru "menetetyistä vuosista". Tuntuu, ettei elämäni ole vielä alkanut. Olen ollut koko elämäni stressaantunut ja väsynyt. Negatiivisuus, viha, kiukku, pelko ja häpeä ovat olleet vallassa. En ole osannut nauttia elämästä, koska voimavarani ovat menneet selviytymiseen. Suru valtaa kehoni. Miksi olen saanut tällaiset eväät? Asian näkeminen on kestänyt vuosia lähtökohdistani johtuen. Koska en asialle voi mitään enää tehdä, opettelen hyväksymään asian.

Asioiden hyväksyminen ei silti vaikuta siihen, että koen surua. Mitä enemmän olen oppinut nauttimaan elämästä, sitä surullisemmaksi tulen nuoruusvuosista. Elämäni parhaat vuodet menivät pakenemiseen eivätkä elämiseen.

Opettelen nyt uutta suuntaa. Iloinen ja kiitollinen olen siitä, että vielä voin muuttaa asioita. Haluan luopua katkeruudesta ja kohdata mennyt suru mukaan lukien. Haluan tästä eteenpäin elämääni kaiken sen hyvän, minkä ansaitsen. Haluan nauttia, koska se tekee minut onnelliseksi.

Peloista kohti vapautta ja läsnäoloa

Olen taas ottanut askeleita kohti minua itseäni. Olen tehnyt asioita, joita olen pitänyt outoina, hävettävinä ja pelottavina asioina. Aluksi ne jännittivät, mutta nyt ne tuntuvat samanlaisilta asioita kuin mikä muu asia tahansa. Minun täytyy oikein pysähtyä miettimään asiaa, jotta saan siitä hyvän olon. On osattava pysähtyä hetkeen, jotta kaikki nautinto tavoittaa minut.

Pelot ovat selkeästi väistyneet elämässäni. Eivät kokonaan, mutta ne eivät hallitse minua. Ne eivät ole yhtä voimakkaita kuin ovat olleet eikä niitä ole niin paljon kuin aiemmin. Peloista on alkanut tulla hallittavia. Alan uskoa, että selviän elämässäni. Tulipa elämässäni mitä tahansa vastaan.

Kun olen kohdannut pelkoja, tilalle on tullut vapaus. Koen olevani aiempaa vapaampi tekemään elämässäni asioita, koska pelot eivät ohjaa elämääni. En enää tee päätöksiä aina siten, että välttäisin pelkoja. Teen päätökset nyt niin kuin minusta parhaammalta tuntuu, vaikka se tarkoittaisi pelkojen kohtaamista. Opettelen vielä tunnistamaan tarpeitani, joten toisinaan päätökset pohjautuvat muuhun. Olen silti ylpeä, ettei pelkojen väittely ole tietoinen valinta.

Elämässäni on paljon asioita, joita en enää juurikaan ajattele, kuten yksinäisyyttä ja yksin olemista. Aiemmin saatoin ajatella jatkuvasti, mitä ympärillä olevat ihmiset ajattelevat, kun olen yksin. Nyt asia voi käydä mielessä ja saatan kokea oloni hetkellisesti epävarmaksi, mutta asia helpottaa nopeasti. Keskityn nykyään enemmän ympäristöön ja sen tarkkailuun kuin itseni ja omien ajatusten tutkimiseen. En myöskään liiemmin ajattele, mitä muut minusta ajattelevat. Olen aiempaa enemmän läsnä myös ympäristölle enkä vain omille ajatuksille, tunteille ja tuntemuksille. Tämä auttaa jaksamaan ja voimaan paremmin

Kuulumisia

Olen viimeaikoina kirjoitellut unista, mutta en ole julkaissut niitä, koska en ole halunnut tehdä tästä unipäiväkirjaa. Unet ovat avanneet minulle uuden maailman ja sitä kautta antaneet minulle valtavasti. Koska aika on rajallista, olen keskittynyt vain unien kirjoittamiseen.

Tässä hetkessä haluan ottaa etäisyyttä uniin ja pohtia, millaisia ajatuksia ja tuntemuksia minulla on ollut viimeaikoina.

Huomaan saaneeni entistä enemmän etäisyyttä omiin asioihini ja etenkin vaikeisiin tunteisiin. Huomaan sen siitä, että pystyn katsomaan muissa ihmisissä samoja vaikeita asioita etäältä joutumatta tunteiden valtaan. Esimerkiksi miehen suuttuessa lapsille seuraan tilannetta sivusta tai toimin asiallisesti tilanteessa. En enää juurikaan huuda miehelle hänen menettäessään malttia. Jos toimin tilanteessa väärin, pystyn jälkikäteen näkemään virheen ja pyytämään anteeksi.

Olen myös oppinut näkemään muissa ihmisissä uusia puolia, koska uskallan nähdä niitä itsessäni. Olen saanut kosketuspintaa suruun. Aiemmin en sitä osannut tunnistaa. Kuvasin sitä ahdistukseksi, mutta nyt se on minulle avautunut suruksi. Olen itkenyt viimeisinä viikkoina paljon ja syvältä. Koko keho on ollut itkuissa mukana. Itkun päästäminen valloilleen on ollut toisinaan vaikeaa, mutta itkeminen on ollut vapauttavaa ja eheyttävää. Sen jälkeen olen lämpöisempi ja sydämellisempi kuin aiemmin. Olen rakkautta täynnä.

Tällä hetkellä minut tekee surulliseksi, kun katson miestäni. Hän ei voi hyvin. Hän yrittää jaksaa, vaikka ei jaksakaan. Minullakaan ei ole ylimääräisiä voimavaroja, josta voisin hänelle antaa. Samalla tasapainoilen sen kanssa, että en ole vastuussa hänestä. En voi kannatella häntä, mutta haluaisin silti olla läsnä. Se on vaikeaa, koska en halua toisissa nähdä voimattomuutta ja väsymystä. Voin tarvittaessa kuunnella hänen murheitaan, mutta en voi terapeutiksi ryhtyä. Rajan vetäminen on vaikeaa. Parasta on se, että olen ymmärtänyt, etten ole vastuussa hänen pahoinvoinnistaan. Minun ei tarvitse kokea siitä syyllisyyttä. Hänen on itse nähtävä avun tarve ja tehtävä sille jotakin. On myönnettävä, etteivät omat rahkeet riitä. Siinä kynnyksellä mieheni nyt on. On vaikeaa katsoa sivusta tilannetta, mutta yritän olla puuttumatta asiaan. Ne ovat mieheni kipuiluja, jotka hänen on itsensä ratkaistava.

Elämä on näyttänyt paljon uutta ja ihanaa minulle. Samalla näen myös kurjuuden uusin silmin. Tunnen tuskan kovemmin ja useat sen vivahteet. Vaikka on ollut helpompaa torjua vaikeat asiat kuin kohdata ne, kohtaamalla minusta on tullut eheämpi ja kokonaisempi. Minun ei enää tarvitse ajatella muita niin kuin ennen. Voin olla oma itseni ja sitä kautta vapaampi. Tätä olen kaivannut koko elämäni, vapautta. Koen olevani päivä päivältä vapaampi.

ihan levähdyspaikasta

Näin unta, että koko perheemme oli reissussa autolla. Etsimme pysähdypaikkaa, jossa oli uima-allas. Näimme tieltä pysähdyspaikan. Paikka oli persoonallinen, mihin ihastuin heti. Paikka tuntui omalta. Edessä oli ihana iso takka, jossa oli enää hiillokset jäljellä. Takan edessä oli pienehkö uima-allas. Ympäristö oli musta. Pidin siitä kovasti, mielestäni se jäljittelee hiillospuita. Altaan ja takan takana oli sohvaryhmä. Tutkiessamme paikkaa takaovesta ilmestyi kuopuksen kummit. Pariskunta odotti vauvaa. Supistuksia tuli unessa, vaikka laskettuun aikaan oli vielä aikaa. Yritin saada noista ottamaan rauhallisesti, vaikka riskiä synnytyksen käynnistymiseen ei pitäisi olla.

Unesta jäi positiivinen fiilis. Tuntui kuin olisin löytänyt oman paikkani. Löysin ainakin itselleni levollisen paikan pysähtyä. Vaikka en unessa nähnyt, mitä teimme siellä, tunnen meidän nauttineet yhdessäolosta ystäviemme kanssa. Hetki oli juuri sellainen, mitä toivon ystävieni kanssa olevan. Rauhallista, lämmintä ja välittävää yhdessäoloa. Tulkitsen unen niin, että olen menossa ihania ystävyyssuhteita kohti. Olen seesteinen ja toiveikas toiveen toteutumisesta. Löysin unessa unelma levähdyspaikan, joten löydän myös oikeassa elämässä paikkani <3


Raskaus ja synnyttäminen.Monille naisille raskaana olemisen ensimerkit tulevat esiin symbolisten unien kautta, näissä unissa esiintyy usein vedeneläviä, kuten kaloja ja delfiinejä. Raskaus unikuvissa heijastelee hedelmällisyyttä, luovuuden uutta suuntaa ja sen hellää vaalimista. Ehkä persoonallisuudessamme on kehittymässä uusia puolia tai potentiaalimme on kasvamassa? Raskaus kuvastaa kehitysvaihetta ja synnyttäminen uuden alkua. Syntyminen unessa on kuin uusi elämä, uusi asenne tai ehkä jokin uusi kyky

Raskaus unissa merkitsee uutta alkua, muutosta tai luomisprosessia.

Unessa synnyttäminen puolestaan kuvastaa uuden asenteen löytymistä, uuden elämänjakson aloittamista tai että edessä on jokin suuri tapahtuma. Jos synnytys on vaikea, unennäkijä saattaa odottaa kohtaavansa ongelmia itsetuntemuksensa kanssa.

Synnyttäminen voi myös kuvastaa halua päästää irti sisäisestä lapsesta ja astua aikuisten maailmaan.

Matkaunia tulkitaan monella eri tasolla, mutta yleisesti ne viittaavat liikkeeseen, eteenpäin menemiseen tai haluun muuttaa jotain omassa elämässään. Näiden unien sisällössä matkaajien määrä ja matkakumppaneiden henkilöllisyys sekä matkustamiseen valittu kulkuneuvo vaikuttavat unen viestien tarkasteluun



Uima-allas - saat tuntea voitonriemua.
Allas - tyhjä: masennuskausi tulossa. Täysi: saat paljon aikaan

Vesi symboloi sielun, alitajunnan ja naiseuden voimia. Vesi antaa elämää ja voimaa, se puhdistaa ja tuhoaa, se virkistää, mutta se voi myös tuoda kuoleman.

Vesi kuvaa elämää ja sen sanotaan myös liittyvän tunteisiin, elämän koko tunnekirjoon.

Likainen vesi kertoo huolista ja ongelmista, kirkas vesi lupaa onnea, terveyttä ja hyviä aikoja.

Jos vesi on tyyntä taikka virtaa rauhallisesti, on luvassa sujuvasti soljuvaa elonkulkua. Myrskyävä vesi taikka tulvat kehottavat kiinnittämään turvavyöt, rankempaa menoa on tiedossa

Tuli. Roihuavia, voimakkaita, kuumia, tunteita jotka voivat toisaalta olla myös ahdistavia, pelottavan voimakkaita ja tuskallisen polttavia.

Lemmenroihua ja intohimoa. Mitä komeampi liekki sitä paremmalla tolalla lemmenasiat ovat.

Vetovoiman laki - Ihmissuhteet

Ajattelin aloittaa vetovoiman lain kokeilun ihmissuhteista, koska se tuntuu helpommalta. Minulle on alkanut valjeta, mitä haluan ihmissuhteilta. Nyt on aika avata se kirjalliseen muotoon.

Vedän parhaillaan puoleeni kaikkea sitä, mitä minun täytyy tehdä, tietää tai hankkia, jotta voin vetää puoleeni ihania ihmissuhteita. 

Olen päättänyt, että minä olen hyvien ihmissuhteiden arvoinen. Ansaitsen ihmissuhteita, joissa kunnioitetaan toisia, rakastetaan toisia ja ollaan avoimia. Nautin siitä, että koen hyviä viboja läheisteni kanssa ja saan olla oma itseni. Olen päättänyt, että saan lähipiiriini lämpimiä, rakastavia ja avoimia ihmisiä. Nautin siitä, että vedän heitä puoleeni ja he minua. Lisäksi olemassa olevat suhteet syventyvät entisestään. 

Innostun ajatuksesta, että vietämme yhteisiä iltoja ja nautimme yhdessäolosta hyvän ruoan ja juoman parissa. Hetkessä vallitsee rentous, lämpö ja avoimuus. Tilassa raikaa nauru, puheensorina, rakkaus ja ilo, mutta tilaa on myös vakavammille keskusteluille ja tunteille. Kaikilla on luottavainen fiilis ja halu olla sitä, mitä on. Lapset leikkivät sovussa ja tuntevat positiivista energiaa. He ovat näkyviä ja heille on tilaa myös aikuisten joukossa.

Pidän ajatuksesta, että meillä on paljon perhetuttuja, joiden kanssa vietämme laatuaikaa. Meitä on useampia perheitä, joita tapaamme säännöllisesti. Emme malta odottaa, koska näemme ja pääsemme viettämään rakkauden täyteistä aikaa. Haluamme olla toistemme kanssa iloissa ja suruissa mukana. Reissaamme toisinaan ja toisinaan tapaamme arkisissa merkeissä. Meitä yhdistävät ennen kaikkea samanlaiset arvot ja lämpö.

Lähipiiriini tulee mukaan myös enemmän ystäviä minulle. Osa heistä on perheystäviä ja osa enemmän vain minun ystäviäni. Heidän kanssaan meitä yhdistävät halu jakaa asioita, elämän myönteisyys ja rakkaus. Nautimme yhdessäolosta ja tapaamme, kun se molemmista tuntuu hyvältä. Olemme intuitiivisia ja kuuntelemme itseämme. Meillä on tiivis yhteys ja soittelemme toisillemme, kun se tuntuu hyvältä. Yhdessäolo on luontevaa ja siksi nautimme yhdessä vietetystä ajasta.

Pidän siitä, kun näen itseni rakkaimpieni kanssa olevani oma itseni sydämellisenä, energisenä ja luonnollisena. Annan muille ihmisille lämpöä ja he minulle. Olen kiitollinen yhdessä vietetystä ajasta ja se pitää minua myönteisessä kehässä.

Pidän siitä miltä minusta tuntuu olla rakastavien ihmisten ympäröimänä. Minulla on hyvä olla ja olen täynnä rakkautta. Osaan kuunnella omia tarpeitani ja sopeuttaa ne toisten tarpeisiin. Kerron mielipiteeni ja tarpeeni toisia kunnioittaen.

Pidän siitä ajatuksesta, että tämä kaikki on pian minun. Kiitollisena odotan tätä elämänmuutosta.

Vetovoiman laki tuo elämääni kaiken sen, mitä lämpimien ihmissuhteiden saaminen vaatii.

Vetovoiman laki

Olen useamman kerran törmännyt vetovoiman lakiin, vaikkakaan aina ei kyseistä nimikettä käytetä. Olen siitä aivan fiiliksissä. Voivatko asiat olla niinkin yksinkertaisia? Saan sen minkä uskon ansaitsevani eli mihin keskitän myönteisen energiani. Haluan uskoa tähän ja kokeilla tätä.

Tämän oivallettua olen osannut nähdä tämän lain vaikuttaneen menneisyydessäni joihinkin asioihin. Olen saanut sen, mikä on mielestäni ollut mahdollista. Oikeastaan montakin asiat ovat menneet haluamallani tavalla. Silloin vain en ole uskaltanut toivoa mitä vain, vaan mahdollisia asioita.

Tämä vaatii toiveiden määrittelemistä tarkkaan. Tämä luultavasti on ollut syynä, että jotkut asiat ovat elämässäni junnanneet paikoillaan. Toiveeni eivät ole olleet minulle selkeitä, joten olen ollut epävarma ja lähettänyt täten negatiivista energiaa ilmoille enkä siksi ole saanut haluamaani. Nyt aionkin selkeyttää itselleni muutamissa asioissa, mitä minä oikeastaan haluan.

Vaikeus hyväksyä menneitä mokia

Katkeruus, kiukku ja viha yrittävät saada vallan minussa. Harmittaa, etten ole nähnyt asioita, jotka näin jälkikäteen ovat selvästi havaittavissa. En ollut silloin valmis näkemään asioita.

Minun on vaikea vain antaa asian olla. Suorittaja minä ajattelee, että olisin voinut jo aikaisemmin muuttaa asioita ja näin elämä olisi voinut saada aiemmin kaivattuja muutoksia. Monet asiat toki olisivat voineet olla paremmin, mutta olisiko elämäni parempi kuin nyt, en voi tietää.

Turha asioita on jossitella, mutta pohdintojen myötä olen, että tämä asia on vielä työn alla.

Uni - pelosta ja häpeästä

Näin taas vessaunia. Kävin vessassa ja kun nousin ylös, pöntössä oli vastasyntyneen vauvan kokoinen rotta. Äitini mitä ilmeisemmin auttoi pitämään rotan pöntössä. Se oli niin iso, ettei se mennyt viemäristä alas. En tiennyt, mitä tehdä sen kanssa. Pelkäsin sitä kovasti. Lopulta se päätyi jotenkin lompakkooni.

Lähdin sitten asioille. Menin Ardnold'sin näköiseen paikkaan. Siellä oli hyvän ystäväni mies myös. Olin pettynyt, kun hän ei tarjonnut ostoksiani. Olin häpeissäni, kun sellasta edes ajattelin. Aloin maksaa ruokiani, mutta itse tapahtumaa en nähnyt. Vaan seuraavaksi näin, mitä lompakostani löytyi. Siellä oli samainen rotta, joka oli ollut vessanpöntössä. Uni päättyi tähän.

Rotta
Unissa rotta on usein pimeyden tulkki, länsimaiset ihmiset näkevät sen kuoleman, rappeutumisen, sairauksien ja lian symbolina. Rotta voi unessa viitata myös ystävään, jonka hylkäämäksi tai pettämäksi unennäkijä on päätynyt. Hindulaisuudessa rotta nähdään älykkäänä ja harkitsevaisena eläimenä, kiinalaisessa astrologiassa rotta on myös kekseliäs kulttuurieläin, joka toimii taitavasti erilaisissa olosuhteissa

Pelko

Saatamme onnistua päivisin kieltämään mahdolliset pelontunteet itseltämme, mutta öisin tämä tietoinen puolustusmekanismi ei ole toiminnassa - piilotajuntamme pystyy tuomaan monenlaisia tunteita ja kokemuksia esiin unissa käsiteltäväksi. Pelko on luonnollinen vastine erilaisiin elämäntilanteisiin ja usein pelkounien prosessointi auttaakin pääsemään yli tästä tunteesta. Syvän trauman kokemisen jälkeen, pelkounien jatkuvasti toistuessa on kuitenkin hyvä olla yhteydessä ammattiauttajaan tilanteesta toipumiseksi.

Vessa. Unessa WC on paikka, jossa unen näkijä voi päästä eroon sielunsa roskasta. Vessaan meneminen voi myös kertoa toiveesta saada enemmän yksityisyyttä.

Ravintola kuvastaa kontaktinhalua, avoimuutta tai seurallisuutta. Jos menet ravintolaan syömään, haluat voittaa kontaktivaikeudet läheisiisi

Päästin unissani jostakin irti. Sen jälkeen minua alkoi pelottaa. En tiedä oliko rotta pöntössä vai tuliko se minusta. Joka tapauksessa koen, että päästämällä asioista irti/näyttämällä todellinen minä, minua alkaa pelottaa. Pelkään luultavasti sitä, mitä minusta ajatellaan. Unessa äiti auttoi taltuttamaan pelkoni. Äidilläni on ollut oikeassa elämässä osuus pelkojeni kanssa, mutta ei noin suurta merkitystä kuin unessa.

Toisessa osassa uneni kertoo, että odotan ystäväni miehen maksavan ruokani. Kun hän ei niin teekään, minua alkaa hävettää. Hävettää, että odotin toiselta hyvää, mutta en saanutkaan. Hävettää, että saatoin ajatella ansaitsevani hyvää. Mies on ollut nyt poissa eikä yhteisellä tilillä ole ollut juurikaan rahaa. En ole kokenut häpeää tilanteesta, vaikka kurjalta tuntuu, ettei hän näytä välittävän asiasta. 

Uni - Haenko työtä vai en?

Esitin toissa yönä ennen nukahtamista kysymyksen. Haenko haussa olevaa työtä?

Näin unta, että olin Arnoldsin tapaisessa paikassa töissä. Koko unen ajan tein yhden ihmisen tilausta. Jono kasvoi kasvamistaan. Olin ensimmäistä päivää töissä enkä ollut saanut perehdytystä. Totesin, etten halua olla tässä paikassa töissä.

Olen joskus aiemmin nähnyt vastaavanlaisen unen. Olen myös ollut vastaavanlaisessa paikassa töissä.

Mielestäni uni antoi selkeän vastauksen kysymykseeni. Älä hae paikkaa. En silti haluaisi uskoa unta. Työssä olisi luvassa perehdytys, joten en olisi vastaavanlaisessa tilanteessa. Työssä olisi paljon asioita, joita nyt työltäni haluan. Toisaalta olen aiemmin ajatellut, etten halua työskennellä tietynlaisessa ympäristössä. Tämä työ olisi ollut juuri sellaisessa.

Luulen, etten haluan uskoa untani, koska vaihtoehtoni ovat vähissä. Minä haluan muuta kuin tätä, mitä minulla nyt on. Haussa olevan työn lisäksi minulla on vain yksi vaihtoehto, mutta siitäkään en ole varma. Haussa oleva työ tarjoaisi paljon tuttua ja antaisi myös turvaa.

Esitin saman kysymyksen taas eilen, mutta tänä yönä en muista untani.

Meditoidessani esitin taas saman kysymyksen ja nyt sain vastauksen. Se oli uneni kanssa linjassa. Älä hae työtä. Turhauttaa, koska en millään meinaa löytää itselleni sopivaa työtä. Kun moni asia passaisi, alitajuntani sen hylkää.

Etsin työhön liittyviä unitulkintoja, mutta en löytänyt. Ruokaan liittyviäkin löysin niukasti. Alla yksi sellainen. Pohtimista untani syvällisesti minulle tulee mieleen, että ravitsen työssäni toisten kehoa enkä omaani. Väsähdän siihen enkä halua sitä. Haluan työssäni ravita myös itseäni. Koska haussa oleva työ on osin samanlaista kuin aiemmat työni, en saisi sitä, mitä haen. Siksi siis unessa en halunnut tehdä sitä työtä.

Fyysisessa maailmassa ruoka ravitsee kehoa ja antaa energiaa. Unimaailmassa ruoka edustaa mielen ravintoa, eli tietoa. Ruoasta uneksiminen voidaan tulkita myös viittaavan nälkäiseen mieleen, joka etsii uusia näkökulmia ja tietoa.

Sydämeni puutarha -meditaatio

Tein Sydämeni puutarha -meditaation. Pääsin ihanaan, rauhalliseen ja rentouttavaa tilaan. Meditaatiossa esitettiin kysymyksiä korkeammalle minälle. Oloni oli niin levollinen, että sain vastaukset nopeasti. Ehdinkin esittää monta kysymystä korkeammalle minälle. Kysyin työhön ja parisuhteeseen liittyviä kysymyksiä.

Aloitin kysymisen parisuhteesta, koska se on ollut nyt taka-alalla. Työhön liittyviä kysymyksiä olen pohtinut enemmän, joten tuntui, että en pysty sellaisesta aiheesta kysymään. Kysyin otanko eron tai muutammeko erilleen. Sain molempiin myöntävän vastauksen.

Kysyin myös töihin liittyviä kysymyksiä. Sain viestin, että älä hae haussa olevaa paikkaa. Toiseen työhön sain myöntävän vastauksen. Sain jopa palkkatoiveen, vaikken sitä kysyntään.

Sain myös myöntäviä vastauksia muutamaan yhteydenottoon.

Olen yllättynyt miten hyvin ja kivuttomasti vastaukset tulivat. En ole tottunut tällaiseen ja siksi minun on vaikea mennä näiden mukaan. Tarvitsen vielä joihinkin asioihin lisävahvistusta ennen kuin uskalla mennä päin kyseisiä asioita.

Intuitio - uuden polun valitseminen

Olen tutustunut enemmän intuitioon. Tein erään harjoituksen, jossa valittiin polku totuttuun toimintamalliin tai itsensä kuuntelemiseen. En tiennyt, mitä harjoitus pitää sisällään. Visualisoin itseni sattumlta mummolaan. Siellä oli polku, jota pitkin kävelin. Tulin tienhaaraan (en ole varma onko sitä edes olemassa) hetki ennen kuin tehtävässä kerrottiin tienhaarasta.

Ensiksi jatkettiin polkua, jota nytkin tallaan. Katsottiin millaista elämä tulee olemaan, jos jatketaan totutusti. Aluksi tie näytti aurinkoiselta. Olin iloinen, että en sitä polkua ajatellut valita. Nautin, kun tiesin, mistä olin luopumassa. Tulin surulliseksi, kun tehtävässä pohdin, millaista elämä olisi 5 ja 10 vuoden kuluttua, jos jatkan elämää näin. Näin itseni vanhentuneen kovasti ja kaikkien perheenjäsenet olivat surullisia ja vihaisia.

Sitten menin uudelle polulle. Polkua ei edes kunnolla näkynyt. Oli lähinnä muutaman metrin alku tietä. Edessä oli synkkää metsää, kuusimetsää. Sitä ei jatkunut kovin pitkälle, koska takaa paistoi kirkas aurinko. Kun ajattelin elämää eteenpäin, näin mitä tie tuo tullessaan. Siellä oli aukio, jossa oli paljon ihmisiä. Me juhlittiin koko perhe ison joukon kanssa. Nautin kovasti siitä näystä.

Tehtävässä pohdittiin uuden polun symbolia. Minulle kuusesta, vihreästä väristä, pimeydestä ja auringosta muodostui uuden polun symbolit. Etsin mitä nämä tarkoittavat. Katsoin mitä unimaailma näistä kertovat. En usko tulkintoihin orjallisesti, vaan käytän niitä uusien polkujen avaamiseen. Saan uusia ajatuksia niistä.

Kuusi

Kuusen energia on virtaavaa ja se kannustaa irtipäästämiseen. Tunnetuin kuusi on joulukuusi, joka muistuttaa vuoden pimeimpänä aikana elämän jatkuvuudesta ja valoisampien päivien tulosta. Kuusen näkeminen unissa saattaakin siten vihjata jonkin elämän osa-alueen loppuunsaattamiseen ja uuden alkuun

METSÄ kuvaa suurta ja tuntematonta mielen aluetta, jonne on uskallettava mennä löytääkseen itsensä. Jos unennäkijä osaa liikkua metsässä välttäen vaaroja, hän palaa sieltä entistä vahvempana tuntien itsensä paremmin.

Vihreä on kasvun väri ja edustaa sisäistä tasapainoa ja harmoniaa.

Aurinko. Kirkas auringonpaiste lupaa hyvää. Laskeva aurinko kertoo onnen saavuttaneen huippunsa. Pilvien läpi paistava aurinko ennakoi huolten väistymistä.

Pimeys Jokin valve-elämän asia pidetään pimennossa ja tulisi tuoda julki.

Uni - lapsilta varastettiin pyörät

Näin viimeyönä unta, että lasten pyörät varastettiin.

Mitä pyörät minulle merkitsevät? Siirtymistä paikasta toiseen, iloa, leikkiä/leikkisyyttä. Tätä kautta ajateltuna näen unen siten, että lapsilta on varastettu muuttamisen/muuttumisen mahdollisuus ja samalla ilo ja leikkisyys.

Pohdimme eilen parisuhdettamme. Siihen pelaten parisuhdeongelmat ja muut meidän vanhempien ongelmat ovat vieneet lapsilta mahdollisuuden leikkisyyteen ja mahdollisuuteen kehittyä ja sitä kautta muuttua.

Onnellinen tässä ja nyt

Vasta viimeisten vuosien aikana olen tajunnut, mitä on onnellisuus. En ole sitä aiemmin kokenut, en ainakaan näin suuressa mittakaavassa. Alan saada otetta siitä, että olen vastuussa omasta onnellisuudesta.

Olen ollut hyvä etsimään syyllisiä siihen, etten ole onnellinen. Olen ollut vihainen ja kiukkuinen, kun elän tällaisessa ympäristössä. En silti ole ymmärtänyt, että minä voin muuttaa tilanteen.

Nyt koen jopa päivittäin onnellisuuden tunnetta ja koen ansaitsevani sen. Teen asioita sen eteen, että saan olla onnellinen. Kaikkea kurjuutta ei voi välttää, mutta pyrin muuttamaan asioita ja omaa suhtautumista siten, että en kuormita liikaa itseäni.

Voi tätä onnen tunnetta, kun olen saanut tällaisen oivalluksen. Nyt pyrin elämässä siihen, että olen tyytyväinen ja onnellinen.  Monet asiat ovat alkaneet muuttua ja olen täynnä positiivisia fiiliksiä. Mitä kaikkea olenkaan jäänyt elämässä ilman ja mitä kaikkea kivaa minulla on vielä tiedossa tämän oivalluksen myötä. Olen täynnä onnellisuutta ja rakkautta <3 Kiitos syvästä sukelluksesta, mikä on tuonut tullessaan elämääni uusia puolia. Sitä samaa toivon teille kaikille <3

Yksinäisyyden ytimessä

Tänään olin asian ytimessä eli yksinäisyydessä ja hylkäämisessä. Puhuessani aiheista tunsin kehoni jännittyvän ja ennen kaikkea vatsani. Tunsin värinää. Kehon merkeistä en voinut erehtyä olevani vaikeiden asioiden äärellä.

Asioissa ei ollut minulle mitään uutta, mutta minulle tuli uusi ajatus. En ole koskaan osannut olla yksin, vaan olen paennut sitä. Olen hakeutunut ihmisten lähelle, jotta en olisi yksin. Olen silti ollut yksinäinen.

Hetkeä ennen mieheni tapaamista tunsin, että yksin on hyvä olla. En olisi halunnut sitoutua mieheen, mutta en osannut kieltäytyä. Takerruin häneen, jotta minun ei tarvitsisi olla yksin ja kohdata ongelmiani. Yksinolo on se, jota nyt nimenomaan kaipaan. En vain vielä tiedä, kuinka sen toteuttaisin.

Olemalla yksin kuulisin oman ääneni ja sisäiset tarpeeni. Tietäisin, mitä tarvitsen ja mihin suuntaan elämässä lähden. Hiljaisuus ja rauha kutsuvat minua selkiyttämään omaa polkuani.

Uni eroaikeista puhumisesta

Olen tällä hetkellä hukassa elämäni kanssa. On asioita, jotka onnistuvat, mutta suurimmat linjat elämässäni ovat risteyskohdassa. Eilen ennen nukkumaan menoa esitin viimeisenä asiana toiveen siitä, mitä minä teen nyt elämälleni.

Unessa olin autossa esikoisen kummin kanssa. En ole nähnyt häntä pitkään aikaan. Hän ajoi autoa. Määränpää oli minulle epäselvä. Sen tiedän, että ajoimme maantiellä. Kerroin matkalla hänelle, että parisuhteemme saattaa päättyä eroon. Sen jälkeen ystäväni käänsi auton ympäri. En tiedä, miksi hän sen teki ja minne hän meinasi minut sitten viedä. Uni päättyi siihen.

Jostakin kumpuaa ajatus, että hän oli viemässä minua kotiin. Kuultuaan eroaikeista hän ei sitten olisi vienyt.

Tuntuu, että parisuhde pitäisi saada kuntoon tai päätettyä ennen kuin muu elämä löytää suuntansa. En vain tiedä, mitä teen.

Uni perheeni tilanteen selvittelyä

Eilen se sitten tapahtui. Olen saanut sisälläni ratkaisun toimia tietyllä tavalla. Olen vakuuttunut siitä, että minun tehtäväni on suojella lapsiani, mitä en ole aiemmin tehnyt. En ole osannut määritellä, mikä on oikein ja mikä väärin.

Tästä oivalluksesta seuraavana yönä näin unta, että olin muistaakseni mieheni kanssa menossa juttelemaan perheemme tilanteesta viranomaisten kanssa entiseen alakouluuni. Olisin halunnut jutella terapeuttini kanssa. En tiennyt hänen olevan terapeuttini, mutta herättyäni se oli minulle täysin selvää. Jotain vetoa tunsin häneen ja siksi loukkaannuin, kun olisimme saaneet toista sukupuolta olevan työntekijän. Minä lähdin kävelemään tilanteesta pois. Istuin autossa, kun autoon astui terapeuttini ja 2-3 naista. Lähdin kävelemään tilanteesta eikä minua enää seurattu sen jälkeen. 

Meni entiseen tavarataloon lapsuudestani. Siellä kaikki oli 50% alennettu. Minulla oli jäänyt lompakko kotiin. Nautin silti tilanteesta paljon. Ajattelin, että nyt katselen rauhassa tarjontaa ja ostan myöhemmin, jos löydän jotakin mielenkiintoista. Uneni päättyi, kun olin kiertänyt kaupan.

Luulen, että uneni sijoittuminen lapsuuteen ja perhetilanteen selvittely liittyvät lapsuuteeni. Lapsuudessani olisi pitänyt myös selvitellä asioita ja siksi uskon unessa olleeni lapsuuden maisemissa. Käsittelin unessani samoja asioita kuin oikeassakin elämässä, mutta lapsuudenperheen asioita.

Uni illanvietosta mieheni kanssa

Näin unta, jossa olimme miehen kanssa viettämässä iltaa. Olimme aika erillämme toisista. Jossakin vaiheessa opiskelukaveri esitteli ostamiaan alusvaatteitaan. Mieheni halusi nähdä ne kyseisen ihmisen päällä. Opiskelukaverini meni vaihtamaan ne päällensä, mutta hän ei koskaan ilmestynyt takaisin.

Olimme unessa lähdössä mitä ilmeisemmin jatkamaan matkaa anopin ja appiukon luokse. Jostakin syystä en mennyt sinne. Meille ei tullut riitaa eikä muutakaan erimielisyyksiä. En vain enää halunnut jatkaa iltaa. En tiedä minne menin. Mies lähti meidän autolla anopin luokse. Unesta sai kuvan, että sinne oli menossa muitakin naisia. En ollut unessa huolissani. Olin levollinen. En ole varma oliko meillä enää suhdetta vai olinko muuten luottavainen.

Minun ja mieheni välit olivat unessa asialliset, mutta välillämme ei ollut erityistä lämpöä. Olimme tässä unessa kaverillisia. Välitimme toisistamme, mutta emme rakastaneet. Luotimme toisiimme.

En jaksa nyt unta paljon tulkita. Siitä olen kuitenkin iloinen herättyäni, että olo oli ihan hyvä. Minulle jäi fiilis, että asiat voivat olla hyvät, vaikka tilanne oikeassa elämässä menisi unen suuntaan. Mitä luultavammin unessa käsittelen kyseistä vaihtoehtoa. Olen nimittäin saanut etäisyyttä miehen negatiivisia tunteisiin ja alan olla päivä päivältä vakuuttuneempi, että suhdettamme en halua jatkaa, jos se on tällainen.

Uni parisuhteen jatkosta ja vauvan pelastamisesta hukkumiselta

Eilen oli taas sellainen päivä, että mietin suhteen jatkoa. En pysty elämään suhteessa, jossa on näin paljon vihaa ja negatiivisuutta. Nukkumaan käydessä kysyin apua suhteen jatkosta.

Näin unta, jossa oli tulossa joulu. Olin saanut lahjoja miehen perheeltä. Olin iloinen, että minut oli hyväksytty perheeseen. Olin saanut lahjoja yhden vähemmän kuin perheenjäseniä on. Jäi fiilis, etten mieheltä ollut saanut lahjaa. 

Unessa myös pohdin muuttamista. Minulle ei selvinnyt kohde eikä se millä kokoonpanolla,  mutta muuttoa mietin unessa. Pohdin kokeilenko pyörittää karttaa ja katsoa, mihin sormi osoittaa. En tehnyt niin unessa. Mietin kuitenkin kaupunkia, jossa kesällä kävin.

Näin vielä yhden unen, jossa olin vahtimassa naapurin vauvaa. Heillä ei siis todellisuudessa ole vauvaa. En pitänyt vauvasta kovin hyvää huolta. Hän ehti mennä uima-altaaseen kasvot veteenpäin, mutta ehdin pelastaa hänet heti. Kun vanhemmat tulivat takaisin, minun oli vaikea antaa vauvaa takaisin. En tiennyt, kertoako tapahtumasta vai ei. Muistaakseni mieheni oli sitä mieltä, ettei tarvitse kertoa. En kertonut, mutta asia jäi mietityttämään, kun poistuimme miehen kanssa autolla.

Uneni mielestä viittaa selkeästi eroamiseen. En täysin haluaisi uskoa sitä. En vaikka päässäni soi herätessä Jonne Aaronin Ei tää rakkautta oo. Oloni on seesteinen herätty, vaikkakaan en saanut heti nukuttua uudestaan.

Ehkäpä minun on vaikea tulkita parisuhteeseen liittyviä unia,  joten annan sen nyt olla. Vauvaan liittyvä uni tuo minulle mieleen, että olen suhtautunut välinpitämättömästi johonkin puoleeni itsessäni varhaislapsuudessa, minkä onnistuin pelastamaan unessa. Näen muuttuneeni siinä, että alan päästä jyvälle äitinä olemisesta ja suhteestani lapsiin. Luultavasti olen alkanut hyväksyä itsessäni sellaista, joka on olennaista itsessäni ja suhteessani lapsiini. Olen alkanut rakastaa itseäni ja lapsiani uudella tavalla. Minuun on alkanut sattua, kun lapsiin sattuu.

Pelottaa, että joudun repäisemään itseni irti tästä ja repimään perheen kahtia. Ajatuskin satuttaa minua. Olemme sopineet, että katsotaan nyt tilannetta ja tehdään päätös joidenkin kuukausien kuluttua. Minulle on vahvistunut se, että eroon päätyy suhde, jos se tällaisena jatkuu.

Ymmärsin eilen pohtiessani näitä asioita, että nyt minulta tarvitaan kärsivällisyyttä. Minun on hyväksyttävä mieheni kipuilut ja pidettävä suu kiinni. En voi puolustautua voimakkaasti tai hyökätä häntä vastaan. On kuunneltava hänen asiansa, mutta hillitä sama itsensä, etten anna tunteideni viedä. En halua pahentaa tilannetta enää. En halua murentaa miestäni enempää. 

Olen nyt kipeiden asioiden äärellä. Sattuu syvällä sisällä, vaikkakaan todellista tilannetta eli kipua en pysty vielä kohtaamaan. Olen silti lähellä ja uskallusta on tullut. Nyt on vain odotettava, oltava kärsivällinen ja uskallettava.

Ystävyyssuhde - näin on hyvä

Kirjoitin jossakin vaiheessa paljon eräästä ystävästäni. En tiennyt, mitä ajattelisin suhteestamme. Lopulta päätin ottaa etäisyyttä. Tiedän tehneeni oikean ratkaisun, vaikka välillä mietin häntä, hänen hyvyyttä ja antoisaa suhdettamme. Olen myös haikaillut suhteemme perään. Kaikesta huolimatta näin on parasta.

Suhde antoi minulle rohkeutta nähdä elämässä hyviä asioita ja ottaa askel siihen suuntaan. Se antoi minulle voimaa mennä pelkojani kohden ja hypätä epämukavuusalueelle. Ilman kyseistä ihmistä en olisi ainakaan vielä ottanut näin isoja harppauksia tällä tiellä.

Kaikesta hyvästä huolimatta suhde samalla jarrutti minua. En pystynyt päästämään irti siitä suhteesta, mitä meillä oli ja muuttamaan sitä. En pystynyt olemaan minä, vaan jäin siihen vanhaan rooliin. En osannut olla positiivisempi ja päästämään jatkuvat negatiiviset puheet vähemmälle. En myöskään pystynyt asettamaan rajoja ja ennen kaikkea pitämään niistä kiinni. Olin turhautunut siitä ja käyttäydyin sopimattomasti, koska en kokenut rajojani kunnioitettavan.

Olin ahdistunut suhteessa enkä pystynyt olemaan siinä. En voinut olla oma itseni enkä kokenut, että meitä hiertävistä asioista olisi voitu puhua. Myönnän, että se olisi ollut minulle vaikeaa, mutta se olisi ollut suhteemme edellytys. Kerran ystäväni kertoi häntä harmittavasta asiasta. En kokenut olevani siitä vastuussa, joten puolustauduin ja menin tunteiden vietäväksi.

Ehkä voisin pyytää anteeksi, mutta suhdetta tästä ei vieläkään kehkeydy. En ole riittävän vahva kohtaamaan suhteemme haavoja. En ole valmis ottamaan riskiä, että saan niskaani syytöksiä, jotka ovat aiheettomia. En myöskään ole valmis avautumaan hänelle. Välillämme on muuri, jota en ole valmis murtamaan. En ainakaan vielä. En ole valmis näyttämään omaa haavoittuvuutta tällä hetkellä. Enkä ennen kaikkea pysty rakastamaan häntä nyt tai ottamaan rakkautta häneltä vastaan.

Olen kuitenkin hänelle kiitollinen, että suhteemme katkeamisen myötä olen avautunut muille ihmisille ja saanut sitä kautta kaipaamiani asioita elämääni. Luopumalla olen saanut useita syvempiä ihmissuhteita elämääni. Olen myös pystynyt päästämään negatiivisista tunteista irti.

Vapaus

Vapaus! Mahtava sana ja ennen kaikkea mahtava fiilis. Olen pelännyt irtautua massasta, mutta erillistymisen myötä olen saanut ihania fiiliksiä. Minä saan olla minä ja minulla on lupa nauttia siitä. Voin itse valita, mitä elämältä haluan ja sitä tietä seurata. Niin ja ennen kaikkea saan siitä valtavasti positiivisuutta elämään.

Minun ei tarvitse olla ehdoton missään, vaan voin kuunnella itseäni ja mennä välillä sivupolkuja päätien sijaan. Voin välillä pysähtyä, jos haluan nauttia elämästä tai minua väsyttää. Minun ei tarvitse kiirehtiä maaliin. Minun ei tarvitse viedä asioita loppuun asti, jos tie ei tunnu olevan oikea. Minä voin valita itselleni parhaat palat. Minulla on vapaus valita. Aivan oikein, minä voin valita. Sitä mahdollisuutta en aio missata.

Olen kuunnellut viime aikoina paljon vapauteen liittyvää musiikkia ja olen fiiliksissä. Tällaista elämää minä haluan ja sellaista elämää kohden menen. Se edellyttää itseni kuuntelemista ja sitä opettelen kokoajan. On ihanaa pysähtyä kuuntelemaan itseäni. Aina en tee oikeita valintoja, mutta jälkikäteen ymmärrän, kuinka toimia seuraavalla kerralla.

Uni hylätyksi joutumisesta ja ihastumisesta

Näin taas kaksi unta. Ensimmäisessä unessa juoksin karkuun jotakuta mieshenkilöä tai sitten etsit/seurasin samaista miestä. Kyse oli enemmänkin leikistä kuin totisesta pakenemisesta. Mielestäni minua ei saatu kiinni.

Hetkeä myöhemmin olin mielestäni toisen miehen seurassa, kun hän sanoi, ettei hän voi olla kanssani. Mielestäni hän ei ollut mieheni, ei ainakaan ulkonäöllisesti. Itkin kovasti, mutta tiesit, ettei välimme katkea lopullisesti. Silti jäi sellainen olo, että hän jättäisi minut ja olisimme vain kavereita.

Herättyäni oli hämilläni unesta. Olo oli kuitenkin rauhallinen. Vein uneni loppuun ja itkin unessa. Luovuin siis jostakin. Mistä luovuin oikeassa elämässä ei vielä ole avautunut minulle. Isästäni? Miehestä?

Heräsin edellisen unen jälkeen. Kysyin ennen nukahtamista, mistä uneni kertoi. Toisessa unessa olin ihastunut. Seurasin ihastustani. Minulla oli tuntematon ystäväni mukana. Hän oli myös ihastunut ja hän seurasi omaa ihastustaan. Meidän molempien ihastukset olivat varattuja.

Ihastuksemme olivat auditoriossa. Menimme sinne. Ystäväni meni ihastuksen luo, mutta minä jäin perälle. Seurasin, kun ystäväni ihastus valitsi lopulta oman kumppaninsa ystäväni sijaan. Hän soitti kumppanilleen pianolla. Heidän välillä oli kemiaa ja he sen näyttivät.

Minä en lähestynyt ihastustani. Ihastus muistutti serkkuani. Pohdin miksi olin häneen ihastunut? Unessa hän ei ollut serkkuni. Yhdistänkö hänet toiseen ihmiseen joka oli saman työnantajan palveluksessa. Meidän kahden välillä oli oikeasti kemiaa, vaikka meidän välillä ei ole tapahtunut. 

Tämän unen tulkitsen niin, että kaipaan kovasti ihastumista, rakkautta, läheisyyttä jne. elämääni. Olisin halunnut eilen mieheltä läheisyyttä, mutta häntä väsytti. Puhuimme myös kahdenkeskisestä ajasta. Olen siinä pisteessä, että näitä on löydyttävä, jos yhdessä haluamme olla.

Se mikä minua huolestuttaa parisuhteessa on, ettei mies osoita kiinnostusta minua kohtaan. En usko sen olevan henkilökohtaista, ei hän muistakaan ole kiinnostunut. Se on huolestuttavampaa, että hän on kaikkia kohtaan etäinen. En halua puuttua liikaa miehen ongelmiin, vaan hänen on itse löydettävä kipukohtansa ja tehtävä niille jotakin, jos hän haluaa. 

Kysyessäni unien välissä edellisen unen tarkoitusta en saanut yksiselitteistä vastausta. Ehkä toinen uni kertoi, että minun pitäisi unohtaa ihastuksen etsimistä. Se voi löytyä omasta kumppanista. Tai sitten päinvastoin. Minun olisi unohdettava mieheni ja etsiä sellainen, jonka kanssa on aitoa kemiaa ja rakkautta. Kun uneni liittyy rakkauteen, en saa niistä selkeää otetta. En siis ole aiempaa viisaampi. Vahvistuin vain siitä, että rakkaus on se, mitä haluan.

Rakkaus elämää kohtaan

Ajattelussani on tapahtunut paljon muutoksia. Olen niistä super onnellinen. Huomaan, että monista yhteenotoista miehen kanssa on ollut hyötyä. Ne ovat saaneet minut ajattelemaan asioita syvällisesti. Olen oppinut ajattelemaan, että nurmi ei ole vihreämpää aidan takana. Voin oppia saamaan elämääni hyviä asioita niistä, mitä kaipaan elämääni,  muuttamatta elämääni täysin.

Keskusteltuani ihmisten kanssa huomaan kasvaneeni ja sisäistäneeni monia minulle tärkeitä asioita. Loistan onnellisuutta, kun kerron niistä toisille. Huomaan, että alan löytää, mitä minä haluan elämästäni. Se tekee minut onnelliseksi ja ennen kaikkea se, että haluan toteuttaa itseäni. Nautin huikeasti tästä.

Nautin myös siitä, että olen nöyrtynyt ja alkanut ajatella myös toisia entistä enemmän. Halun tehdä mieheni onnelliseksi. Olen valmis panostamaan asioihin. Olen myös valmis kohtaamaan minulle vaikeita asioita, vaikkakin pienin askelin.

Elämä on ihanaa ja nautin siitä. Teen siitä minun näköisen. Tulen onnelliseksi, kun voin vaikuttaa asioihin. Uskon kokoajan vahvemmin, että elämä kantaa. Minä elän ja nautin. Vastoinkäymisiä tulee, mutta uskon selviäväni niistä. Elämä <3

Uni hellyydestä

Näin unta, että olin töissä. Odotin asiakasta. Olin innoissani, mutta en ole varma mistä se johtui. Odotinko seuraavaa asiakasta vai olinko innoissani työstä tai kenties molempia. Tiesin, kuka seuraava asiakkaan oli. Olin menossa hakemaan häntä, vaikka hänen aikansa oli tuntien päästä. Tunsin perhosia vatsassa.

Päädyin seuraavaksi unessa metsäretkelle. Mukana oli myös kuopuksen kummit. He näyttivät onnellisilta. Välillä sain kosketuksia tältä mieheltä, vaikka en oikeassa elämässä ole kiinnostunut hänestä. Unessa sain läheisyyttä ja kosketuksia myös asiakkaaltani, jota odotin jo aiemmin unessa. Hän ei halunnut julkisesti huomata minua paljon, mutta toisinaan hän antoi läheisyyttä. Minun oli hyvä olla. 

Minun on ollut viimepäivät hyvä olla mieheni kanssa. Läheisyys tuntuu hyvälle. Kun katson miestäni kasvoihin tai seuraan hänen tekemisiään, oloni ei ole yhtä lempeä. Näen paljon negatiivista. Kun taas olen hänen lähellä ja aistin tilannetta, minulla on hyvä olla. Nautin kovasti hänen läheisyydestä. 

Unessa en näe miestäni kuitenkaan koskaan, vaan aina haen läheisyyttä muilta. Siksi en tiedä yhteyttä oikeaan elämään unissani. Kaipaanko rakkautta? Keneltä? Vierailta miehiltä? Vai rakkautta ylipäätään? Kypsyttelenkö ajatusta erosta?

Apuja unista pelon voittamiseen

Heräsin yöllä enkä saanut nukuttua. Vatsani oli jännittynyt. Ajattelin pyytää unessa apua, kuinka voittaisin pelkoni. Näin seuraavat unet.

Ensimmäisessä unessa olin mummolassa. Olin laittamassa vieraille kahvipöytään tarjottavaa. Etsin kulhoa, jotta voisin vatkata kerman. En löytänyt, joten pyysin äidiltä apua. Unessa äitini asui edesmenneen mummoni kodissa. Ihmettelin asiaa, mutta en ottanut asiaa puheeksi. Äiti tarjosi minulle astiaa, mutta mielestäni se ei sopinut tarkoitukseen. Se oli pieni eikä se muutenkaan sopinut kyseiseen tarkoitukseen. Löysin sitten itse tarkoitukseen joten kuten kelpaavan astian. Tämä uni ei jatkunut enää.

Tässä unessa näin paljon uutta toimintatapaani eli luotan jo monessa asiassa itseeni enkä siihen, miten muut asian ajattelee. Ehkäpä pelon voittamisen näkökulmasta voisi ajatella, että kuuntele itseäsi, niin kohtaan pelkoni.

Olen muuten usein unissani mummolassani. Pohdin kertooko se arvojeni ja ajatusmaailmani pohjautuvan pitkälti sieltä tuleviin arvoihin. Oli miten oli. Tämä uni oli rohkaiseva. Pelon voittaminen vaatii itseni kuuntelemista. Toki en tiedä, mitä se saattaa tuoda tullessaan, mutta sen näkee sitten.

Näin unta, jossa olin hiilillä kävelemiskurssilla. En ehtinyt kävellä, kun kurssi oli yhtä odottelua. Olin kai mennyt aivan liian aikaisin koko kurssille. Monta tuntia etuajassa. Opettaja ja joitakin miehiä oli jo kurssilla. Osa siinä jo harjoitteli kävelemistä, mutta minä vain katsoin.

Menimme odottamaan kurssin alkua kurssitilan edessä tai alhaalla olevaan kahvilaan. Sinne alkoi tulla paljon porukkaa. Kyseinen paikka oli joen rannalla. Siinä tapahtui outoja asioita, joita en nyt muista. Menin lähemmäksi rantaa, kun sisarukseni tuli autolla perheensä kanssa sinne. He ajoivat jokeen. Sain heidät kerran autoineen pelastettua, mutta toistamiseen olin liian myöhässä. He olivat kaikki kuolleet, vaikka olinkin ollut nopea. Tunteeni oli surua, mutta pidättelin sitä.

Olin edelleen samalla alueella, kun sain tiedon, että he olivatkin selvinneet. Joku tuli sanomaan, että laita oranssi mekko päälle lähdetään. En laittanut sitä, vaan toisen. Lähdimme jonnekin, kun pääsimme limusiinin kyytiin. Jokin minua jännitti tai pelotti. Se oli iso. Siellä oli kenkäkauppakin. Olin eristäytynyt. Puhelimeni soi. En ehtinyt vastata, joten soitin takaisin. Olin aiemmin saanut tiedon, että sisarukseni oli eronnut. Nyt hänen puolisonsa olisi halunnut osallistua seksitutkimukseen. Tilanteen huomioiden tutkimushenkilökunnan mukaan se ei ollut järkevää. En tiedä, miksi he minulle soittivat. Kun en vastannut, he olivat kai yrittäneet jollekin muulle soittaa. Uni päättyi tähän.

Toisessa unessa hiilillä kävely tuo mieleen sen, että elämässä ei pidä unohtaa itseään ja asettaa toisia aina etusijalle. Tämän ajatuksen yhteys hiilillä kävelemiseen ei ulkopuoliselle aukea, mutta näin miellän oman kokemukseni kautta. Se, että olin liian aikaisin kurssilla, kertonee ehkä siitä, että nyt vaaditaan kärsivällisyyttä asian kanssa. Ehkä olen aiemmin asettanut itseni väärin etusijalle.

Toisten pelastusyritys lienee tarkoittaa sitä, etten voi yrittää pelastaa toisia, jos he eivät itse sitä halua. Yritän kovasti saada mieheni tajuamaan asioita, koska näen tai ainakin kuvittelen näkeväni ne selkeästi. Minulla myös on tarjota ratkaisuja, vaikka miehen pitää itse etsiä ne. Ei minun ratkaisuni välttämättä ole miehelle oikeita. Yritän vain hallita omaa pelkoani kontrolloimalla ja antamalla vastauksia. Unessa se johti avioeroon, vaikkakaan ei minun parisuhteen katkeamiseen. Uskon, että niin voi käydä, jos en pysty hyväksymään miestäni heikkouksien kanssa. Tällä logiikalla ajatellen seksitutkimukseen osallistuminen viittaisi siihen, että mieheni arvostelukyky voisi pettää, jos en anna hänen olla oma itsensä ja näin suuremmalla todennäköisyydellä välttää ero.

Ehkäpä jälkimmäisessä unessa minulle yritetään viestiä kärsivällisyydestä parisuhdeasioissa. Minun on annettava miehelle tilaa löytää itsensä. Niin kohtaan pelkoni, jota yritän nyt kontrolloida. 

Ketä sinä ihailet?

himahappiness.com sivustolla luin artikkelin 5 tapaa löytää oma erityislahja. Erityisesti minua puhutteli osio: Ketä sinä ihailet? Ajattelin vastata osiossa esitettyihin kysymyksiin, jos se avaisi, jotakin uutta. Osio ainakin puhutteli minua.

Kirjoita paperille 10 ihmisen nimet, joita ihailet. Kirjoita sen jälkeen nimien perään 5 ominaisuutta, joiden vuoksi kunnioita ja ihailet kyseistä ihmistä

1. Heidi Sohlberg - rohkea, yrittäjä,
2. Karita Tuomola - tekee omaa juttua, yrittäjä, hyvinvointi tärkeää, kaunis
3. Sanna Wikström - rohkea, inspiroiva, intuitiivinen,  hyvinvointi tärkeää, yrittäjä, oman polun kulkija, tasapainonen, aitous
4. Meditaatio kaveri - rohkea, hyvä tuomaan mielipiteensä julki, iloinen, nauravainen, on mitä on
5. Serkkuni - rakkautta täynnä, avoin, tunteellinen, yrittäjä, onnellinen, aito
6. Naapuri - iloinen, kaikkien kanssa toimeen tuleva, itsevarma,
7. Cheek - rohkea, omantienkulkija, nauttii siitä mitä tekee,
8. Jonne Aaron - ihanaa musiikkia, esiintyjä, taiteilija, luova, tunteellinen
9. Kaija Koo - taiteilija, joihinkin fiiliksiin sopivaa musiikkia, esiintyjä, itsevarma

Tarkastele ominaisuuksia. Huomaatko niissä jotakin yhtenäisyyttä? Ympyröissä samankaltaiset ominaisuudet. Minulla toistui usein rohkeus,  yrittäjyys, itsensä kuuntelu/oman tien kulkeminen/unelmien seuraaminen, esiintyminen/luovuus ja hyvinvointi, aitous

 Ympyröimäsi ominaisuudet ovat sellaisia, jotka ovat (ainakin piilevinä) myös sinussa ja jotka haluaisit elää todeksi omassa elämässäsi.

Miten saisit elämässäsi enemmän esille ominaisuuksia, joita ihailemasi henkilöt edustavat?

Menen pelkojani päin. En anna niiden estää tekemisiäni, kuuntelen itseäni, olen rohkeasti oma itseni, panostan hyvinvointiin, yrittäjyys (?)

Tehtävä kiteytti minulle, mitä arvostan ja haluan. Seuraavan kerran, kerran ollessani valintatilanteessa, muistan mitä minä ihailen ja yritän seurata sitä polkua.

Tarve päästä iholle ja saada rakkautta

Yksinoloa teki minulle hyvää. Huomaan ottaneeni suurimman edistysaskeleen kehittymisen tiellä tähän mennessä. Se että kohtasin monia pelkojani teki minulle hyvää. Huomasin selviäväni ilman sen suurempia hankaluuksia.

Palattuani arkeen tunsin muutoksen. Itkin miehelleni pahaa oloani. Minulle tuli suuri tarve päästä lähelle miestäni. Tuli tunne, että voisin rakastaa miestäni. Se, että pelot ovat lieventyneet, antoivat tilaa todellisille tunteille ja tarpeille. Tilanne ei välttämättä edellytä miehen vaihtamista. Minun on vain uskallettava heittäytyä.

Huomaan kaipaavani kiihkeästi mieheni syliin. Kaipaan läheisyyttä ja haluaisin päästä niin iholle kuin on mahdollista. Haluan enemmän kuin ihokosketusta. Haluan henkistä yhteyttä mieheeni. Olen oivaltanut, että voin olla onnellinen tässä suhteessa. Minun on vain uskallettava olla minä ja näyttää tarpeeni, toiveeni ja heikkouteni. Minä voin vaikuttaa onnellisuuteeni tässä parisuhteessa.

Se, että minulla oli tilaa itselleni ja omille tarpeilleni, antoi tilaa nähdä itseni ulkopuolelle. Kun voin paljon paremmin nyt, olen pystynyt ajattelemaan myös muita. Olen uskaltanut kaiken lisäksi olla enemmän oma itseni. Kaikki tässä perheessä voittavat tässä tilanteessa.

Vanhasta minästä luopuminen ja kaipuu miehen syliin

Arjesta irtiotto on ollut elämäni parhaimpia päätöksiä koskaan. Matkan lähestyessä loppua minua alkoi kuitenkin ahdistaa. Ensimmäinen ajatus oli tyypilliseen tapaansa, että nytkö olen saanut tarpeekseni kodin ilmapiiristä. Nytkö on ratkaisevan siirron aika.

Tunsin kehossa ahdistusta voimakkaasti. Minulla ei ollut kiire minnekään, joten hakeuduin rauhalliseen paikkaan veden äärelle. Matkalla rauhalliseen paikkaan päässäni alkoi soida Anna Abreun esittämänä Mä annan sut pois -biisi.

Päästyäni miellyttävään paikkaan soitin tietenkin kappaleen, joka oli aiemminkin irrottanut minusta itkun. Kuunnellessani aloin tuntea kyyneleet yksi kerrallaan valuvan pitkin poskia sadepisaroiden kanssa. Aluksi koin halua päästä mieheni syliin. Halusin näyttää hänelle heikkouteni ja itkeä siinä. Se ei minulta yleensä onnistu. Toiveeni kertonee siitä, että sitä kuitenkin haluaisin ja haluan olla siinä itse aloitteellinen ja rohkea.

Seuraavaksi itkun nosti pintaan ajatus siitä, että olen muuttunut. Enää en palaa vanhaan. En enää osaa olla pidättyväinen, vaan minulla on tunteet ja mielipiteeni. Minä olen oman elämäni ohjaksissa ja vastuussa itsestäni. Itkin, itkin ja itkin. Päästin irti menneestä ja vanhasta minästä. Minäkin voin olla rohkea ja ihailtava. Minullakin on oikeus olla minä ja elää minunnäköistä elämää niin kuin meillä kaikilla <3

Kiitollinen ja rakkautta täynnä

Tällä hetkellä koen superpaljon kiitollisuutta elämää kohtaan. Olen kohdannut pelkojani ja se on antanut tilaa rakkaudelle,  rohkeudelle ja kiitollisuudelle. Minä uskallan ja kykenen. Minä olen tehnyt asioita, joita ihailen muissa ihmisissä. Nyt voin ihailla itseäni ja olla kiitollinen elämästäni. Voin olla ylpeä itsestäni. Minä olen oman elämäni herra.

Olen täynnä intoa ja rakkautta. Kiitos ennen kaikkea ihanat ihmiset ympärilläni ja kiitos itselleni rohkeudesta.

Matkalla kohti itsenäisyyttä

Haluaisin kovasti kehittyä ihmisenä, mutta pelon vuoksi askeleet ovat hitaita. Tunnistan monissa asioissa pelon, mutta en aina mene sitä päin. Teen tietoisesti valinnan toiselle polulle. Minulle ei enää riitä eteneminen siihen tahtiin kuin olen edennyt, vaan nyt olen päättänyt valita niin usein kuin vain on mahdollista polun kohti pelkoa. En halua tehdä tästä suoritusta, vaan päästää pelosta ja ahdistuksesta irti. Se ei ole mahdollista, jos juoksen vaikeita tunteita karkuun.

Olen saanut viikoittain omaa aikaa, mutta sekään ei ole riittänyt. Päätin ottaa muutaman päivän vain itselleni, jotta minulla olisi riittävästi tilaa itselleni.

Minua on pelottanut ajatus yksinolemisesta. Jo pienetkin arjesta poikkeavat erot miehestä on pelottanut. Pelkään kohdata ajatuksen, ettei meitä ole luotu olemaan yhdessä. Senkin uhalla päätin lähteä reissuun. Uhmasin pelkoani. En voi sietää olla epämukavuusalueella, joten päätin tehdä kaiken niin, että olen nimenomaan vailla selviä toimintatapoja ja vieraassa ympäristössä.

Tässä sitä ollaan vieraassa kaupungissa yksin muutama yö. Minua jännitti ajatus vieraasta paikasta. Hävetti, että joudun käyttämään karttaa. Hävetti, että näyttäydyn epävarmana muille, kun en ole omalla maaperällä. Hävetti ja jännitti, että minä toteutan omia tarpeitani. Koin myös syyllisyyttä. Entä jos mies ajattelee minulla olevan toinen mies? Siis koin syyllisyyttä asiasta, joka ei ollut edes totta.

Kaikista epävarmuustekijöistä huolimatta minä kuuntelin itseäni. Tein, mitä minä halusin. Tunne on sen mukainen. Koen olevani vapaa. Nyt ymmärrän,  mitä olen kaivannut. Olen halunnut tätä tunnetta elämääni. Haluan elää omaa elämääni enkä muiden toiveiden mukaisesti. Kunpa voisin tätä tunnetta kuvata niin kuin sen koen.

Olen kokenut sisäistä rakkautta, vapautta, rohkeutta ja myötätuntoa. Olen kokenut olevani oman elämäni herra. Minulle tämä on koskettavaa ja elämässä käänteentekevää. Tällä reissulla uhmaan jokaista pelkoani, joka vain tulee vastaan. Jäin koukkuun tähän mahtavaa fiilikseen. Luottamus itseeni ja asioista selviytymiseen on ottanut suuren harppauksen. Kiitos itselleni ja rohkeudelleni. Koen olevani kaiken tämän arvoinen. Uskon myös, että reissun myötä henkinen kasvuni lähtee uuteen nousuun. Pelko ei samalla tavalla hidasta menoa niin kuin tähän asti.

Minä olen matkalla kohti itsenäistymistä, mitä en ole aiemmin uskaltanut tehdä. En tarvitse ihmisiä pitämään minua hengissä tai tuomaan turvaa. En ole enää samalla tavalla riippuvainen muista ihmisistä kuin nyt. Löytänyt turvan, uskon ja hyvinvoinnin sisältäni, mitä olen aiemmin etsinyt ulkoapäin.

Mieheni peilinäni

Viimeaikaisen pohdinnat ovat pyörineet parisuhteen ympärillä. Olen alkanut nähdä, että toivon mieheltä asioita, joihin kaipaisin omaan elämääni muutosta. Toivon esimerkiksi kovasti, että mies olisi sosiaalisempi kuin on. Toivon sitä, jotta minä saisin sitä kautta laajennettua sosiaalistaverkostoani. Häpeän miehen epäsosiaalisuutta, mutta en ole sitä hyväksynyt itsessänikään. Haluan miehen muuttuvan, jotta en luultavasti joutuisi kohtaamaan omaa epäsosiaalisuuttani niin usein kuin nyt. En silloin kokisi niin paljon yksinäisyyttä, jos miehen sosiaaliset suhteet olisivat kunnossa. Ajatteluni on tässä vääristynyt, mutta se on aitoa minua. Aiemmin en osannut sitä sanoiksi pukea, koska en uskaltanut kohdata sitä.

Ero on mielessäni, kun en kestä nähdä miehessä samanaikaisesti useita asioita, joita en voi hyväksyä itselleni (esimerkiksi vihaa ja epäsosiaalisuutta). Haluisin mitä ilmeisemmin paeta tilannetta ja siksi haen ahdistukseen helpotusta eron mahdollisuudella.

Epämukavuusalueelta väsymyksen kautta itsetuntemuksen lisääntymiseen

Itseni kuunteleminen ei ole niin helppoa ja mukavaa kuin sen on tarkoitus olla. Ei ainakaan tässä tilanteessa, koska alan tunnistaa väsymystä ja huonoa oloa, mutta en ole useinkaan kykenevä muuttamaan tilannetta.

Olen huomannut esimerkiksi yli yhden yön poissaolojen väsyttävän minua kovasti. Ollessani pois mukavuusalueeltani (eli poissa kotoa) käyn paljon itselleni vaikeita asioita läpi, mikä vie voimani. Silloin alan kiukutella ja kadotan itseni väsymyksen takia. Lasten läsnäolo pahentaa tilannetta, koska en pysty kunnolla lataamaan akkuja ja väsymys purkautuu lapsiin.

Väsymyksen iskiessä päälle kaikki muu unohtuu. Kaikesta voimattomuudesta huolimatta ollessani epämukavuusalueella olen alkanut tunnistaa omia tarpeita. Olen esimerkiksi alkanut tunnistaa, että haluan lapsia useammin jollekin hoitoon. Toivoisin ennen kaikkea heillä olevan hyvät välit sukulaisiin, kummeihin ja muihin ystäviin, mikä myös mahdollistaa heidän jättämisen hoitoon. Tärkeintä ei ole vain oma aikani, vaan myös lämmin suhde muihin tärkeisiin aikuisiin. Asian eteen olisi vain tehtävä jotakin, muuten asiat eivät muutu. Tuntuu vain vaikealta tyhjästä luoda haluamiani ihmissuhteita.

Kipuaa-a!

Kipuaa! Vihani on viimeaikoina muuttunut suruksi. Minuun sattuu. En muista kokeneeni tällaista kipua montaa kertaa elämässäni. Tällainen kipu yhdistyy minulla eroihin ja yleensäkin muutoksiin. Sattuu ja lujaa.

Olen siinä pisteessä elämässäni, että paluuta ei ole moneen asiaan. En enää voi elää ilman rakkautta ja ilman hyvää elämässäni. Elämän pääpaino siirtyy ajan kanssa kohti iloisia ja onnellisia asioita, pois ylimääräisestä negatiivisuudesta.

Olen alkanut entistä enemmän avautua ystävilleni surustani. En haluaisi tulkita elämääni tällä hetkellä, mutta huomaan elämässäni yhdistyvän eron pohtiminen ja jollakin tavalla siihen valmistautuminen. Mahdollista on myös se, että minä vain avaudun ja alan oikeasti elää. Asia vain ilmenee parisuhdepohdintojen kautta. Uskon, että nykyinen parisuhde ei muutu, jos en käy kaikkea tätä läpi. Luonnollisena osa kasvua on käydä läpi myös eroon liittyvät pohdinnat. Kipeimmät kohdat tuntuvat vain olevan parisuhteessa.

Kaiken surun keskellä on ihana huomata, että ympärilläni on välittäviä ja rakkaita ihmisiä. Tiedän, etten ole täysin yksin. En aiemmin ole kokenut tällaista. Vai enkö ole vain antanut tällaiselle mahdollisuutta? Joka tapauksessa tilanne on nyt parempi kuin koskaan.

Luotan siihen, että surun jälkeen on luvassa jotain hyvää. Surun myötä luovun jostakin ja saan elämääni hyviä asioita. Uskon saavani haluamaani muutosta.

Miehen vihan kautta isään liittyviin pohdintoihin

Voi piip tätä vihaa. En vain kestä miehen vihaa ja negatiivisuutta. En kestävää! Vetäydyin omiin oloihin. Ollessani yksin pintaan nousi vihani isääni kohtaan. Olisin halunnut kiittää isääni siitä, että minulle suositeltiin vuosien terapiaa. Oikeammin olisin halunnut huutaa hänelle. Olisin halunnut huutaa pahan oloni hänelle.

Olisin halunnut purkaa sitä, ettei minulla ole saanut olla lapsena tunteita. Nyt ne kaikki purkautuvat, kun olen alkanut tunnistaa niitä ja alkanut oppia yhdistämään niitä tapahtumiin. Olisin halunnut huutaa, ettei minua koskaan rakastettu. En ole oppinut etsimään rakkautta. Nyt parisuhteeni on kriisissä, koska haluan sitä, mutta mieheni ei osaa antaa sitä minulle.

En halua tällaista elämää. En halua ja siksi terapiaan on nyt osa minua. En halua elää negatiivisuudessa. Haluan kokea eläväni enkä vain paeta.

Kiitollisuus valtaa mielen

Eilen olo on ollut kiitollinen ympärillä olevista ihmisistä, valitsemastani polusta ja levollisesta mielestä. Olen erityisen levollinen, kun tiedän kulkevani oikeaa polkua.

Tunnistan paljon pelkoa tulevista asioista ja ennen kaikkea muutoksista ja epäselvistä asioista. Silti mahaa on kutkuttanut. Mitä kivaa elämä tuo tullessaan? Pelkään, mutta haluan silti heittäytyä. Toisinaan menen lujaa ja toisinaan taas poljen paikallani. Silti haluan löytää rohkeuden olla minä. Olen kiitollinen tästä kaikesta, vaikka pelkoakin on mukana. Olen kiitollinen, että haluan olla minä.

Mun koti ei oo täällä

Miks mun päähän pomppasi Chisun laulu: Mun koti ei oo täällä.

Kauas se vie
Tuo ruusuinen tie

Kauas se vie
Tuo ruusuinen tie,
Joka yhdessä maahan muurattiin.
Teimme tien päähän talon niin sievän,
Joka yhdessä yössä maalattiin,
Johon yritin tehdä kotini.

Anna mun mennä.
(Anna mun mennä)
Mä oven avaan,
En henkeä saa.
Anna mun mennä,
(Anna mun mennä)
En tänne kuulukaan.
Mun koti ei oo täällä,
Mun koti ei oo täällä.

Ymmärrän, jos
En anteeksi saa,
Mut en tässä voi olla kauempaa.
Meidän ruusuinen tie
Ei kauemmas vie,
Liikaa sen piikit pistelee.
Nyt luovuttaisin avaimen.

(Mun koti ei oo täällä,
Mun koti ei oo täällä)

Kadun mä ehkä tätä joku päivä,
Tien varresta itseni löydän.
Kadun mä varmaan joku kaunis pilvetön päivä,
Mut kulta, mun täytyy vaan mennä,
Mun koti ei oo täällä.
(Mun koti ei oo täällä)


Mulla on paha olla. En voi elää tällaista elämää. En vaan voi elää ilman rakkautta. Sitä mun elämäni on ollut tähän päivään asti enkä voi enää jatkaa. Sattuu, että jään vaille niin tärkeää asiaa. 

Haluaisin lähteä tästä suhteesta, jotta kaikki tämä tulisi päätökseen. Jotta saisin rauhassa tutustua itseeni ja joku päivä löytää elämäni rakkauden. Kolikon toinen puoli satuttaa. Joudun silloin luopumaan lapsista luultavasti joka toiseksi viikoksi. 

En ole kuitenkaan valmis tekemään sellaista päätöstä. En ole valmis heittämään hukkaan ydinperhettä. En ole valmis satuttamaan lapsia. En ole valmis ottamaan kipua vastaan. Haluan vielä yrittää, mutta en mitä ilmeisemmin uskalla heittäytyä rakastettavaksi ja rakastamaan. Pelkään kipua niin kovasti, että elän vaan samassa kurjuudessa. 

Miten mä uskallan olla haavoittuvainen ja oikeasti uskoa, että elämä kantaa? Miten mä uskallan kohdata kivun, jotta voin olla onnellinen? Miten mä uskallan seurata sydäntäni? Miten uskallan kuulla sydämeni äänen, jotta voin tehdä oikeita ratkaisuja? Haluan rohkeuden, jotta elämä ei enää poljetaan paikoillaan oli sitten kyse heittäytymistä tässä suhteessa tai heittäytyä tyhjän päälle.

Oivallus kateudesta ja ihmissuhteesta

Olen alkanut ajatella erästä ihmistä lämpimästi. Aiemmin suhde häneen on ollut ristiriitainen. Olen hakeutunut usein hänen seuraansa, vaikka olen pahoittanut mieleni säännöllisesti hänen seurassaan. 

Olen ajatellut, että menisin hänen luokseen vierailulle, jos vain olisin tervetullut. Pohdin, kuinka vierailu näyttäytyisi hänelle ja mikä oma motivaationi on ennen kuin toteuttaisin asiaa. Sain edellä mainituista paremmin otteen omasta motivaatiostani.

Omat ajatukseni ovat muuttuneet hänestä siksi, että ymmärrän kadehtivani hänen elämästä joitakin asioita. Haluaisin joissakin asioissa elää, kuten hänkin. Kun olen alkanut hyväksyä kadehtimiani asioita itselleni, olen saanut jopa hellyydenpuuskia häntä kohtaan. Lämpimät tunteeni häntä kohtaan peilaavat lämpimiä tunteita itseäni kohtaan. Salliamalla asioita, joita elämääni kaipaan, sallin samat asiat toisillekin. 

En vielä ole vakuuttunut, että näkisimme, koska en halua olla itsekäs. Olen myös miettinyt, että onko kyseinen ihmissuhde antanut minulle sen, mitä se voi antaa. Tapaamalla saisin lisäselvyyttä, mutta en silti aio rynnätä selvittämään asiaa. En reagoi ensimmäisten fiilisten mukaan, vaan haluan löytää sisäisen tahdon. 

Muut kertovat minusta

Edellisessä postauksessa mainitsin isosta oivalluksestani. Toinen iso oivallukseni on se, että ajatukseni ympäröivästä maailmasta kertoo paljon suhteestani itseeni. Jos vihaan toisen ihmisen ominaisuuksia, en todellisuudessa pysty hyväksymään niitä itselleni.

En voi sietää miehen epäsosiaalisuutta enkä kuoreen vetäytymistä. Näitä ominaisuuksia olen alkanut hyväksyä itsessäni, joten en enää kilahda miehellenikään näistä. En silti voi niitä täysin sulattaa. Huomaan ärtyväni myös muiden välinpitämättömästä asenteesta muita kohtaan. Koen pahaa mieltä ja oloa sellaisesta. Olen ymmärtänyt, että hakemalla hyväksyntää, olen joutunut torjumaan terveen itsekkyyden ihmissuhteissa. Koska en kestäisi muiden inhoa kohtaani, en myöskään pysty olemaan edes terveellä tavalla itsekäs. Tästä syystä en siedä sitä muissakaan.

Nykyään en reagoi heti, kun muut ärsyttävät minua, koska osaan yhdistää tilanteen itseeni. Itsäni kohtaan koen ärtymystä, että onko tämäkin asia minulle näin vaikea. Tuntuu pahalta, kun enää ei voikaan syyttää muita. Minä olen vastuussa tästäkin asiasta.

Näiden pohdintojen myötä olen palannut ajatuksissa ystävyyssuhteeseeni, joka katkesi. Minun oli helppo sanoa, että suhde vei minulta voimavaroja, koska fokus oli kasvussa. En halunnut enkä edelleenkään halua sellaista ihmissuhdetta. Näin ajateltuna asiassa on perää. Ei silti pidä unohtaa, että hän oli minulla peilinä, jota en täysin pystynyt katsomaan. En ollut valmis näkemään asioita, joita nousi suhteessamme. Olen nyt etäisyyden myötä ymmärtänyt myös sen, että haluan kulkea omaa polkua. Hänen kauttaan jouduin peilaamaan liikaa sellaisia asioita, joita halusin etsiä itse. Olen vielä liikaa toisten vietävissä, että en kykene niin itsenäiseen ajatteluun kuin suhteemme edellyttäisi. Pahalta tässä tuntuu se, että minussa on enemmän "vikaa" kuin olen ajatellut tai pystynyt näkemään. Ei silti, että kaikkea pitäisi toisen osalta hyväksyä tai etteikö voisi omaa rajallisuuttaan arvostaa asettamalla rajoja. Ei auta kuin nöyrtyä. Siitä huolimatta en nyt halua ystävyyssuhdetta rakentaa välillemme. Jatkan oman polun taivaltamista ja uskon polkumme kohtaavat vielä.

Ne ovat vain ajatuksia

Yritän päästä sinuiksi ajatuksen kanssa, että maailma hahmottuu yksilön ajatusten kautta eikä varsinaisesti ympäristön luoman totuuden kautta. Helpottavaa tässä ajatuksessa on se, että minun ei tarvitse muuttaa muita tai ylipäätänsä ympäröivää maailmaa, mikä ei sinällään ole edes mahdollista. Olennaisinta on muuttaa omaa ajattelua. Se mikä vie epätoivon partaalle, on erittäin vääristynyt ajattelutapani.

On vapauttavaa, että nyt koen saavani luvan hellittää ajattelemisesta. Ajattelemalla menen väärille poluille, joten asioiden hyväksyminen sellaisena kuin se on, on nyt minun polkuni. Luopumalla liiallisesta ajattelusta stressin aiheet vähenevät ja minulla on enemmän lupa nauttia. Enää minun ei tarvitse ratkaista mitään, vaan saan olla. Saan luottaa siihen, että asiat järjestyvät.

Tuntuu uskomattomalta, että näinkö helppoa elämä voi olla. Ei sillä, etteikö vastoinkäymisiä tulisi, mutta usko niistä selviämiseen on muuttunut. Olen ajatellut, että on huijausta etsiä asioista aina hyvät puolet, mutta negatiivisuuteen keskittyminen on taasen itsensä kiduttamista. Miksi valita huono, kun voi valita hyvän ja miellyttävän ja lempeän tavan elää?

Haluan jatkossa negatiivisten kokemusten edessä todeta itselleni, että ne ovat vain ajatuksia. Liiallinen ajattelu ei tuo hyvää oloa, mitä haluan. Siispä aivot lomamoodiin ja elämästä nauttimiseen. Life here I come :)

Vihasta lähemmäksi iloa

Tänään on taas piip piip piip päivä... Mies on ollut koko viikonlopun pahalla tuulella. Olen yrittänyt olla hiljaa enkä provosoitua. Ajatukset ja tunteetkin saavat tilansa, kun en anna ensimmäisten reaktioiden viedä minua mennessään. Olen onnistunut siinä hyvin, vaikka olenkin joutunut puuttumaan. En koe, että mies saisi kohdella lapsia aivan miten sattuu.

Vaikken ole lähtenyt tunteiden vietäväksi, olo on ollut huono. Olen ottanut omaa aikaa, koska en koe tarpeelliseksi olla koko viikonloppua negatiivisessa ympäristössä. Pyrin elämässäni nykyään siihen, että minulla on hyvä olla eikä miehen seurani ole sitä tukenut.

Kaikkea ei voi paeta, joten vihan ympäröimänä ajatukset ovat pyörineet omassa elämässäni ja ennen kaikkea olen pohtinut suhdetta vihaani. Aiemmin en hyväksynyt omaa vihaani. Olen viimeisen vuoden aikana alkanut ymmärtää vihaani, mutta en ole pystynyt ottamaan sitä täysin omakseni. Haen vielä rajoja siitä, kuinka paljon on ok vihaa ja milloin sitä on liikaa.

Miehen viha kuluttaa minua siksi, että omassa vihassani on paljon työtä. Kun en ole omien negatiivisten tunteiden parissa, haluaisin olla lempeyden, rakkauden ja ilon ympäröimänä. Nyt olen usein huonossa ilmapiirissä eli positiivisuudelle ei jää paljon tilaa.

Kaikesta pahasta olosta huolimatta parasta on, että minä pitkälti voin valita millaista elämää elän. En enää suostu mihin vain. Voin poistua tilanteesta, jos siltä tuntuu. Joskus se voi olla pakenemista ja joskus itseni suojelemisesta ja joskus sellaisessa tilanteessa oleminen ei ole tarpeellista.

Ikävät asiat opettavat ja otan niitä vastaan. Koen, että tällä hetkellä elämässäni on tärkeämmällä sijalla ikävien asioiden minimointi ja kivojen tuominen elämään. Sen olen ansainnut. Loistaakoon elämä vuorostaan minulle ja meille kaikille.

Hyvän salliminen itselleni

Kateus, kiukku, ärtymys, arvostelunhalu, turhautuminen ja stressi alkavat aueta minulle yhdestä näkökulmasta. Pohdin miksi miehen käytös herättää minussa negatiivisia tunteita ja tuntemuksia. Miksi olen ärtynyt joihinkin ihmisiin? Mitä kaikkea liittyy kateuteen?

Olen ollut hyvin negatiivinen ihminen enkä ole osannut nauttia hyvistä asioista. Olen kateellinen niille, jotka uskaltavat olla omia persoonia ja ennen kaikkea positiivisuus loistaa heistä. Olen kateellinen siksi, etten osaa tai uskalla myöntää haluavani ja ansaitsevani samaa. Koen sitä vastoin kiukkua ja turhautumista ja arvostelen helposti kyseisiä valintoja tai ihmisiä. Saatan jopa vältellä heitä. Tämä kaikki aiheuttaa stressiä, mikä vie kohti negatiivisten tunteiden kehään.

Miehen tapauksessa reagoin mieheni negatiivisiin purkauksiin, koska en ole hyväksynyt negatiivisia tuntemuksia osaksi minua eikä hänen käytöksensä tue haluamaani muutosta. Minä tottumuksesta otan miehen tunteet omakseni ja negatiivisuus saa minusta vallan.

Jatkossa haluan tunnistaa ja tunnustaa kateuden. Haluan myöntää itselleni, että haluisin joissakin asioissa olla kuin kateuden kohde. Haluan hyväksyä ja sallia itselle kyseisiä asioita. Haluan tunnustaa, että haluamme samoja asioita. Myöntämisen jälkeen voin heittää tuulen vietäväksi kyseisiin asioihin liittyen kiukun, kateuden, turhautuminen,  stressin ja arvostelunhalun. Voin tyytyä toteamaan asiat ja jatkamaan elämää levollisena kohti rauhallisempaa elämää.

Hylkäämisen pelon yhteys ulkopuolisuuden tunteisiin

Pyöritän ajatuksiani ystävyysteeman ympärillä vailla selkeyttä. En saa otetta ihmissuhteista ja ennen kaikkea sen ongelmista. Aina jokin asia on pielessä. Ajatukset kulkevat kehää eikä ahdistus merkittävästi helpota.

Hylkäämisen pelko on ollut tiedossa. En silti ole ymmärtänyt, että kyseinen pelko ajaa minua ulkopuolisuuden tunteeseen. En uskalla olla oma itseni, ettei minua hylättäisi. Pelon vuoksi tarkastelen asioita ulkopuolisena ja ulkopuolisen linssien läpi. En uskalla liittyä ihmisiin, jotta en kokisi muiden inhoa kohtaani. Todellisuudessa harvoin koen, ettei ihminen pidä minusta. Usein liioittelen saamiani vihjeitä, ettei minusta pidettäisiin. En halua hylkäämisen yllättävän, joten etsin kyseisiä viestejä valppaana.

Oivalsin, että minä itse aiheutan ulkopuolisuuden tunteita. Tarkastelen asioita usein siten, että annan liian suuren painoarvon pienille vihjeille, etten ole riittävän hyvä tai etten kelpaa omana itsenäni. Minä ohjaan tarkkaavaisuuttani riittämättömyyttä, kelpaamattomuutta ja ulkopuolisuutta kohti. Haen tukea omille vääristyneille ajatuksilleni. En itsekään usko, etten kelpaisi kuin harvalle, mutta silti pääni uskotelee sitä minulle.

Ilon aiheita

Olin kirjoittamassa taas asioiden nurjasta puolesta, kun se ei tuntunut hyvälle. En halunnut antaa tilaa sille, mikä on huonosti. En halua sellaista elämää. En halua elämäni pyörivän epäkohtien ympärillä, koska ne vie vain voimia. Haluaisin ennemmin lisää hyviä asioita.

Olen iloinen siitä, että olen alkanut kuulla omaa ääntäni paremmin. Huomaan sen erityisesti siinä, että kaipaan vain olemista enkä halua tehdä mitään. Olen myös alkanut tunnistaa paremmin, mitä ravintoa kehoni ja mieleni tarvitsee.

Olen iloinen myös siitä, että olen alkanut meditoida. Se tuntuu minun jutulta. Saan siitä paljon voimaa ja sitä olemista ja itseni kuuntelemista, mitä olen elämääni kaivannut. Meditointi on ensimmäisiä asioita elämässä, joista nautin. Saan siitä mielenrauhaa.

Nautintoa elämääni tuo myös musiikki. Olen alkanut entistä enemmän saada kiinni tunteista musiikin myötä. Sitä kautta olen saanut uusia ulottuvuuksia elämääni. Musiikki tuo tiedostamattomia asioita pintaan, mikä laajentaa tarkastelunäkökulmaani asioihin.

Yhteenvetona voisi sanoa, että elämässä on paljon ihania asioita ja loppujenlopuksi elämässä asiat ovat hyvin, kunhan en keskity vain elämän negatiivisuuteen. 

Surua ja haikeutta ihmissuhteista

Tyhjä olo. Olo on yksinäinen. Minulla on ihmisiä ja kavereitakin ympärilläni, mutta tosi ystäviä on vähän. Kun yritän lähestyä ystäviä, jotta meistä voisi tulla läheisempiä, en saa vastakaikua. Olen alkanut tutustua uusiin ihmisiin, mutta en pääse sille etäisyydelle kuin haluaisin. Avautumiseni myötä ihmisiin on ollut helpompi tutustua. Ehkä lähemmäksi pääseminen edellyttää edelleen muutosta itsessäni.

Tuntuu pahalle. Olen surullinen tilanteesta. Odotanko liikoja? Enkö osaa arvostaa sitä mitä minulla on? Pelkäänkö, että minua pidetään omituisena, kun läheisiä ihmissuhteita ei ole. Onko oloni pahempi juuri siksi, että pelkään muiden reaktioita ja ajatuksia enemmän kuin itse tilannetta?

Olen päästänyt ihmisistä irti, jotka eivät anna minulle sitä, mitä ystävyydeltämme odotan. En ole välejä katkaissut, mutta henkisesti olen heistä luopunut. Vai olenko? Kaipaan heidän olevan yhteydessä minuun, vaikka en ole heihin yhteydessä. Selvästi olen monessa ihmissuhteessa ollut suhdetta ylläpitävänä.

Miksi kaipaan sellaisen perään, mikä ei anna minulle tarvitsemaani? Jotta minun ei tarvitsisi olla yksin? Jotta minun ei tarvitsisi kohdata totuutta huonoista ihmissuhteista? Jotta saisin hyväksynnän? Jotta minun ei tarvitsisi kohdata oman hyväksynnän puutetta?Yksiselitteistä vastausta minulla ei ole. Sen tiedän, että haluaisin luopua surustani ja haikailuistani ja jatkaa elämää eteenpäin. Haluan myöntää, että ihmissuhteeni elämässä ovat olleet huonoja ja menneelle en voi mitään. Tulevaisuudelle voin. Minulla vain ei ole tietoa siitä, miten jalkaisin elämääni. Luultavasti menneen hyväksyminen on seuraava askeleeni. Ehkä sen jälkeen asiat alkavat edetä omalla painollaan.

Kelpaamattomuus ja häpeä

Nyt on kurja fiilis. Minulle annettiin ymmärtää, että jotain kivaa olisi tiedossa, mutta eipä asiat sitten mennetkään kuvittelemallani tavalla. Minulle ei luvattu mitään, mutta ei myöskään sanottu, ettei asiat mene niin kuin toivoin. Annettiin epämääräinen vastaus, jonka tulkitsin väärin.

Tunnen itseni petetyksi ja koen suurta häpeää, että kuvittelin asiat toisin. Tuntuu väärältä, ettei minulle sanottu suoraan tilannetta. Jotain meni kommunikaatiossa pieleen. Hävettää, että olen ymmärtänyt väärin. Hävettää, että olin innoissani ja sitten saan märän rätin kasvoilleni.

Tuntuu pahalle, koska mielikuvitukseni tuottaa oman version asiasta. Pohdin miksi en kelvannutkaan. Onko joku kertonut minusta jotakin, minkä takia asiat menivät niin kuin menivät. Viimeisin kysymykseni on mikä minussa on vikana?

Olen joutunut pohtimaan kelpaamista viimeisen viikon aikana. Tuntuu pahalta, kun lastani on kohdeltu väärin. Tätä kautta nousee oma kelpaamattomuus käsittelyyn. Edellä kuvaamani tapahtuma lisää tuskaani. Olen kai asian ytimessä.

Sattuu. Sattuu kovasti. Miksi minä en kelpaa? Miksi lapseni ei kelpaa? Miksi mieheni ei kelpaa? Miksi olemme aina ulkopuolisia? Miksi koen lapsuuden perheeni kautta ulkopuolisuuden?
Milloin saan tämän asian käsitellyt? Milloin tämä tuska helpottaa?

Stressin hallitseminen epämukavuusalueella

Ehkä teen itselleni hallaa, kun valvon, vaikka tiedän huomenna olevan tärkeä päivä. Tämä viikko on kiireinen ja stressaava. Olen poissa mukavuusalueellani. Toisaalta nautin paljon siitä, mitä teen. Toisaalta käyn itseni kanssa taistoa riittämättömyyden, perfektionismin ja kelpaamisen kanssa.

Ehkä pidän siitä, että saan haastaa itseni. Ehkä pidän siitä, etten elä normaalia arkeani. Ehkä haluan kovastikin pois mukavuusalueellani, mutta stressi on se, joka on vienyt minua. Nyt kelkka on kääntänyt suuntaansa. Stressi ei ole poistunut, mutta en anna sille samanlaista tilaa kuin se on saanut tähän asti elämässä.

Olen ollut stressaantunut ennen kaikkea riittämättömyyden ja kelpaamisen vuoksi. Koen etten voi kaikkeen revetä. Haluaisin myös suoriutua hyvin. Pelkään tekeväni virheitä. En täysin usko itseeni ja siksi en toimi täysin niin kuin parhaaksi näen, vaan haen tukea muilta.

Epävarmuus jäytää takaraivossa. Silti oloni on paljon seesteisempi kuin se on aiemmin vastaavissa tilanteissa ollut. Olen päässyt hurjasti eteenpäin. Siitä huolimatta nukahtaminen on vaikeaa. Työtä tämä vieläkin vaatii ja paljon. Uskon silti joku päivä olevani asian kanssa sinut. Nyt hyväksyn epätäydellisyyteeni niin hyvin kuin voin.

Aion tunnistaa stressin ja yrittää olla antamatta sille liikaa valtaa. Näin saan sen käännettyä voimavaraksi. Nautin havaitsemasta muutoksesta. Minä voin olla menemättä stressin mukana. Voin vain todeta olevani stressaantunut ja elää sen kanssa.

Jännityksen tunnistaminen, kun edessäpäin on utuista

Huh, kun jännittää. Olen alkanut tunnistaa jännityksen tunnetta, kun en tiedä tulevasta. Olen nyt poissa mukavuusalueellani ja sen huomaa. Tällä hetkellä jännitys on positiivista ja ihanaa, mutta pidemmän päälle tällainenkin tuntuu raskaalta.

Rankinta on se, että jo pienikin epävarmuus aiheuttaa jännitystä ja vie kapasiteettiani. Tiedän, että sopivasti mukavuusalueelta poistuminen voi rohkaista ja kannustaa uusiin tilanteisiin menemistä. Tarvitsen lisää hyviä kokemuksia jännittävistä tilanteista selviämisestä, jotta saan lisää rohkeutta ja itsevarmuutta.

Jännityksen huomaaminen tekee ainakin tällä hetkellä tilanteesta selviämisen helpommaksi ja hallittavammaksi. Tunteen tunnistaminen auttaa, etten mene liikaa tunteen mukaan, vaan voin vain sen tunnistaa ja hyväksyä sen.

Näin äsken ohimennen koulukaverini, jota ihailen. Hän vaikuttaa rohkealta. Hän uskaltaa ottaa riskejä eikä hän stressaa asioista turhaan. Hän elää hetkessä ja osaa nauttia. Sellaista elämää minäkin haluan. Haluan keskittyä olemaan onnellinen ja nauttia enkä halua stressata, pelätä ja vältellä. Haluan uskaltaa mennä entistä enemmän kohti muutoksia.

Luin äsken uutisen julkkiksista, joka paljasti seksuaalisensuuntauksensa. Ahdistun, vaikka minulla ei ole asiaa vastaan mitään. Ahdistus tuli hänen rohkeudestaan ja omasta pelkäämisestäni. Uutinen toi mieleen oman muutoksenpelkoni ja haluni kohdata se. Halustani huolimatta pelko estää muutosta. En tiedä, mihin eniten kaipaan muutosta. Kyse on todennäköisesti enemmänkin yleisesti rohkeudesta tehdä asioita itseäni kuunnellen ja tarvittaessa mennä myös isoja muutoksia päin. Täällä hetkellä kaipaan eniten rohkeutta kohdata todellisen minäni ja todelliset tarpeeni. Kun uskallan ne kohdata, uskallan luultavasti ottaa seuraavan askeleen rohkeammin. Pahin pelkoni on, että todelliset toiveeni ja tarpeeni poikkeavat paljon nykyisestä elämästä, jolloin muutokseen vaaditaan enemmän. Silloin olen entistä enemmän pois mukavuusalueellani ja vaaditaan enemmän asioiden selvittämistä ja tekemistä.

Tiedän, että selviän muutoksista, vaikka aina ei niin helppoa olekaan. Ehkä eniten pelkään, miltä asiat näyttävät ulospäin. Pelkään, ettei tekoani ja tarpeitani hyväksytä. Edelleen hyväksynnän saaminen vaikuttaa minuun paljon, vaikka en haluakaan. Hyväksynnän saaminen on tärkeää, vaikka en haluaisi asian oleva niin.

Uni kateudesta ja vessasta

Viime yönä näin paljon unia. Yksi lapsista ei antanut aamulla nukkua, joten se auttoi muistamaan unet paremmin. Kaikkia en muista, mutta kahdesta muistan pätkiä.

Ensimmäisessä unessa olin hyvän ystävän toisen lapsen ristiäisissä. Minut oli valittu kummiksi. Ihmettelin, miksi yksi ystäväni ystävistäni oli valittu kummiksi. Olin ilmeisesti kateellinen hänelle, vaikka minutkin oli valittu. Oikeassa elämässä olen ollut kateellinen kyseiselle ihmiselle, vaikka en häntä niin tunnekaan. Minua myös harmitti, ettei miestäni valittu kummiksi. Kyselin kovasti perusteita, millä perusteilla he valitsivat kummeiksi. Oikeassa elämässä harmittelen, että mieheni kärsii samoista asioista kuin minä ja joudun työstämään sitäkin. En siis saa hyviä ihmissuhteita mieheni kautta, vaan kaikki on tehtävä itse. Unen lopussa muistaakseni kuljettiin ystävän kanssa Helsingin keskustassa ristiäisten jälkeen. Saatoimme juosta jotain karkuun, ehkä juuri tätä hänen ystäväänsä.

Kateus on ongelmani. Tunnen asioiden (toisten onnen, omaisuuden...) olevan minulta pois, vaikka tiedän, ettei asia niin mene. Silti tuntuu pahalta jäädä jotakin vaille. Tässä unessa sain saman kuin toinen ihminen, mutta sekään ei riittänyt. Haluaisin olla parempi kuin toinen. Ei riitä, että saan jotakin, mitä olen halunnut. Tämä liittynee tarpeeseen olla paras ja erikoinen. Haluan, että saisin siten huomiota, kun en muuten saa. Toisaalta mikään ei tunnu riittävän minulle, joten turha etsiä aina parempaa, vaan pitäisi iloita siitä, mitä on.

Unessa juoksin karkuun jotakin. Voisin ajatella, että en ole valmis kohtaamaan ongelmiani. Kuinka voisin kohdata kateuden? Iloitsemaan toisen puolesta? Ehkä, mutta epäaitous paistaa läpi. Olen myös kertonut joillekin olevani heille kateellinen. Sekin vie voiman kateudelta. Se vain ei aina onnistu. Mitä sitten voin tehdä? Opetella tyytymään siihen, mitä minulla on eikä kilpailla toisia vastaan. Oppia iloitsemaan siitä, mitä minulla on. Luopua perfektionismista?

Toisessa unassa olin vessassa. Meillä oli naapureiden kanssa yhteinen vessa. Istuin pöntöllä ja yksi naapureista oli peilin edessä kenties pesemässä hampaita. Hänen pyllynsä näkyi, kun housut olivat pakaroiden päällä. Kävin pissillä. Olo oli epämiellyttävä, koska toinen oli samassa tilassa. Hän ei noteerannut minua. Seuraavaksi ihmettelimme naapurin kanssa vessanpöntön paikkaa. Siirtelimme sitä, koska se ei ollut omalla paikallaan. Keksin sille paremman paikan kuin missä se oli alunperin ollut. Naapuri siirsi sen sille paikalle. Hän näytti, miten yksinkertaista se on. Uneni päättyi siihen.

Vessa toistuu taas unessani. Symbolisesti vessa merkitsee minulle omaa rauhaa, yksityisyyttä, luopumista, omia tarpeitani ja itseni kuuntelemista. Myös häpeän liitän vessaan, koska silloin on kyse minusta ja tarpeistani. Ne eivät ole olleet sallittuja, joten häpeän ilmaista niitä.

Usein en pysty kuuntelemaan ja toteuttamaan tarpeitani, kun muita on läsnä. Luultavasti siksi en unessani ole koskaan vessassa yksin ja rauhassa. Koen myös oikeassa elämässä, ettei minulla ole rauhaa ja omaa tilaa juuri koskaan. Tarvitsisin sitä enemmän kuin saan sitä. Tämä hetkellä tarvitsen enemmän omaa aikaa, jotta kuulisin oman ääneni. Silloin en olisi niin muiden vietävissä kuin nyt olen. Olenkin kokenut hukkuvani, kun en kuule ääntäni.

Kyseisellä ihmisellä unessa en usko olevan merkitystä. Kyseinen ihminen on mukava eikä hän oikeassa elämässä häiritse minua. Se ettei hän minua noteeraa, on itsessään epäolennainen asia. Se on tärkeämpi, että siitä huolimatta oloni on epämukava, vaikka minua ei tarkkailla. Toiset ihmiset vaikuttavat siitä huolimatta minuun. Näen silti hyvänä asiana, että olin rauhallisempi kuin edellisessä vessaunessa.

Se että kerron, mihin vessanpönttö laitetaan ja se laitettiin siihen, kertoo luultavasti jonkinlaisesta rohkeudestani. Koin olevani oma itseni. En jännittänyt, kun kerroin mielipiteeni. Naapuri luultavasti näytti minulle, miten muutoksen tekeminen voi olla helppoa.

Vessauneni ovat luultavasti minulle merkittäviä. Tällä hetkellä korostuvat juuri noiden asioiden tarve, jota vessa minulle symboloi. Haluan poistaa kuonat elämästäni ja kuunnella itseäni. Haluan omaa tilaa ja toteuttaa itseäni. Haluan olla minä ja riittävä tällaisena.

Taustaa uniin vielä sen verran, että tulimme eilen äitini luokse. Meillä on mennyt ihan kivasti. Paikka voi silti nostaa uusia ajatuksia. Viime päivinä olen ollut tekemisissä ystävän kanssa, jonka kummiksi minut valittiin unessa. Kateus taas voi olla peräisin siitä, että pelkään jääväni esim. naapureiden varjoon tai että naapureilla näyttäisi olevan hyviä ihmissuhteita, joita itse kaipaan.

Oma syyllisyyteni äitiydessä

Usein tuskailen ongelmiani. Nyt taas näin, kuinka olen päässyt eteenpäin. Ihana nähdä asioita ymmärtäväisemmästä ja armollisemmasta näkökulmasta kuin aikaisemmin.

Alan nähdä entistä selvemmin, miltä oma toimintani näyttää toisten silmissä. Sitä kautta ymmärrän myös toimintaani selkeämmin. Olen nähnyt mm. sen, että vihastuminen lapsiini toisinaan liittyy siihen, että en voi hyväksyä lasteni tarpeita. Kuinka lapseni voivat tunnistaa omat tarpeensa, jos me aikuiset, lasten vanhemmat emme tunnista heidän tarpeitaan.

Monesti syytän tai vieritän lapsille enemmän vastuuta kuin olisi aiheellista. Unohdan, että olen aikuinen ja lasteni äiti eli olen loppukädessä vastuussa lapsistani. Lapsetkin ovat vastuussa itsestään, mutta heillä en vain vähän valtaa, joten vastuutakin on vähemmän.

Syyttämällä lapsia asioista pakenen vastuuta ja pakenen oman syyllisyyteni kohtaamista. En haluaisi aina todeta olevani väärässä, huono tai epätäydellinen, vaikka niin pääsisin helpommalla. Tiedostaminen on jo hyvä asia. Annan ajankulua ja katsotaan miten asiat menevät. En halua odottaa itseltäni tässä asiassa mitään. En halua suorituspaineita.

Uni omista häistä

Vietimme eilen iltaa uusien ystäviemme kanssa. Minulla oli kiva ilta. Silti jäin miettimään, kuinka käyttäydyin. Mokasinko jotenkin? Hyväksyykö he meidät? Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen enkä halua ajatella asioita tarkemmin,  koska se ei muuta tilannetta.

Näin viime yönä unta häistä. Olin morsian ja mieheni sulhanen. Olin yksin ottamassa vieraita vastaan. Mies oli tulossa samaan suuntaan kuin minä kavereidensa kanssa. Hän ei huomannut minua. En ihme kyllä loukkaantunut tilanteesta. Olin tyyni myös siitä, että yksin otin vieraat vastaan. Kuvaisin oloa seesteisesti. Unessa ei tapahtunut muuta.

Ensimmäiset ajatukset unesta ovat yksinäisyyteen, kelpaamiseen ja hylkäämisen liittyvät asiat. Pohdin miehen välinpitämätöntä suhtautumista minuun. Unessa olin näiden asioiden kanssa sujut. Peilasin asioita eiliseen, mikä voisi olla lähempänä tämän hetkisiä ajatuksia. Kaipaan uusia ihmisiä lähelle. Saatuani heihin kontaktia pelkään, etten kelpaakaan heille. Minulle tulee näyttämishalu enkä silloin ole oma itseni.

Pohdin myös häiden merkitystä minulle. Sitoutuminen ja jakaminen olivat ensimmäisiä ajatuksia. Tästä muistin, että eilen sanoin miehelleni, että hänenkin on tehtävä perheen hyvinvoinnin eteen jotakin. Uneni kuvaisi hyvin tätäkin. Kannan vastuun ja mies pakenee. Useissa asioissa roolit ovat kuitenkin toisinpäin, joten ehkäpä uneni herättelee omaa vastuunottamista ja sitoutumista asioihin.

Pelkään virheitä ja siksi en tee mitään, jos ei ole pakko. Silloin en tee ainakaan väärin. Ahdistun vastuusta ja päätöksenteosta. Jostakin haluan saada voimaa kestää virheeni, pelkoni ja häpeäni. Nykyinen tilanne vie voimia asioiden kohtaamista ja hyväksymistä enemmän. Tiedostamalla asian voin vaikuttaa tähän.