Mun koti ei oo täällä

Miks mun päähän pomppasi Chisun laulu: Mun koti ei oo täällä.

Kauas se vie
Tuo ruusuinen tie

Kauas se vie
Tuo ruusuinen tie,
Joka yhdessä maahan muurattiin.
Teimme tien päähän talon niin sievän,
Joka yhdessä yössä maalattiin,
Johon yritin tehdä kotini.

Anna mun mennä.
(Anna mun mennä)
Mä oven avaan,
En henkeä saa.
Anna mun mennä,
(Anna mun mennä)
En tänne kuulukaan.
Mun koti ei oo täällä,
Mun koti ei oo täällä.

Ymmärrän, jos
En anteeksi saa,
Mut en tässä voi olla kauempaa.
Meidän ruusuinen tie
Ei kauemmas vie,
Liikaa sen piikit pistelee.
Nyt luovuttaisin avaimen.

(Mun koti ei oo täällä,
Mun koti ei oo täällä)

Kadun mä ehkä tätä joku päivä,
Tien varresta itseni löydän.
Kadun mä varmaan joku kaunis pilvetön päivä,
Mut kulta, mun täytyy vaan mennä,
Mun koti ei oo täällä.
(Mun koti ei oo täällä)


Mulla on paha olla. En voi elää tällaista elämää. En vaan voi elää ilman rakkautta. Sitä mun elämäni on ollut tähän päivään asti enkä voi enää jatkaa. Sattuu, että jään vaille niin tärkeää asiaa. 

Haluaisin lähteä tästä suhteesta, jotta kaikki tämä tulisi päätökseen. Jotta saisin rauhassa tutustua itseeni ja joku päivä löytää elämäni rakkauden. Kolikon toinen puoli satuttaa. Joudun silloin luopumaan lapsista luultavasti joka toiseksi viikoksi. 

En ole kuitenkaan valmis tekemään sellaista päätöstä. En ole valmis heittämään hukkaan ydinperhettä. En ole valmis satuttamaan lapsia. En ole valmis ottamaan kipua vastaan. Haluan vielä yrittää, mutta en mitä ilmeisemmin uskalla heittäytyä rakastettavaksi ja rakastamaan. Pelkään kipua niin kovasti, että elän vaan samassa kurjuudessa. 

Miten mä uskallan olla haavoittuvainen ja oikeasti uskoa, että elämä kantaa? Miten mä uskallan kohdata kivun, jotta voin olla onnellinen? Miten mä uskallan seurata sydäntäni? Miten uskallan kuulla sydämeni äänen, jotta voin tehdä oikeita ratkaisuja? Haluan rohkeuden, jotta elämä ei enää poljetaan paikoillaan oli sitten kyse heittäytymistä tässä suhteessa tai heittäytyä tyhjän päälle.