Miessuhteiden äärellä tällä kertaa. Tunnistan kuinka helposti takerrun miehiin ja etenkin sellaisiin, jotka antavat minulle paljon ja huolehtivat minusta niin kuin isän kuuluisi tehdä lapsilleen. Elämässäni on ollut yksi sellainen mies ja hänestä irtaantuminen on ollut vaikeaa, koska sisäinen lapseni kaipaamia asioita on tässä ihmissuhteessa tarjolla. Olen tunnistanut tässä olevan jotakin, joka ei tee minulle hyvää, mutta samalla olen tuntenut suunnatonta vetoa häneen. Nyt olen valmis päästämään irti, kun olen alkanut nähdä entistä selvemmin, mistä syystä olen tässä ihmissuhteessa.
Samalla huomaan vaikeutta olla yksin. Haluaisin heti jonkun toisen ihmisen tähän, koska tuntuu vaikealta olla yksin ja ilman tiettyjä hyvin tärkeitä asioita minulle. Samalla olen päättänyt, että en lähde tästä kaipuusta käsin toimimaan. Se vie minua väärille poluille. Tiedän, ettei minun ole pakko olla pitkään yksin, vaan lähinnä, että en pakene yksinäisyyttä ja lähde hakemaan ulkopuolelta asioita.
Kun olen hetken ollut itseni kanssa tämän oivalluksen jälkeen, on tuntunut jo paljon helpommalta. Tuntuu, että teen tätä itseni takia ja silloin olen oikealla polulla. Tuntuu hyvältä, että olen päässyt tässä asiassa eteenpäin. Uskon tämän muuttavan miessuhteita jatkossa. Josko en enää lähtisi etsimään itselleni vanhempaa, vaan aitoa parisuhdetta. Olisin siihen vihdoinkin valmis.
