Ahdistaa huomata omaa roolia sukulaisten parissa. Olen näkymätön ja ulkopuolinen. Huomaan kuinka poistun paikalta ollessani heidän kanssaan. En ole läsnä, vaan sekavassa olotilassa. Päässä tuntuu erikoiselta. Vahvistan omalla käytökselläni omaa roolia. Jättäydyn ulkopuolelle ja teen omia juttuja, vaikka voisin olla mukana. Koen, ettei minua haluta mukaan. Näin ei välttämättä ole, mutta siltä tuntuu.
On ollut erikoista seurata tilannetta kuin ulkopuolelta. En ole ollut omien tunteideni vallassa, vaan näen ja ymmärrän asiat eri tavalla kuin aiemmin. Tämän muuttaminen ei ole ollut niin helppoa kuin oman laiskuuden ja passiivisuuden sukulaisten kanssa. Olen hakeutunut enemmän muiden seuraan, mutta saan kuulla etenkin omilta lapsiltani, etteivät he halua minua. Monesti myös ihmiset lähtevät pois, kun menen heidän seuraansa. Lapset toki ovat liikkuvaisia, mikä selittää paljon sitä.
Mitä voin tehdä asialle, etten olisi niin ulkopuolinen? Näen, että nyt minulla on tilaisuus siihen. Minulle aukeaa tämä tilanne uudella tavalla ja siten mahdollistaa muutoksen. Se on ainakin ollut tärkeää huomata, miten tunteiden puuttuminen helpottaa asiaa.
Koen oloni raskaaksi, voimattomaksi ja sekavaksi. Voin olla olojeni kanssa ja toimia siitä huolimatta. Olla mukana ja hyväksyä, ettei asiat aina johdu minusta. Muut eivät poistu paikalta, koska minä olen siellä. Voin kertoa halustani olla mukana ja hyväksyä, jos jään ulkopuolelle.
