Miesasiat ovat olleet taas pinnassa ja erityisesti omat toimintamallit heidän kanssaan. Oivalsin, että siitäkin huolimatta, että olen kaivannut isäni huomiota ja kokenut hylkäämisiä ja vaillejäämistä, isäni on ollut perheessämme eniten minua varten ja tietyllä tapaa läheisin. Muut lapsuuden perheeni jäsenet eivät ole olleet minusta kiinnostuneita. Tämä oivallus linkittyi siihen, että minun on vaikea päästää miehistä irti. Jään herkästi vääriin miehiin kiinni, koska sitä kautta olen saanut edes hitusen huomiota ja hyväksyntää. Mielenkiintoista huomata, mitä kaiken kiukun ja hylkäämiskokemusten takaa voi löytyä. En olisi uskonut päätyväni tällaisiin oivalluksiin.
Vaikeus tunnistaa kenestä miehestä olen oikeasti kiinnostunut ja kenestä en, johtunee siitä, että tarpeeni saada hyväksyntää, rakkautta ja läheisyyttä on niin suuri, että olen valmis ottamaan sitä aina kuin on mahdollista. Kaipaan myös turvaa ja kannattelua, joita toivon erityisesti miehiltä. Lapsen tarpeet ohjaavat minua eikä aikuisen. Seksiin olen suostunut ihmisten kanssa, joista en ole välttämättä ollut erityisen kiinnostunut, koska sillä saan pidettyä heidät lähellä ja saan tarpeeni täytettyä tai ainakin kuvitellut niin. En ole tätä tietenkään siinä hetkessä ymmärtänyt, mutta näin jälkikäteen.
Omien tarpeideni tunnistaminen ja miehistä irtipäästäminen voisi olla helpompaa, jos en odottaisi heidän täyttävän tarpeitani. En ole heistä riippuvainen. Lisäksi minulle erityisesti olisi tärkeää hakeutua itse kiinnostavien miesten luo tai antaa mahdollisuus sellaisille miehille, jotka herättävät minussa myönteisiä tuntemuksia. Nyt enemmänkin odotan ja annan mahdollisuuksia sellaisille, joihin en edes vilkaisisi ilman heidän aloitetta. Aivan kuin pelkäisin menettäväni jotakin, jos sanon ei.
