Lempeyttä, rakkautta, myötätuntoa ja ymmärrystä

Minussa iso osa kaipaa lohtua ja huomiota. Ihmettelen, kun en osaa olla kiitollinen, vaan usein kerroin haasteista ja vaikeuksista elämässäni. Kaipaan saavani ulkoapäin ymmärrystä, myötätuntoa ja rakkautta. Kaipaan kokemusta, etten ole yksin vaikeiden asoiden äärellä. Olen jäänyt vaille näitä tärkeitä tilanteita ja etsin niitä edelleen.

Opettelen olemaan itse itselleni lempeä, myötätuntoinen, rakastava ja ymmärtäväinen, jotta minun ei tarvitsisi hakea niitä muilta ei ainakaan jatkuvasti. Huomaan usein kaipaavani edellä mainittuja asioita etenkin, kun lapset ovat minulla tai kun he ovat erityisen tarvitsevia. On haastavaa antaa niitä heille, jos en saa itse täytettyä omia tankkeja.

Tämä teema nousee jatkuvasti elämässäni nyt. Sinällään tämä ei ole uutta, koska se on ollut toistuva teema tiettyjen ihmisten kanssa. Ero aiempaan on se, että näen käytökseni taakse ja tunnistan tarpeeni.

Pyyteetön rakkaus

Olo on puristava ja ahdistava. Kuljen erittäin kapeaa kanavaa pitkin. Tunnen kuinka reunat painat kovaa ihoani vasten ja pakottavat minua mukautumaan kanavaan. Jatkan matkaa kivuissani ja muovautuen kuin muovailuvaha. Vastustan, en halua tehdä sitä. Jokin sisälläni kannustaa niin tekemään. Se olisi minulle nöyrtymistä, joten vastustan kaikin mahdollisin voimin.

Tarvitsevuuteni on ollut pinnassa, mutta en tiedä mitä tekisin. Huomaan kaipaavani läheisyyttä, syliä, emotionaalista tukea. Samalla oivallaan, että olen antanut sitä muille ja painanut sivuun omat tarpeeni. En tiedä, onko minulla oikeutta pyytää toista lataamaan akkujani ja antamaan sitä, mitä tarvitsen. Jos on, mistä voin sitä pyytää.

Tämän prosessin myötä eteeni tuodaan tuttu tilanne aiemmasta suhteesta. Olen tarvitseva ja exä on tarvitseva. En ole saanut tarpeitani täytettyä ja minun odotetaan täyttävän toisen tarve. Tällä kertaa hän osaa pyytää, joskin aluksi kuulen marttyyrin äänen. Minussa nousee viha. Minun tankkini on tyhjä enkä halua antaa hänelle. Tiedän, että minun olisi mahdollista toteuttaa hänen pyyntönsä. Se mikä tästä tekee vaikean on se, että tiedän, ettei hän pysty antamaan minulle sitä, mitä minä tarvitsen. Hän ei pysty olemaan minulle emotionaalisesti tukena eikä pysty antamaan minulle läheisyyttä. Hänen tapansa olla lähellä ei vastaa sitä tarvetta, jota minä syvällä sisällä tarvitsen.

En tiedä, miten pystyn antamaan toiselle juuri sitä, mikä on hänelle tärkeää, kun minä en tule saamaan häneltä ikinä sitä, mikä ravitsee minua. Tiedän, ettei se ole minulta pois, että täyttäisin hänen pyynnön. Tunnetasolla hyppäys on suuri ja se tuntuu tappiolta ja luovuttamiselta. Tietyllä tapaa tekoni olis myös pyyteetön, koska en voi edes odottaa saavani häneltä takaisin mitään, mikä olisi minulle korvaamattoman arvokasta. Tiedän, että voin saada sen toista kautta. Se kai tässä tuntuu häviöitä, että annat saamatta takaisin juuri samalta ihmiseltä.

Onko tässä prosessissa kyse anteeksiannosta? Onko minun tehtäväni antaa hänelle anteeksi, ettei hän ole kyennyt antamaan minulle sitä mitä eniten olisin tarvinnut? Näin luultavasti on. Samalla huomata se, että antaminen ei ole ollut minulla pyyteetöntä. Jos annan hänelle tarvitsemansa, se olisi pyyteetöntä, koska en usko hänen voivan vastata tarpeeseeni. Tämän prosessin jälkeen näin kauniin unen.

Kehoni ihanat ja tärkeät viestit

Tuntuu hyvältä, kun alan kuulla kehon viestejä aiemmin ja aiemmin. Kehon ei tarvitse enää kiljua, vaan ymmärrän toisinaan jo pienemmästä merkistä, mitä se haluaa kertoa. Olen tosi kiitollinen siitä, miten paljon ja hienosti kehoni viestii. Toisinaan se turhauttaa, kun mieli haluaa muuta, mutta olen alkanut arvostaa enemmän kehon viestejä, koska niiden seuraaminen on vienyt minua kohti parempaa hyvinvointia.

Iloa tuottaa se, että saan elämääni enemmän hyviä asioita seuraamalla kehon viestejä. Henkinen ja fyysinen hyvinvointi on parantunut hurjasti, kun olen seurannut oikeita merkkejä. Ihanalta tuntuu myös se, että kuulen, kun kehoni supattaa, että tuolla on iloa tarjolla. En kuullut niitä merkkejä vuosiin tai en ainakaan tunnistanut niitä, mutta nyt kuulen jopa päivittäin.