Minussa iso osa kaipaa lohtua ja huomiota. Ihmettelen, kun en osaa olla kiitollinen, vaan usein kerroin haasteista ja vaikeuksista elämässäni. Kaipaan saavani ulkoapäin ymmärrystä, myötätuntoa ja rakkautta. Kaipaan kokemusta, etten ole yksin vaikeiden asoiden äärellä. Olen jäänyt vaille näitä tärkeitä tilanteita ja etsin niitä edelleen.
Opettelen olemaan itse itselleni lempeä, myötätuntoinen, rakastava ja ymmärtäväinen, jotta minun ei tarvitsisi hakea niitä muilta ei ainakaan jatkuvasti. Huomaan usein kaipaavani edellä mainittuja asioita etenkin, kun lapset ovat minulla tai kun he ovat erityisen tarvitsevia. On haastavaa antaa niitä heille, jos en saa itse täytettyä omia tankkeja.
Tämä teema nousee jatkuvasti elämässäni nyt. Sinällään tämä ei ole uutta, koska se on ollut toistuva teema tiettyjen ihmisten kanssa. Ero aiempaan on se, että näen käytökseni taakse ja tunnistan tarpeeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti