Kiitollisena vuodesta 2020

Vuosi alkaa tulla päätökseen. Mitä tässä vuodessa on minulle merkityksellistä? Olen 2019 kirjoittanut, että 2020 on minulle elämäni paras vuosi ja sitä se on ollut. Elämässäni on tapahtunut paljon hyvää. Olen tehnyt ratkaisuja, jotka ovat tehneet minulle hyvää. Koronan alkaessa tein ratkaisuja koko perheeni parhaaksi. Siinä oli vaikeita hetkiä, mutta paljon antoisaa ja nimenomaan siksi, että kuuntelin itseäni. Halusin olla lasteni tukena niin, ettei se vaatisi minulta liikoja.

Olen myös kuullut selkeämmin, mitä sydän minulle kuiskii ja niitä asioita olen toteuttanut. Olen antanut tilaa asioiden tapahtua. En ole puskenut tyypilliseen tapaan, vaan luottanut asioiden järjestymiseen. Olen sanonut ei kiitos asioille, jotka eivät tunnu hyviltä. Se ei ole ollut helppoa, koska toinen vaihtoehto ei ole ollut myöskään mieluisa, mutta kuitenkin parempi. Olen sanonut kyllä asioille, jotka ovat kutsuneet minua. Välillä niiden toteutuminen on tuntunut hankalalta esim. taloudellisista syistä, mutta olen päättänyt siinäkin luottaa asioiden järjestymiseen, koska olen tuntenut vahvaa kutsua toteuttaa asia.

Kaikki asiat eivät ole olleet isoja, vaan myös arjen pienet asiat ovat olleet merkityksellisiä. Se että olen kuunnellut kehoni viestejä ja täyttänyt tarpeitani, ovat antaneet energiaa. Auttaneet kantamaan myös vastoinkäymisten yli. Riittävä uni, kehon kaipaama ravinto, liikunta, ulkoilu, meditaatiot jne... ovat olleet isossa roolissa. Ne kuulostavat yksinkertaisilta asioista, mutta monesti ne unohtuvat.

Ihmissuhteiden osalta olen saanut kokea paljon miellyttäviä kokemuksia. Olen uskaltanut olla entistä enemmän oma itseni ja saanut ihania vastaanottoja. Ihmiset ovat puhuneet minulle kauniisti, olleet ymmärtäväisiä ja olleet tukena. Kiitollinen olen jokaisesta ihanasta ja toisinaan jopa maagisista kohtaamisista. Olen saanut kokea myös haastavia tilanteita, mutta enenevässä määrin niistä olemme voineet avoimesti keskustella. Sitä kautta olen saanut myös korjaavia kokemuksia.

Parisuhdetta olen edelleen kaivannut, mutta huomannut kuinka minä pelkään olla haavoittuvainen. Peräännyn kovin herkästi. Kaipaan myös kovasti tukea miehiltä, mikä voi viedä suhdetta väärään suuntaan. En uskalla olla vahva ja oma itseni siinä määrin kuin olisi hyvä olla, ettei toisen liikoja tarvitse kannatella.

Vuosi 2020 on antanut minulle rutkasti enemmän hyvää kuin ottanut. Olen voinut paremmin kuin koskaan elämässäni. Iloa ja naurua on riittänyt. Koen enenevässä määrin olevani kuin kotona. Oikeiden ihmisten, harrastusten, asioiden ja töiden parissa. En enää suostu tyytymään, vaan menemään sitä kohden, mikä on minulle parasta. Toisinaan se vaatii työtä, että kuulen sen ja olen varma päätöksestä, mutta lopulta antaudun sydämeni ohjaukseen. Kiitos vuosi 2020 kaikesta siitä hyvästä, mitä olen saanut kokea!

Isäni ei näe minua - matkalla kohti hyväksyntää

Minulla on syvä isähaava. Sitä olen työstänyt, työstänyt ja työstänyt. Emme juurikaan ole tekemisissä, mutta päätin olla häneen yhteydessä. Sitä kautta pääsin olennaisen ja kipeän äärelle. Siihen, miten isäni ei näe minua. 

Isäni tietää, kuinka olisin lapsena toivonut häneltä enemmän huomiota omasta ristiriitaista käytöksestä huolimatta. En sitä silloin osannut sanottaa, mutta aikuisena olen siihen kyennyt. Lapsena siihen oli syynsä, etten siihen kyennyt. Se ei kuitenkaan ole tässä tarinassa olennaista. Nyt oivalsin, ettei isäni kykennyt näkemään minua ja tarpeitani eikä hän kykene siihen edelleenkään. Kaipuu tulla nähdyksi isän ja miehen silmissä on ohjannut elämääni paljon. 

Olen ollut monessa suhteessa, jossa minua ei ole nähty. Tieto ei ole uusi, mutta oivallukseni myötä ymmärrän omaa käytöstäni paremmin. Hain parisuhteilta lapsuudesta tuttua tapaa olla miesten kanssa. Se ei kuitenkaan pidemmän päälle antanut sitä, mitä halusin, joten ne suhteet ovat päättyneet. Olen myös viettänyt aikaa miesten kanssa, jotka antavat minulle huomiota, mutta suhde ei kuitenkaan ole ollut edes riittävällä tasolla tyydyttävä. Tämä vain siksi, että miesten huomio on ollut tärkeää. On ollut vaikea olla, jos elämässäni en ole saanut miehen huomiota. Tällä hetkellä elämässäni on vain sellaisia miehiä, jotka ovat oikeista syistä elämässäni. Siitä syystä, että nautin olla heidän kanssaan.

Elämässäni on miehiä, joiden silmät näkevät minut riittävällä tasolla. Joku näkee jonkun osan minusta ja joku toinen taas jonkun toisen osan jne... Se on riittänyt. Heidän kanssaan koen yhteyttä. Tulen paremmin ja paremmin nähdyksi eikä minulla ole niin suurta tarvetta hakea huomiota. Toki näen myös itse itseni paremmin. Olen kiitollinen niistä kokemuksista, joita nämä ihanat sielut ovat minulle antaneet. Se saa minut loistamaan auringon tavoin.

Tuntuu toki pahalta, että isäni ei kykene minua edelleenkään näkemään. Samalla haluan olla hänelle ja muillekin miehille armollinen, jotka eivät minua näe. On mahdotonta odottaa kaikkien kykenevän siihen. Haluan antaa heille anteeksi sen, että heidän käytöksensä aiheutti minussa kipua. Haluan hyväksyä heidän epätäydellisyytensä ja samalla oman tarpeeni tulla nähdyksi. Nyt olen aikuinen ja voin valita asioita ja ihmisiä ympärilleni. Näkymättömän Ninnin lapsuudestani huolimatta voin valita sellaiset ihmiset elämääni, jotka näkevät riittävällä tasolla. Sellaisia ihmissuhteita kohden haluan mennä. Kiitän näistä kivuista ja opeista. Olen valmis menemään eteenpäin kokemuksia rikkaampana.