Minulla on syvä isähaava. Sitä olen työstänyt, työstänyt ja työstänyt. Emme juurikaan ole tekemisissä, mutta päätin olla häneen yhteydessä. Sitä kautta pääsin olennaisen ja kipeän äärelle. Siihen, miten isäni ei näe minua.
Isäni tietää, kuinka olisin lapsena toivonut häneltä enemmän huomiota omasta ristiriitaista käytöksestä huolimatta. En sitä silloin osannut sanottaa, mutta aikuisena olen siihen kyennyt. Lapsena siihen oli syynsä, etten siihen kyennyt. Se ei kuitenkaan ole tässä tarinassa olennaista. Nyt oivalsin, ettei isäni kykennyt näkemään minua ja tarpeitani eikä hän kykene siihen edelleenkään. Kaipuu tulla nähdyksi isän ja miehen silmissä on ohjannut elämääni paljon.
Olen ollut monessa suhteessa, jossa minua ei ole nähty. Tieto ei ole uusi, mutta oivallukseni myötä ymmärrän omaa käytöstäni paremmin. Hain parisuhteilta lapsuudesta tuttua tapaa olla miesten kanssa. Se ei kuitenkaan pidemmän päälle antanut sitä, mitä halusin, joten ne suhteet ovat päättyneet. Olen myös viettänyt aikaa miesten kanssa, jotka antavat minulle huomiota, mutta suhde ei kuitenkaan ole ollut edes riittävällä tasolla tyydyttävä. Tämä vain siksi, että miesten huomio on ollut tärkeää. On ollut vaikea olla, jos elämässäni en ole saanut miehen huomiota. Tällä hetkellä elämässäni on vain sellaisia miehiä, jotka ovat oikeista syistä elämässäni. Siitä syystä, että nautin olla heidän kanssaan.
Elämässäni on miehiä, joiden silmät näkevät minut riittävällä tasolla. Joku näkee jonkun osan minusta ja joku toinen taas jonkun toisen osan jne... Se on riittänyt. Heidän kanssaan koen yhteyttä. Tulen paremmin ja paremmin nähdyksi eikä minulla ole niin suurta tarvetta hakea huomiota. Toki näen myös itse itseni paremmin. Olen kiitollinen niistä kokemuksista, joita nämä ihanat sielut ovat minulle antaneet. Se saa minut loistamaan auringon tavoin.
Tuntuu toki pahalta, että isäni ei kykene minua edelleenkään näkemään. Samalla haluan olla hänelle ja muillekin miehille armollinen, jotka eivät minua näe. On mahdotonta odottaa kaikkien kykenevän siihen. Haluan antaa heille anteeksi sen, että heidän käytöksensä aiheutti minussa kipua. Haluan hyväksyä heidän epätäydellisyytensä ja samalla oman tarpeeni tulla nähdyksi. Nyt olen aikuinen ja voin valita asioita ja ihmisiä ympärilleni. Näkymättömän Ninnin lapsuudestani huolimatta voin valita sellaiset ihmiset elämääni, jotka näkevät riittävällä tasolla. Sellaisia ihmissuhteita kohden haluan mennä. Kiitän näistä kivuista ja opeista. Olen valmis menemään eteenpäin kokemuksia rikkaampana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti