Kiitollinen vanhemmuuden jakamisesta exän kanssa

En ole paljon kirjoitellut suhteestani exään. Käsittelin sen pitkälle jo siinä vaiheessa, kun pohdin eropäätöstäni. Vaikka erosimme puolisoina, elämämme jatkuu lasten vanhempina.

Eron ja etäisyyden myötä olen alkanut nähdä exää uudella tavalla. Ymmärrän odottaneeni häneltä liikoja ja yritin muuttaa häntä. Toivoisin toki joidenkin asioiden olevan eri tavalla hänen osaltaa kuin ne ovat, mutta olen ymmärtänyt omat vääristyneet ajatukset. En voi muuttaa toista enkä odottaa asioita, voin vain hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on. Minä voin muuttaa vain itseäni. Näiden ymmärtäminen on auttanut minua suhtautumaan häneen myötätuntoisemmin ja neutraalimmin kuin aiemmin. Oivallukseni on myös auttanut näkemään meidät vahvemmin erillisinä ihmisinä, johon ei aiemmin kyennyt.

Erillisyyden ymmärtäminen on auttanut minua näkemään hänessä myös hyviä asioita sen sijaan, että näkisin vain puutteet ja erilaisuutemme. Osaan arvostaa entistä enemmän ennen kaikkea hänen erilaisuutensa hyviä puolia, jotka näkyvät ennen kaikkea lasten kanssa. Olen myös erittäin kiitollinen siitä, ettei me juurikaan tapella lasten asioista ja voimme viettää aikaa myös yhdessä. Vaikka me ei oltu luodut toisillemme, me jatkamme vanhemmuutta hyvässä hengessä.

Omien tarpeiden kuuleminen ihmissuhteissa

Ihmissuhteet ja nimenoman ystävyyssuhteet ovat mietityttäneet minua viimepäivinä. Ystäväni oli lähiaikoina erityisen aktiivinen suuntaani, mikä alkoi minua ahdistaa. Pidin tietynlaista etäisyyttä, mutta en silti saanut kiinni, mistä oli kyse. Toivon ystävien olevan enemmän yhteydessä ja kertovan omista kuulumisistaan. Sitten kun näin on, alan ahdistua.

Minulla on myös uusi tuttava, josta sain kuvan, että hän viihtyy seurassani. Minulla ei kuitenkaan ole suurta vetoa hänen seuraansa. Toiveiden ristiriita aiheutti minussa ahdistusta.

Molemmissa tapauksissa ahdistus johtunee siitä, että minun on rajattava yhteydenpitoa eli kerrottava, etten nyt kaipaa vuorovaikutusta heidän kanssaan. Ahdistun siitä, mitä rajaaminen ja torjuminen toisessa aiheuttaa. Toisen reaktio pelottaa minua, koska en ole tottunut ottamaan vastaan aikuisen kiukkua ja pettymystä, joka on seurausta minun toiminnasta. Olen koko elämäni vältellyt tilanteita, joissa en ajattele toista, vaan itseäni. Pelkään, etteivät he ymmärrä minua ja lopulta hylkäävät minut. Onhan se minun pahin pelkoni. Vaikka asia tuo edelleen jännitystä, olen silti valmis ottamaan riskin. Haluan olla vapaa tekemään niin kuin itse parhaimmaksi koen, joten otan riskin.

Kirjoittaminen avasi pääsyn myös pelkooni menettää itseni ja sulautua toiseen ihmiseen, jos en kerro omista tarpeistani. Haluan olla minä, erillinen, itsenäinen ja vapaa. Haluan elämääni rinnallakulkijoita, en enää ripustautujia. Toisen kiinnostus jakaa asioita kanssani tai tavata ei toki tarkoita läheisriippuvuutta, mutta se on pelkoni ja toisten kiinnostus herättää tähän liittyvät menneisyyden haamut. Haluan kuulla itseäni ja toimia sen mukaan enkä peloista käsin. Se että ymmärrän tämän, auttaa minua siinä, etten kiukustu. Jos en kuuntele itseäni, tulen kiukkuiseksi. Minä en kuitenkaan pura sitä ulospäin, vaan käännän sen useammin sisäänpäin ja kärsin siitä itse. Nyt minun on mahdollista nauttia ihmisten seurasta, kun olen kontaktissa heidän kanssaan silloin, kun minusta hyvältä tuntuu. Kiukku estää aitoon kontaktiin ja yhteyteen pääsemisen. Super ihanaa!!! Elämä muuttuu kokoajan mielekkäämmäksi, kun voin vaikuttaa asioihin. Tiedän myös sen, että sisällä oleva voimani tuuppii minua oikeaan suuntaan eli kohta tässäkään asiassa minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin toimia niin kuin minulle on parhaaksi.

Omat tarpeet ja toiselle aidosti antaminen

Päivänvaloon on tulossa iso ja tärkeä asia. Olen koko elämäni sivuuttanut omat tarpeeni, koska olen siihen tottunut. Niille ei ole annettu tilaa. Olen tietoisesti ajatellut, että ei minulla ole väliä, kunhan muut. Sitten välinpitämättömyys on muuttunut vihaksi. Minunkin tarpeillani on merkitystä ja olen sen vahvasti ilmaissut muille. Silti minulta on jäänyt kuulematta, mitkä ovat minun todelliset tarpeet. Olen ollut enemmän kiinnostunut siitä, että toiveeni menevät läpi kuin mitkä minun todelliset tarpeeni ovat.

Nyt pinnassa on surua, että en pysty aidosti antamaan toisille ihmisille, koska minun tarpeeni eivät ole tyydytetty. Tulen surulliseksi sekä siitä etten kykene aidosti antamaan kuin myös siitä ettei tarpeitani ole tyydytetty. Jos tarpeeni olisivat tyydytetty, voisin antaa aidosti toisille. Nyt sisäisesti käyn taistelua siitä, että voinko antaa toisille vai onko se minulta pois. Sinällään on ok ajatella, että annanko aidosti toiselle. Pahalta tuntuu se, että joudun puntaroimaan jäänkö niin sanotusti plussan puolelle. Haluan elämän olevan vastavuoroista ja toimia niin kuin sydämessäni parhaimmalta tuntuu.

Olisin valmis tekemään itseni onnelliseksi ja täyttämään omat tarpeeni. En halua jättää sitä muiden vastuulle, koska kukaan muu ei voi sitä tehdä puolestani. Vain kantamalla vastuun itse asiassa voin olla onnellinen. Kun annan itselleni tarpeellisen, voin antaa hyvää myös muille. Haluan molempia sekä parasta itselleni että muille.