Jee! Koen suurta ylpeyttä itseäni kohtaan. Olen ottanut ison askeleen eteenpäin läheisriippuvuudessa. Minulla on ollut taipumusta takertua ihmisiin olemalla heikko ja tarvitseva.
Viime vuonna vaikeassa elämäntilanteessani minulla oli ihminen, joka tuki minua. Olen kiitollinen siitä ja tukea minä tarvitsinkin. Suhde ei kuitenkaan tuntunut hyvältä, koska olimme symbioosissa tukien toistemme läheisriippuvuutta. Minä takerruin liikaa ja hän tarvitsi minua omaan läheisriippuvuuteensa.
Otimme etäisyyttä ja yhteydenpito on ollut erittäin vähäistä, kunnes olimme taas yhteydessä. Minä kerroin kuulumiseni, mutta muuten keskityimme enemmän hänen asioihinsa. Olin varuillani, etten menisi samaan rooliin kuin aiemmin. Se ei tuntunut viimeksi hyvältä eikä tuntuisi nytkään, koska ymmärsin toimintani johtuvan läheisriippuvuudesta eikä siis aidosta rakkaudesta. Jotain samaa meillä oli. Emme esimerkiksi osanneet "hyvästellä" toisiamme jne... Annoin asian olla. Olemme muutamia viestejä lähetelleet, mutta muuten yhteydenpitoa ei ole juurikaan ollut.
Nyt ymmärsin, että parempi pitää etäisyyttä tähän ihmiseen, koska opettelen vielä rajojen vetämistä. Kuluttaisin itseäni liikaa, jos olisimme yhteydessä. On mukava kuulla hänen kuulumisiaan ja voidaan välillä nähdäkin, mutta rajojen pitäminen voi olla vaikeaa kahdella läheisriippuvaisella ihmisellä. Tästä syystä etäisyys on tärkeää ja ennen kaikkea se, ettei yhteydenpito oli tiivistä.
Olen erittäin ylpeä itsestäni, että oivalsin tämän. Ylpeyden aihetta on ennen kaikkea siinä, että pystyn tähän ilman isoja kipuja. Olen mennyt hurjasti eteenpäin, kun pystyn ajattelemaan itseäni ja tekemään ratkaisuja, joita en pystynyt tekemään alle vuosi sitten. Olen kiitollinen ♥
keskiviikko 26. heinäkuuta 2017
torstai 13. heinäkuuta 2017
Itseni hyväksymisen syventämistä
Ihmissuhteissa olen päässyt pitkälti vihan yli ja käsittelen nyt surua tai surua nostavia asioita. Toiset ihmiset peilaavat minulle erilaisuutta ja sitä, kuinka hyväksyn erilaisuuden itsessäni. Voinko hyväksyä toiset sellaisena kuin he ovat ja samalla itseni tällaisena kuin olen? Etenkin äitini ja yksi lapsistani peilaavat tätä minulle.
Olen pohtinut syksyistä tapahtumaa, jossa menin kohti pelkojani. Koin lopulta epäonnistuneeni, koska palasin samaan vanhaan tilanteeseen. Minun on vaikea hyväksyä sitä itsessäni. Tässäkin on kyse siitä, hyväksynkö itseni tällaisena ja rakastanko itseäni kaikkine heikkouksineni.
Haluan hyväksyä itseni, mutta jokin estää minua. Pelko? Häpeä? Ehkäpä pelkään uutta, mikä hyväksymisestä seuraa. Ehkä pelkään olevani huono, jos hyväksyn heikkouteni. Joissakin asioissa pelkään toisen häpeää. Jos hyväksyn itseni tällaisena, mutta toinen häpeää minussa jotakin. Kuinka suhtautua toisen häpeään? Toisen häpeä nostaa turvattomuutta ja hylkäämisen pelkoa.
Olen itse ollut kova häpeämään ja yrittänyt muuttaa ihmisiä, koska en ole kestänyt häpeääni. Ehkä pelkään toisen tekevän samaa minulle. Kokisin riittämättömyyttä, jos en kelpaisi toiselle. Kokisin myös hylkäämistä, koska en olisi toisen rakkauden arvoinen. Luulen, etten suostuisi annettuun rooliin, mutta silti sen läpikäyminen olisi uutta ja raskasta.
Olen valmis päästämään irti ja hyväksymään itseni juuri tällaisena kuin olen ja ennen kaikkea kehoni. Pelkään, mutta haluan sitä silti. Haluan vapautua isosta taakasta. Haluan kokea jokaisella elämän osa-alueella olevani riittävä, rakastettu ja hyväksytty. Kelpaan tällaisena itselleni. Voin kokea olevani turvassa juuri tällaisena kuin olen. Minun ei tarvitse pelätä, etten kelpaa, koska minulle riittää se, että kelpaan itselleni.
Olen pohtinut syksyistä tapahtumaa, jossa menin kohti pelkojani. Koin lopulta epäonnistuneeni, koska palasin samaan vanhaan tilanteeseen. Minun on vaikea hyväksyä sitä itsessäni. Tässäkin on kyse siitä, hyväksynkö itseni tällaisena ja rakastanko itseäni kaikkine heikkouksineni.
Haluan hyväksyä itseni, mutta jokin estää minua. Pelko? Häpeä? Ehkäpä pelkään uutta, mikä hyväksymisestä seuraa. Ehkä pelkään olevani huono, jos hyväksyn heikkouteni. Joissakin asioissa pelkään toisen häpeää. Jos hyväksyn itseni tällaisena, mutta toinen häpeää minussa jotakin. Kuinka suhtautua toisen häpeään? Toisen häpeä nostaa turvattomuutta ja hylkäämisen pelkoa.
Olen itse ollut kova häpeämään ja yrittänyt muuttaa ihmisiä, koska en ole kestänyt häpeääni. Ehkä pelkään toisen tekevän samaa minulle. Kokisin riittämättömyyttä, jos en kelpaisi toiselle. Kokisin myös hylkäämistä, koska en olisi toisen rakkauden arvoinen. Luulen, etten suostuisi annettuun rooliin, mutta silti sen läpikäyminen olisi uutta ja raskasta.
Olen valmis päästämään irti ja hyväksymään itseni juuri tällaisena kuin olen ja ennen kaikkea kehoni. Pelkään, mutta haluan sitä silti. Haluan vapautua isosta taakasta. Haluan kokea jokaisella elämän osa-alueella olevani riittävä, rakastettu ja hyväksytty. Kelpaan tällaisena itselleni. Voin kokea olevani turvassa juuri tällaisena kuin olen. Minun ei tarvitse pelätä, etten kelpaa, koska minulle riittää se, että kelpaan itselleni.
maanantai 10. heinäkuuta 2017
Vanhoista malleista vapautumista
Nyt on aika päästää irti monesta asiasta. Eteeni tuodaan asioita, jotka eivät palvele enää minua. Näen kuinka lapsuuden mallit on aika heittää romukoppaan.
On aika päästää irti odotuksista, että saisin äidiltä myötätuntoa. Opettelen antamaan sitä itselleni. On aika hyväksyä, ettei äitini siihen kykene. On hyväksyttävä, että jäin niin paljosta paitsi.
On aika hyväksyä äitini sellaisena kuin hän on: epävarmana, pelokkaana, etäisenä ja kylmänä. On aika päästää vihasta irti ja surra, ettei äitini ole sellainen kuin haluaisin sen olevan eikä sellainen kuin olisin tarvinnut. Nyt voin saada tarvitsemani ja haluamani, mutta en äidiltä, vaan itsestäni ja itseltäni.
Huomaan kuinka valitan äidille asioista, koska haluan myötätuntoa ja rakkautta. Haluaisin ymmärrystä ja tukea. Niitä en koskaan saanut enkä voi odottaa saavani niitä. Ehkäpä äitipeili peilaa minulle sitä, että etsisin ne itsestäni. Sitä haluan jo kovasti.
Kuuntelin Halla ja etelätuuli -biisin, joka kuvaa hyvin sitä, ettei rakkaus päästä luokseen. Kirpaisee, koska se kuvastaa meitä. Itken tarvittavat itkut ja annan mennä.
On aika päästää irti odotuksista, että saisin äidiltä myötätuntoa. Opettelen antamaan sitä itselleni. On aika hyväksyä, ettei äitini siihen kykene. On hyväksyttävä, että jäin niin paljosta paitsi.
On aika hyväksyä äitini sellaisena kuin hän on: epävarmana, pelokkaana, etäisenä ja kylmänä. On aika päästää vihasta irti ja surra, ettei äitini ole sellainen kuin haluaisin sen olevan eikä sellainen kuin olisin tarvinnut. Nyt voin saada tarvitsemani ja haluamani, mutta en äidiltä, vaan itsestäni ja itseltäni.
Huomaan kuinka valitan äidille asioista, koska haluan myötätuntoa ja rakkautta. Haluaisin ymmärrystä ja tukea. Niitä en koskaan saanut enkä voi odottaa saavani niitä. Ehkäpä äitipeili peilaa minulle sitä, että etsisin ne itsestäni. Sitä haluan jo kovasti.
Kuuntelin Halla ja etelätuuli -biisin, joka kuvaa hyvin sitä, ettei rakkaus päästä luokseen. Kirpaisee, koska se kuvastaa meitä. Itken tarvittavat itkut ja annan mennä.
keskiviikko 5. heinäkuuta 2017
Uudenlaisen suhteen luominen rahaan
Kun olen alkanut hahmottaa suurempia kokonaisuuksia, yksi kokonaisuus liittynee rahaan. Tuntuu, että tällä hetkellä minulle tuodaan paljon siihen liittyviä asioita käsiteltäväksi. Olen ollut hyvin materialistinen ihminen ja raha on ollut tärkeä. Haluaisin oppia luottamaan, että elämä kantaa. Minulla on rahaa kaikkeen, mitä tarvitsen.
Kuvittelin, että olisin päässyt irti rahan orjuudesta. Olen tehnyt isoja ratkaisuja rahallisesti, joita en olisi voinut kuvitella aiemmin tekeväni. En mitä ilmeisimmin vielä ole sujuu rahan kanssa, koska nyt tuodaan lisää siihen liittyviä asioita. Näkökulma on toki voinut hieman muuttua.
Nyt kokeillaan, mikä sija rahalla on elämässäni. En halua sen olevan minua ohjaksissa pitävä, mutta omani toki haluan. Se, että olen raha-asioiden äärellä, on nostanut minussa turvattomuutta, vaikka rahallisesti ei olekaan tiukkaa. Olen mieltänyt tämän liittyvän juurichakraan ja turvattonuuteen. Raha ja materiaalisuus on tuonut minulle turvaa. Kun olen nyt ollut raha-asioiden äärellä, on turvattomuus noussut. Minulle siis halutaan muistuttaa turvattomuudestani ja siitä, että etsin turvaa vääristä asioista.
Olen viimeaikoina kokenut turvattomuutta mm. terveyteen liittyvissä asioissa. Tämän seurauksena olen päättänyt panostaa siihen 110%. Voitte vain avata, mikä minut on siihen päätökseen vienyt? Pelot ja turvattomuus. Päätökseni on johtanut tuhlailuun. Olen halunnut vain parasta itselleni. Sinällään olen toiminut oikein. Minä ja lapseni ansaitsemme parasta, mutta pelko ja turvattomuus ovat vääriä syitä. Se että esim. ruoka on superterveellistä, ei välttämättä ole oikeasti parasta esim. jos se tuottaa stressiä. Minun olisi hyvä löytää keskitie. Se onnistuu kuuntelemalla itseäni ja sallimalla itselleni myös ei niin terveellistä ruokaa.
Olen valmis päästämään irti rahan orjuudesta. Haluan itselleni parasta ja tiedän, että raha ei sitä yksistään tuo. Haluan syödä terveellisesti, mutta sallimalla myös herkkuja. On aika löytää oikeanlainen kulutustapa. Tuhlailulla pakenen todellisia tunteitani ja menen kauemmaksi itsestäni. Sallin rahan tulla luokseni ja liikkua myös, mutta en anna sen olla keinoni vahvistaa minussa olevaa pelkoa.
Kuvittelin, että olisin päässyt irti rahan orjuudesta. Olen tehnyt isoja ratkaisuja rahallisesti, joita en olisi voinut kuvitella aiemmin tekeväni. En mitä ilmeisimmin vielä ole sujuu rahan kanssa, koska nyt tuodaan lisää siihen liittyviä asioita. Näkökulma on toki voinut hieman muuttua.
Nyt kokeillaan, mikä sija rahalla on elämässäni. En halua sen olevan minua ohjaksissa pitävä, mutta omani toki haluan. Se, että olen raha-asioiden äärellä, on nostanut minussa turvattomuutta, vaikka rahallisesti ei olekaan tiukkaa. Olen mieltänyt tämän liittyvän juurichakraan ja turvattonuuteen. Raha ja materiaalisuus on tuonut minulle turvaa. Kun olen nyt ollut raha-asioiden äärellä, on turvattomuus noussut. Minulle siis halutaan muistuttaa turvattomuudestani ja siitä, että etsin turvaa vääristä asioista.
Olen viimeaikoina kokenut turvattomuutta mm. terveyteen liittyvissä asioissa. Tämän seurauksena olen päättänyt panostaa siihen 110%. Voitte vain avata, mikä minut on siihen päätökseen vienyt? Pelot ja turvattomuus. Päätökseni on johtanut tuhlailuun. Olen halunnut vain parasta itselleni. Sinällään olen toiminut oikein. Minä ja lapseni ansaitsemme parasta, mutta pelko ja turvattomuus ovat vääriä syitä. Se että esim. ruoka on superterveellistä, ei välttämättä ole oikeasti parasta esim. jos se tuottaa stressiä. Minun olisi hyvä löytää keskitie. Se onnistuu kuuntelemalla itseäni ja sallimalla itselleni myös ei niin terveellistä ruokaa.
Olen valmis päästämään irti rahan orjuudesta. Haluan itselleni parasta ja tiedän, että raha ei sitä yksistään tuo. Haluan syödä terveellisesti, mutta sallimalla myös herkkuja. On aika löytää oikeanlainen kulutustapa. Tuhlailulla pakenen todellisia tunteitani ja menen kauemmaksi itsestäni. Sallin rahan tulla luokseni ja liikkua myös, mutta en anna sen olla keinoni vahvistaa minussa olevaa pelkoa.
Tietoisuuden kasvamista
Henkisessä kasvussa mielenkiintoista on se, että toisinaan huomaa kasvaneensa jossakin asiassa, mutta kasvun syitä voi olla vaikea jäljittää. Tällä hetkellä minulle tulee jatkuvasti tilanteita eteen, jotka nostavat tunteita. Sinällään se ei ole uutta. Uutta on se, että tunnistan tunteet ja tiedostan hyvin niiden syyt. Voisi sanoa, että tietoisuuteeni on kasvanut.
Monet huoleni tällä hetkellä ovat aika pieniä, mutta nostavat tunteita. Koska en ole sinut niiden kanssa, vaan koen turvattomuutta ja alan väsähtää jatkuviin vastoinkäymisiin. Jos tarkkoja ollaan, niin vastoinkäymisten herättämiin tunteisiin.
Asialla on tietenkin kaksi puolta. Olen kiitollinen, että saan käsitelläkseni näitä asioita ja tulen vahvemmaksi ja tasapainoisemmaksi kokoajan. Kasvu on hurjaa, mikä sitten vie voimia. Ehkä asiat menevät entistä hurjempaa vahtia, kun alan hahmottaa paremmin kokonaisuuksia. Se myös edesauttaa ymmärtämään, että nämä liittyvät samaan asiaan. Kun niitä tulee jatkuvasti eteen, haluan ne myös kohdata, jotta saan asian käsiteltyä.
Käsittelen näitä aiheita yksityiskohtaisemmin omissa postauksissa.
sunnuntai 2. heinäkuuta 2017
Lupa tulla nähdyksi omana itseäni ja nauttia siitä täysillä
Mä en kestä! Aivan huikeaa settiä aukeaa nyt! Wow! Kaikki kiteytyy nähdyksi tulemiseen ja lupaan olla sitä, mitä olen. Alan ymmärtää, että niin monet asiat minussa liittyy pelkoon tulla nähdyksi, koska olen pelännyt häpeää eli sitä, että olen huono. Jos olen huono, en kelpaa kenellekään ja jään yksin.
Vapautan itseni tästä kaikesta. Minä haluan tulla nähdyksi ja kuulluksi juuri tällaisena kuin olen, koska minä ansaitsen sen. Minun ei tarvitse peitellä enää mitään puolia itsestäni, koska ne eivät määritä minua millään tavalla. "Huonot" asiat eivät vähennä arvoani, mutta myöskään "hyvät" asiat eivät tee minusta parempaa ihmistä. Ne ovat vain asioita, tunteita, mielipiteitä jne... Kaikesta siitä huolimatta mitä olen rakas ja tärkeä ja arvokas juuri tällaisena.
Kiitos, kiitos ja kiitos! Olen vapaa tästä vihdoinkin. Jihuu!!!! Nyt minun ei tarvitse pelätä hylkäämistä olemalla oma itseni, koska asioilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Päässäni ei enää menen ajatus: esim. Entä jos epäonnistun? Olen huono. Kelpaanko tällaisena? Hylätäänkö minut? Uusi ajatteluni menkööt niin, että jos epäonnistun, sitten epäonnistun. Hyväksyn epäonnistumiseni ja korjaan sen minkä voin ja otan virheestäni opikseni. Hyvien asioiden kohdalla !nnan itselleni luvan olla hyvä ja loistaa. Minä olen hyvä tällaisena eikä minun tarvitse muuttaa tai pienentää itseäni toisten takia!
Unelmatyöhön liittyvää pohdintaa
Haluan vielä pohtia estänkö jollakin tasolla Unelmatyön tulemista elämääni tai siitä menestymistä. Omaa voimaa, rohkeutta ja vastuunkantoa olen käsitellyt. Myös työssä menestymistä ja rahaa käsittelin myös.
Rohkeuteen ja omaan voimaan kuuluu toki omien mielipiteiden sanominen, mutta haluan avata tähän liittyen vielä tarkemmin. Minua pelottaa olla asiantunteva ja ammattilainen. Pelkään sillä tasolla olla näkyvä. Pelkään kantaa vastuuta siitä puolesta ja etenkin yksin, mitä unelmatyöni pitkälti edellyttää. Minusta tulee epävarma, jos minua kyseenalaistetaan tai toivotaan faktoja. Minulla kun voi olla taipumusta mennä fiilispohjalla. Entä jos en ole riittävän osaava ja ammattilainen?
Minua jännittää myös se, jos minuun kohdistuu odotuksia. Ainoana ammattilaisena niitä varmasti kohdistuu. Minä toki luonteelleni tyypilliseen tapaan kasaan niitä luultavasti paljon myös itse. Kuvittelen, että minun tulisi ratkaista asioita (yksin), vaikka se tuskin minun tehtäväni edes on. Pelkään epäonnistumista ja sitä, että olen huono tai sitä, etten pysty täyttämään toisten tai omia odotuksia. Aivan kuin minun kuuluisi täyttää vanhempani odotuksia, vaikka niin ei ole. En siis tarvitse enää tätä.
Isompien suunnitelmien tekeminen myös jännittää, etenkin jos teen niitä pitkälti yksin. Silloin ne on kirjattu ylös ja ne on kaikkien nähtävillä. Entä jos ne eivät toimikaan? Pelkään häpeää, joka minulle nousisi siitä. Minä epäonnistuin. Olen huono.
Työhön liittyvät asiat liittyvät riittämättömyyden tunteisiin sekä, osaamiseen ja pärjäämiseen. Nämä voisi tiivistää siihen, kelpaanko tällaisena kuin olen. Epäonnistumiset saavat huonommuuden tunteet pintaan ja häpeän. On aika päästää siitäkin irti, että tekemisen määrittelisi minun arvoni. Siitähän näissä peloissa on kyse. En elämässäni tule selviämään ilman virheitä niin kuin ei kukaan meistä. Haluan hyväksyä virheeni osaksi minua, myöntää ne ja lopulta korjata ne. Haluan vapauttaa itseni siitä, että tekemiseni ja ennen kaikkea virheeni määrittelisivät minua. Niillä ei ole mitään tekemistä kanssani. Olen hyvä, arvokas ja rakastettu tällaisena.
Äskeisen kappaleen piti kiteyttää hienosti edellä kirjoittamani, kunnes tajusin hyvin olennaisen asian työssä menestymisen kannalta.
Mieleeni tuli ajatus, että minua hävettää olla myös asiantunteva ja hyvä työssäni. Entä jos toiset tuntevat kateutta? Entä jos aiheutan muuten toiselle pahaa mieltä? En salli olla valokeilassa, jonka todellakin ansaitsen. En uskalla tulla näkyväksi. Osin epäonnistumisen pelosta ja osin toisten reaktioita ja tunteita peläten.
Toisten tunteet saavat minut epäilemään oikeuttani loistaa, jos toinen ei loista. Enhän voi olla muita parempi. Todellisuudessa kukaan ei ole toista parempi, koska me ollaan samanarvoisia. Koenkin huonommuutta ja olevani huono, jos olen hyvä. Hassua kirjoittaa tuota, koska se kuulostaa huvittavalta. Minut on vain opetettu siihen, etten ole hyvä tai saa olla hyvä eikä hyvät puoleni tulleet aidosti nähdyiksi lapsena. En siis osaa olla valokeilassa ja hyväksyä itsessäni näitä puolia ylpeänä.
Näen silmissäni, kuinka riisun voimallisesti itsestäni pienuuden rooliasua pois ja minusta kuoriutuu sisäisesti vahva. En suostu enää siihen, että häpeäisin tai piilottelisin itsestäni tätä puolta. Vahvuuteni, asiantuntevuuteni, valoni, iloni, onnellisuuteni ja rakkauteni on aika päästää päivänvaloon. Saan olla näkyvä jokaisella elämänosa-alueella. Wow! Olen itsekin ihmeissäni tästä setistä, mitä minusta nyt tulee.
Toinen kirjoituksessani noussut teema on lupa loistaa. Minulla on lupa tulla nähdyksi myös tästä näkökulmasta.
Rakas, ihana nainen. Olet alkanut tulla näkyväksi omana itseäsi. Uskallat olla näkyvä, uskallat näyttää ja hyväksyä haavasi. Hyväksy oma loistokkuutesi ja anna sen näkyä. Työelämässä sinulla on nyt lupa antaa parastasi eikä sekään muuta sinun arvoasi millään tavalla, vaikka muut sitä kadehtisivat. Anna palaa! Anna lupa menestyä, koska sinulla on paljon annettavaa ja loistamalla saat kaiken sen käyttöösi.
Rohkeuteen ja omaan voimaan kuuluu toki omien mielipiteiden sanominen, mutta haluan avata tähän liittyen vielä tarkemmin. Minua pelottaa olla asiantunteva ja ammattilainen. Pelkään sillä tasolla olla näkyvä. Pelkään kantaa vastuuta siitä puolesta ja etenkin yksin, mitä unelmatyöni pitkälti edellyttää. Minusta tulee epävarma, jos minua kyseenalaistetaan tai toivotaan faktoja. Minulla kun voi olla taipumusta mennä fiilispohjalla. Entä jos en ole riittävän osaava ja ammattilainen?
Minua jännittää myös se, jos minuun kohdistuu odotuksia. Ainoana ammattilaisena niitä varmasti kohdistuu. Minä toki luonteelleni tyypilliseen tapaan kasaan niitä luultavasti paljon myös itse. Kuvittelen, että minun tulisi ratkaista asioita (yksin), vaikka se tuskin minun tehtäväni edes on. Pelkään epäonnistumista ja sitä, että olen huono tai sitä, etten pysty täyttämään toisten tai omia odotuksia. Aivan kuin minun kuuluisi täyttää vanhempani odotuksia, vaikka niin ei ole. En siis tarvitse enää tätä.
Isompien suunnitelmien tekeminen myös jännittää, etenkin jos teen niitä pitkälti yksin. Silloin ne on kirjattu ylös ja ne on kaikkien nähtävillä. Entä jos ne eivät toimikaan? Pelkään häpeää, joka minulle nousisi siitä. Minä epäonnistuin. Olen huono.
Työhön liittyvät asiat liittyvät riittämättömyyden tunteisiin sekä, osaamiseen ja pärjäämiseen. Nämä voisi tiivistää siihen, kelpaanko tällaisena kuin olen. Epäonnistumiset saavat huonommuuden tunteet pintaan ja häpeän. On aika päästää siitäkin irti, että tekemisen määrittelisi minun arvoni. Siitähän näissä peloissa on kyse. En elämässäni tule selviämään ilman virheitä niin kuin ei kukaan meistä. Haluan hyväksyä virheeni osaksi minua, myöntää ne ja lopulta korjata ne. Haluan vapauttaa itseni siitä, että tekemiseni ja ennen kaikkea virheeni määrittelisivät minua. Niillä ei ole mitään tekemistä kanssani. Olen hyvä, arvokas ja rakastettu tällaisena.
Äskeisen kappaleen piti kiteyttää hienosti edellä kirjoittamani, kunnes tajusin hyvin olennaisen asian työssä menestymisen kannalta.
Mieleeni tuli ajatus, että minua hävettää olla myös asiantunteva ja hyvä työssäni. Entä jos toiset tuntevat kateutta? Entä jos aiheutan muuten toiselle pahaa mieltä? En salli olla valokeilassa, jonka todellakin ansaitsen. En uskalla tulla näkyväksi. Osin epäonnistumisen pelosta ja osin toisten reaktioita ja tunteita peläten.
Toisten tunteet saavat minut epäilemään oikeuttani loistaa, jos toinen ei loista. Enhän voi olla muita parempi. Todellisuudessa kukaan ei ole toista parempi, koska me ollaan samanarvoisia. Koenkin huonommuutta ja olevani huono, jos olen hyvä. Hassua kirjoittaa tuota, koska se kuulostaa huvittavalta. Minut on vain opetettu siihen, etten ole hyvä tai saa olla hyvä eikä hyvät puoleni tulleet aidosti nähdyiksi lapsena. En siis osaa olla valokeilassa ja hyväksyä itsessäni näitä puolia ylpeänä.
Näen silmissäni, kuinka riisun voimallisesti itsestäni pienuuden rooliasua pois ja minusta kuoriutuu sisäisesti vahva. En suostu enää siihen, että häpeäisin tai piilottelisin itsestäni tätä puolta. Vahvuuteni, asiantuntevuuteni, valoni, iloni, onnellisuuteni ja rakkauteni on aika päästää päivänvaloon. Saan olla näkyvä jokaisella elämänosa-alueella. Wow! Olen itsekin ihmeissäni tästä setistä, mitä minusta nyt tulee.
Toinen kirjoituksessani noussut teema on lupa loistaa. Minulla on lupa tulla nähdyksi myös tästä näkökulmasta.
Rakas, ihana nainen. Olet alkanut tulla näkyväksi omana itseäsi. Uskallat olla näkyvä, uskallat näyttää ja hyväksyä haavasi. Hyväksy oma loistokkuutesi ja anna sen näkyä. Työelämässä sinulla on nyt lupa antaa parastasi eikä sekään muuta sinun arvoasi millään tavalla, vaikka muut sitä kadehtisivat. Anna palaa! Anna lupa menestyä, koska sinulla on paljon annettavaa ja loistamalla saat kaiken sen käyttöösi.
Unelmatyön, menestymisen ja rahan toivottaminen elämääni
Jotain uutta on syntymässä elämässäni. Olen pitkään pyrkinyt tulla nähdyksi ja rohkaistunut olemaan näkyvä. En enää yleisesti pelkää sanoa mielipidettäni ja ajatuksiani paitsi tiettyjen ihmisten kanssa. Olen maininnutkin siitä, että vahvojen ihmisten kanssa se on vielä haastavaa. Voimani katoaa.
Kehittymistä on tapahtunut paljon. En silti ole ollut näkyvä joka osa-alueella ja ennen kaikkea en ole pystynyt näkemään omia heikkouksiani tai näyttämään niitä muille. Nyt niitä minulle on tuotu eteeni ja paljon. Päätin, että haluan eheytyä tässä. Kerroin omista haavoistani muille ja koin vapautuneeni siitä. Otin samalla heikkouteni osaksi minua ja hyväksyi ne. Hyväksyin samalla sen, etteivät ne määrittele minua. Olen hyvä ja arvokas kaikesta huolimatta.
Kaiken tämän jälkeen ymmärsin, että näkyväksi saa tulla vielä omat unelmani. Hyvän salliminen on ollut vaikeaa, joten olen "salaillut" unelmiani. Tämä on estänyt minua pääsemästä täyteen potentiaaliini ja elämästä omaa unelmaani. Tämä näkynee myös työn saralla.
Haluan tehdä sellaista työtä, jossa menestyminen edellyttää omaa voimaa. On osattava olla näkyvä ja rohkea ja tultava myös vahvojen ihmisten ja auktoriteettien kanssa toimeen. On uskallettava tehdä virheitä. Tehtävässä menestyminen edellyttää rohkeutta ideoida ja tehdä päätöksiä. Odottaminen ja varovaisuus eivät auta menestymään tehtävässä. Olen myös valmis kantamaan vastuun tekemisestä, mikä lienee erityisen tärkeää tässä työssä. Nyt minä olen valmis tähän kaikkeen. Olen valmis ottamaan sellaisen työn vastaan ja olen valmis olemaan menestynyt. Minulla on oikeus olla hyvä ja menestyvä työssäni. Se ei ole keneltäkään pois eikä se sodi vastaan ajatusmaailmaani, jos teen työtä, joka on unelmani ja intohimoni enkä hae vain menestystä tai muuta epäolennaista.
Olen aiemmin juossut rahan tai menestyksen perässä. Ne ovat vääriä syitä tehdä työtä, mutta eivät ole vääriä asioita itsessään. Jos menen intohimo edellä, siitä saa seurata ja siitä luultavasti seuraa menestys ja raha. Minun ei tarvitse kieltää niitä asioita, koska eivät ne ole huonoja asioita itsessään. Vau! Tärkeä oivallus. Tervetuloa Unelmatyö isolla Uulla ja myös raha ja menestys elämääni.
Kehittymistä on tapahtunut paljon. En silti ole ollut näkyvä joka osa-alueella ja ennen kaikkea en ole pystynyt näkemään omia heikkouksiani tai näyttämään niitä muille. Nyt niitä minulle on tuotu eteeni ja paljon. Päätin, että haluan eheytyä tässä. Kerroin omista haavoistani muille ja koin vapautuneeni siitä. Otin samalla heikkouteni osaksi minua ja hyväksyi ne. Hyväksyin samalla sen, etteivät ne määrittele minua. Olen hyvä ja arvokas kaikesta huolimatta.
Kaiken tämän jälkeen ymmärsin, että näkyväksi saa tulla vielä omat unelmani. Hyvän salliminen on ollut vaikeaa, joten olen "salaillut" unelmiani. Tämä on estänyt minua pääsemästä täyteen potentiaaliini ja elämästä omaa unelmaani. Tämä näkynee myös työn saralla.
Haluan tehdä sellaista työtä, jossa menestyminen edellyttää omaa voimaa. On osattava olla näkyvä ja rohkea ja tultava myös vahvojen ihmisten ja auktoriteettien kanssa toimeen. On uskallettava tehdä virheitä. Tehtävässä menestyminen edellyttää rohkeutta ideoida ja tehdä päätöksiä. Odottaminen ja varovaisuus eivät auta menestymään tehtävässä. Olen myös valmis kantamaan vastuun tekemisestä, mikä lienee erityisen tärkeää tässä työssä. Nyt minä olen valmis tähän kaikkeen. Olen valmis ottamaan sellaisen työn vastaan ja olen valmis olemaan menestynyt. Minulla on oikeus olla hyvä ja menestyvä työssäni. Se ei ole keneltäkään pois eikä se sodi vastaan ajatusmaailmaani, jos teen työtä, joka on unelmani ja intohimoni enkä hae vain menestystä tai muuta epäolennaista.
Olen aiemmin juossut rahan tai menestyksen perässä. Ne ovat vääriä syitä tehdä työtä, mutta eivät ole vääriä asioita itsessään. Jos menen intohimo edellä, siitä saa seurata ja siitä luultavasti seuraa menestys ja raha. Minun ei tarvitse kieltää niitä asioita, koska eivät ne ole huonoja asioita itsessään. Vau! Tärkeä oivallus. Tervetuloa Unelmatyö isolla Uulla ja myös raha ja menestys elämääni.
Tilaa:
Kommentit (Atom)