Haluan vielä pohtia estänkö jollakin tasolla Unelmatyön tulemista elämääni tai siitä menestymistä. Omaa voimaa, rohkeutta ja vastuunkantoa olen käsitellyt. Myös työssä menestymistä ja rahaa käsittelin myös.
Rohkeuteen ja omaan voimaan kuuluu toki omien mielipiteiden sanominen, mutta haluan avata tähän liittyen vielä tarkemmin. Minua pelottaa olla asiantunteva ja ammattilainen. Pelkään sillä tasolla olla näkyvä. Pelkään kantaa vastuuta siitä puolesta ja etenkin yksin, mitä unelmatyöni pitkälti edellyttää. Minusta tulee epävarma, jos minua kyseenalaistetaan tai toivotaan faktoja. Minulla kun voi olla taipumusta mennä fiilispohjalla. Entä jos en ole riittävän osaava ja ammattilainen?
Minua jännittää myös se, jos minuun kohdistuu odotuksia. Ainoana ammattilaisena niitä varmasti kohdistuu. Minä toki luonteelleni tyypilliseen tapaan kasaan niitä luultavasti paljon myös itse. Kuvittelen, että minun tulisi ratkaista asioita (yksin), vaikka se tuskin minun tehtäväni edes on. Pelkään epäonnistumista ja sitä, että olen huono tai sitä, etten pysty täyttämään toisten tai omia odotuksia. Aivan kuin minun kuuluisi täyttää vanhempani odotuksia, vaikka niin ei ole. En siis tarvitse enää tätä.
Isompien suunnitelmien tekeminen myös jännittää, etenkin jos teen niitä pitkälti yksin. Silloin ne on kirjattu ylös ja ne on kaikkien nähtävillä. Entä jos ne eivät toimikaan? Pelkään häpeää, joka minulle nousisi siitä. Minä epäonnistuin. Olen huono.
Työhön liittyvät asiat liittyvät riittämättömyyden tunteisiin sekä, osaamiseen ja pärjäämiseen. Nämä voisi tiivistää siihen, kelpaanko tällaisena kuin olen. Epäonnistumiset saavat huonommuuden tunteet pintaan ja häpeän. On aika päästää siitäkin irti, että tekemisen määrittelisi minun arvoni. Siitähän näissä peloissa on kyse. En elämässäni tule selviämään ilman virheitä niin kuin ei kukaan meistä. Haluan hyväksyä virheeni osaksi minua, myöntää ne ja lopulta korjata ne. Haluan vapauttaa itseni siitä, että tekemiseni ja ennen kaikkea virheeni määrittelisivät minua. Niillä ei ole mitään tekemistä kanssani. Olen hyvä, arvokas ja rakastettu tällaisena.
Äskeisen kappaleen piti kiteyttää hienosti edellä kirjoittamani, kunnes tajusin hyvin olennaisen asian työssä menestymisen kannalta.
Mieleeni tuli ajatus, että minua hävettää olla myös asiantunteva ja hyvä työssäni. Entä jos toiset tuntevat kateutta? Entä jos aiheutan muuten toiselle pahaa mieltä? En salli olla valokeilassa, jonka todellakin ansaitsen. En uskalla tulla näkyväksi. Osin epäonnistumisen pelosta ja osin toisten reaktioita ja tunteita peläten.
Toisten tunteet saavat minut epäilemään oikeuttani loistaa, jos toinen ei loista. Enhän voi olla muita parempi. Todellisuudessa kukaan ei ole toista parempi, koska me ollaan samanarvoisia. Koenkin huonommuutta ja olevani huono, jos olen hyvä. Hassua kirjoittaa tuota, koska se kuulostaa huvittavalta. Minut on vain opetettu siihen, etten ole hyvä tai saa olla hyvä eikä hyvät puoleni tulleet aidosti nähdyiksi lapsena. En siis osaa olla valokeilassa ja hyväksyä itsessäni näitä puolia ylpeänä.
Näen silmissäni, kuinka riisun voimallisesti itsestäni pienuuden rooliasua pois ja minusta kuoriutuu sisäisesti vahva. En suostu enää siihen, että häpeäisin tai piilottelisin itsestäni tätä puolta. Vahvuuteni, asiantuntevuuteni, valoni, iloni, onnellisuuteni ja rakkauteni on aika päästää päivänvaloon. Saan olla näkyvä jokaisella elämänosa-alueella. Wow! Olen itsekin ihmeissäni tästä setistä, mitä minusta nyt tulee.
Toinen kirjoituksessani noussut teema on lupa loistaa. Minulla on lupa tulla nähdyksi myös tästä näkökulmasta.
Rakas, ihana nainen. Olet alkanut tulla näkyväksi omana itseäsi. Uskallat olla näkyvä, uskallat näyttää ja hyväksyä haavasi. Hyväksy oma loistokkuutesi ja anna sen näkyä. Työelämässä sinulla on nyt lupa antaa parastasi eikä sekään muuta sinun arvoasi millään tavalla, vaikka muut sitä kadehtisivat. Anna palaa! Anna lupa menestyä, koska sinulla on paljon annettavaa ja loistamalla saat kaiken sen käyttöösi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti