Äidin rakkaus

Kuonaa lähtee urakalla. Pintaan nousee paljon menneisyyden virheitä, ymmärtämättömyyttä ja osaamatomuutta. Kipuilen, etten ole kyennyt olemaan sellainen äiti kuin haluaisin olla lapsilleni. Sattuu. Itken. Tunne riittämättömyyttä ja huonommuutta. Kipuilen, mitä lapseni ovat joutuneet kestämään.

Joidenkin ihmisten kanssa aistin jotain, mitä en ole osannut selittää. Heidän kodeissaan ja käytöksessään tai olemuksessa on ollut minulle tärkeä viesti. Olen ymmärtänyt, että kaipaan omaan elämään enemmän läsnäoloa ja hitautta. Pysähtymistä oikeasti tärkeiden asioiden äärelle koko sydämestä ja elää nauttien siitä, mikä oikeasti on tärkeää. Minulle lapset ovat aarteita, joita en ole kyennyt vaalimaan niin kuin sydämeni olisi halunnut. Näyttämään heille sen syvän rakkauden ja tärkeyden, mitä tunnen heitä kohtaan. Antaa heille se, mitä he ansaitsevat.

Kiitollisuus nousee niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat minulle peilanneet arjen, lasten, läsnäolon ja rakkauden tärkeyttä. Se ei ole vain heissä ja heidän lähettyvillä. Se rauha, läsnäolo, lämpö ja rakkaus on myös minussa. Se on odottanut vuosia saada tulla elämääni. Kipu joka on noussut omista virheistä on mahdollistanut minun yhdistää se siihen, että lapset ovat minulle tärkeämpi kuin olen suostunut myöntämään. Haluan antaa nyt heille sen, mitä olen aina halunnut, mutta en ole sitä ymmärtänyt. Olla lapsilleni tuki, turva, rakkaus, lämpö, lohtu ja syli. Erityisesti syli resonoi. Se on minun rakkauden kieleni ja siten koen välittäväni parhaiten, mitä koen.

Haluan rakentaa elämän niin, että he saavat kantaa sydämessään äidinrakkautta tästä eteenpäin. Lapset ovat luultavasti myös onalla käytöksellään kutsuneet minua siihen, mutta en ole ymmärtänyt sitä. Tästä eteenpäin haluan tämän olevan yksi tekijä, jonka mukaan teen valintani elämässä. Se mikä on oikeasti tärkeää, on se, mitä valitsen jatkossa.

Oivallus ihmissuhteistani

Uusia oivalluksia on tullut viime päivinä. Yksinolo on ollut minulle aina vaikeaa. Lapsuudessa perheenjäseneni ovat olleet paljon omissa oloissa. Se on ollut minulle haastavaa, koska minulta on puuttunut heidän kanssaan yhteys. Koen heidän olleen edes jollakin tavalla saatavilla, kun he olivat fyysisesti läsnä. Fyysinen etäisyys ahdisti, koska jäin yksin. Minulla ei ollut turvaa, että minua varten ollaan, kun he ovat kauempana. 

Tästä johtuen huomaan, kuinka aikuisena olen ollut valmis viettämään sellaistenkin ihmisten kanssa aikaa, joiden kanssa en saa sellaisia ilon ja energisoitumisen tunteita, joita voisin saada. Syy on siinä, että pelkään jäädä yksi ja pelkään "yhteyden" katkeamista. Olen siis ollut valmis viettämään aikaa lähes kenen kanssa tahansa, jotta en olisi yksin. En ole ollut valmis ottamaan vastaan sitä mahtavaa, mitä elämä tarjoaa, koska olen elänyt pelosta käsin ja tyytynyt.

Pitkään olen odottanut hyppääväni vahvemmin omalle polulleni ja tämä on tärkeä osa siinä. Enää en halua tyytyä, vaan ympäröidä itseni ihmisillä, jotka ovat tärkeitä minulle, saamme toisemme loistamaan ja meillä on rakkautta, yhteyttä ja läsnäoloa. Kiitollisena otan tämän opin vastaan ja teen heti muutaman muutoksen elämääni. Olen valmis kohtaamaan yksinäisyyteen liittyvän kivun, mikä mahdollisesti nousee tässä.