En ole paljon kirjoitellut suhteestani exään. Käsittelin sen pitkälle jo siinä vaiheessa, kun pohdin eropäätöstäni. Vaikka erosimme puolisoina, elämämme jatkuu lasten vanhempina.
Eron ja etäisyyden myötä olen alkanut nähdä exää uudella tavalla. Ymmärrän odottaneeni häneltä liikoja ja yritin muuttaa häntä. Toivoisin toki joidenkin asioiden olevan eri tavalla hänen osaltaa kuin ne ovat, mutta olen ymmärtänyt omat vääristyneet ajatukset. En voi muuttaa toista enkä odottaa asioita, voin vain hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on. Minä voin muuttaa vain itseäni. Näiden ymmärtäminen on auttanut minua suhtautumaan häneen myötätuntoisemmin ja neutraalimmin kuin aiemmin. Oivallukseni on myös auttanut näkemään meidät vahvemmin erillisinä ihmisinä, johon ei aiemmin kyennyt.
Erillisyyden ymmärtäminen on auttanut minua näkemään hänessä myös hyviä asioita sen sijaan, että näkisin vain puutteet ja erilaisuutemme. Osaan arvostaa entistä enemmän ennen kaikkea hänen erilaisuutensa hyviä puolia, jotka näkyvät ennen kaikkea lasten kanssa. Olen myös erittäin kiitollinen siitä, ettei me juurikaan tapella lasten asioista ja voimme viettää aikaa myös yhdessä. Vaikka me ei oltu luodut toisillemme, me jatkamme vanhemmuutta hyvässä hengessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti