Sidos elämässäni on katkennut. Ihmissuhteeni ovat olleet riippuvuussuhteita. Eron myötä katkaisin yhden tärkeän riippuvuussuhteen ja siitä on alkanut olemassa olevien ihmissuhteiden läpikäyminen yksi kerrallaan. Nyt olin tärkeän ystävyyssuhteen parissa.
Olin jo jonkin aikaa kipuillut tätä ystävyyssuhdetta. En voinut siinä hyvin. Ymmärsin, että haluan ihmissuhteen energisoivan puolin ja toisin, mutta viime aikoina sain harvoin iloa elämään tapaamisistamme. Koin, että minulta vaaditiin asioita. En kuullut sisintäni, joten usein suostuin ystäväni tahtoon. Voin pahoin, koska en kuullut itseäni ja pitänyt rajoistani kiinni. En ollut siihen silloin vielä valmis.
Otettuani etäisyyttä aloin nähdä, että monet asiat tapahtuivat tavan vuoksi tai koska ei ollut muuta tarjolla. Nyt minulla oli rohkeutta kuunnella itseäni ja ottaa etäisyyttä. Samalla otin riskin, että tulen hyvätyksi. Se ei silti pelottanut. Muutamat muut ihmiset ovat tehneet minulle samoin ja kipuilujen jälkeen siitä on seurannut paljon hyvää. Arvostan heitä entistä enemmän ja koen yhteyttä heihin aiempaa enemmän.
Kokonaisuuden hahmottuessa aloin ymmärtää, että ystävyyssuhde perustui riippuvuuteen. En halua enkä tarvitse sellaista ihmissuhdetta enää, joten olin valmis ottamaan askeleen kohti omaa voimaani ja samalla riskin tulla hylätyksi.
Elämäni on tullut siihen pisteeseen, ettei minulla enää ole yhtään ihmissuhdetta, joka perustuisi riippuvuuteen. Minulla on ihmissuhteita, mutta olemme yhteydessä fiiliksen mukaan. Ei ole odotuksia ja vaatimuksia toisilta. Enää ei tarvitse ketään kannatella tai kukaan ei kannattele minua. Me seisomme omilla jaloillamme ja nautimme toistemme seurasta, kun se molemmille sopii. Toki tasapainoilen edelleen rajojeni kanssa, mutta eri tavalla.
Tähän pisteeseen pääseminen yllätti minut täysin, koska se tapahtui vaivihkaa. Olin tätä toivonut, mutta en huomannut työstäväni asiaa. Kun olen tähän pisteeseen päässyt, pystyn paremmin tulkitsemaan itseäni ja tunteita ja toimimaan sen mukaan. Nyt kun minulla ei ole enää "kyynärsauvoja", en enää tarvitse ketään kannattelemaan itseäni. Kannattelenhan jo nyt itseäni. Olen avoin uusille ihmissuhteille ja valmis löytämään oman heimoni. Se ei aiemmin ollut mahdollista, koska heimoni tiivis yhteys ei liity riippuvuuteen. Se perustuu ehdottomaan rakkauteen ja hyväksyntään, aitouteen ja yhteyteen.
Tuokoon vuosi 2018 minulle oman heimoni kuin myös Sinulle, jos et ole sitä vielä löytänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti