Taas olen monttu auki elämän kanssa. Elämä todellakin tuo eteen asioita, joita ei ole käsitellyt. Huomaan kieltäneeni erään vahvan suvussani kulkevan asian. Olen paennut ja piilottanut tuota osaa itsessäni. En halua sitä yleensä korostaa tai tuoda edes julki. Olen saanut kuulla siitä asiasta negatiivisessa sävyssä, mikä on saanut minut unohtamaan koko asian niin pitkälle kuin se on mahdollista.
Suvussa kulkeva piirre on niin vahva, etten voi sitä kieltää itsesessäni enkä itseltäni. Elän valheessa, jos en kohtaa asiaa ja hyväksy sitäkin osaksi itseäni. Puhun hyvin vahvasta asiasta, joten se voi myös muuttaa elämääni. Sitä minä todellakin pelkään. En enää jaksaisi muutoksia etenkään isoja.
Kohtaamalla ja hyväksymällä asia osaksi itseäni pääsen lähemmäksi sitä, kuka olen ja elämään totudellista elämää. Olisin vain niin valmis asettumaan aloilleni, mutta ehkä olen vielä liian kaukana siitä, kuka olen. Tilanne ei siis mahdollista hetken hengähdystaukoa. Elämä on jatkuvassa muutoksessa, joten se on vain hyväksyttävä. Silti oman paikan löytäminen on se, jota kaipaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti