Yksi ympyrä sulkeutui. Tämän oven mentyä kiinni olen valmis toivottamaan heimoni tervetulleeksi elämääni koska vain. Minä tämä heimo on ja millaista heimoa toivon itselleni?
Minulle heimo on kuin perhe, mutta se ei ole ydinperhe eikä se välttämättä koostu verisukulaisista. Se kuitenkin tietyllä tavalla on sama asia. Se on ryhmä, jossa tunnen olevani kuin kotona. He hyväksyvät minut juuri sellaisena kuin olen ja minä heidät. Olemme läheisiä ja kuljemme rinnalla, mutta meillä ei ole velvollisuuksia ja odotuksia toisiamme kohtaan. Me vain olemme.
Me annamme toisillemme paljon olemalla niitä keitä me olemme. Tuemme ja kannustamme toisiamme omien voimiemme mukaan. Haluamme aidosti toisillemme hyvää eikä toisten onni ole muilta pois. Ennen kaikkea haluamme auttaa toisiamme kasvamaan ja toteuttamaan itseämme.
Meillä ei ole kuoria toistemme edessä, vaan olemme paljaita ja avoimia. Saamme olla niitä ketä me olemme ja olemme silti hyväksyttyjä ja rakastettuja.
Heimoon kuuluu sekä naisia että miehiä. Pyyteetön rakkaus yhdistää meitä. Me voimme nähdä erilaisilla kokoonpanoilla ja vietämme aikaa eri tavoin. Kaikki perustuu fiilikseen, vapaaehtoisuuteen ja ennen kaikkea pyyteettömään rakkauteen. Yhteydenpito perustuu aitoon haluun tulla kuulluksi ja nähdyksi sekä kuulla ja nähdä toiset juuri sellaisena kuin he ovat. Heimon kesken on helppo olla omana itsenä.
Vihdoinkin olen kahleista vapaa ja valmis ottamaan tämä vastaan. Tuokoon elämä minulle yhteenkuuluvuutta, yhteyttä, pyyteetöntä rakkautta ja kotiin pääsyn. Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti