Yritän päästä sinuiksi ajatuksen kanssa, että maailma hahmottuu yksilön ajatusten kautta eikä varsinaisesti ympäristön luoman totuuden kautta. Helpottavaa tässä ajatuksessa on se, että minun ei tarvitse muuttaa muita tai ylipäätänsä ympäröivää maailmaa, mikä ei sinällään ole edes mahdollista. Olennaisinta on muuttaa omaa ajattelua. Se mikä vie epätoivon partaalle, on erittäin vääristynyt ajattelutapani.
On vapauttavaa, että nyt koen saavani luvan hellittää ajattelemisesta. Ajattelemalla menen väärille poluille, joten asioiden hyväksyminen sellaisena kuin se on, on nyt minun polkuni. Luopumalla liiallisesta ajattelusta stressin aiheet vähenevät ja minulla on enemmän lupa nauttia. Enää minun ei tarvitse ratkaista mitään, vaan saan olla. Saan luottaa siihen, että asiat järjestyvät.
Tuntuu uskomattomalta, että näinkö helppoa elämä voi olla. Ei sillä, etteikö vastoinkäymisiä tulisi, mutta usko niistä selviämiseen on muuttunut. Olen ajatellut, että on huijausta etsiä asioista aina hyvät puolet, mutta negatiivisuuteen keskittyminen on taasen itsensä kiduttamista. Miksi valita huono, kun voi valita hyvän ja miellyttävän ja lempeän tavan elää?
Haluan jatkossa negatiivisten kokemusten edessä todeta itselleni, että ne ovat vain ajatuksia. Liiallinen ajattelu ei tuo hyvää oloa, mitä haluan. Siispä aivot lomamoodiin ja elämästä nauttimiseen. Life here I come :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti