Olen taas ottanut askeleita kohti minua itseäni. Olen tehnyt asioita, joita olen pitänyt outoina, hävettävinä ja pelottavina asioina. Aluksi ne jännittivät, mutta nyt ne tuntuvat samanlaisilta asioita kuin mikä muu asia tahansa. Minun täytyy oikein pysähtyä miettimään asiaa, jotta saan siitä hyvän olon. On osattava pysähtyä hetkeen, jotta kaikki nautinto tavoittaa minut.
Pelot ovat selkeästi väistyneet elämässäni. Eivät kokonaan, mutta ne eivät hallitse minua. Ne eivät ole yhtä voimakkaita kuin ovat olleet eikä niitä ole niin paljon kuin aiemmin. Peloista on alkanut tulla hallittavia. Alan uskoa, että selviän elämässäni. Tulipa elämässäni mitä tahansa vastaan.
Kun olen kohdannut pelkoja, tilalle on tullut vapaus. Koen olevani aiempaa vapaampi tekemään elämässäni asioita, koska pelot eivät ohjaa elämääni. En enää tee päätöksiä aina siten, että välttäisin pelkoja. Teen päätökset nyt niin kuin minusta parhaammalta tuntuu, vaikka se tarkoittaisi pelkojen kohtaamista. Opettelen vielä tunnistamaan tarpeitani, joten toisinaan päätökset pohjautuvat muuhun. Olen silti ylpeä, ettei pelkojen väittely ole tietoinen valinta.
Elämässäni on paljon asioita, joita en enää juurikaan ajattele, kuten yksinäisyyttä ja yksin olemista. Aiemmin saatoin ajatella jatkuvasti, mitä ympärillä olevat ihmiset ajattelevat, kun olen yksin. Nyt asia voi käydä mielessä ja saatan kokea oloni hetkellisesti epävarmaksi, mutta asia helpottaa nopeasti. Keskityn nykyään enemmän ympäristöön ja sen tarkkailuun kuin itseni ja omien ajatusten tutkimiseen. En myöskään liiemmin ajattele, mitä muut minusta ajattelevat. Olen aiempaa enemmän läsnä myös ympäristölle enkä vain omille ajatuksille, tunteille ja tuntemuksille. Tämä auttaa jaksamaan ja voimaan paremmin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti