Tänään on noussut pintaan suru "menetetyistä vuosista". Tuntuu, ettei elämäni ole vielä alkanut. Olen ollut koko elämäni stressaantunut ja väsynyt. Negatiivisuus, viha, kiukku, pelko ja häpeä ovat olleet vallassa. En ole osannut nauttia elämästä, koska voimavarani ovat menneet selviytymiseen. Suru valtaa kehoni. Miksi olen saanut tällaiset eväät? Asian näkeminen on kestänyt vuosia lähtökohdistani johtuen. Koska en asialle voi mitään enää tehdä, opettelen hyväksymään asian.
Asioiden hyväksyminen ei silti vaikuta siihen, että koen surua. Mitä enemmän olen oppinut nauttimaan elämästä, sitä surullisemmaksi tulen nuoruusvuosista. Elämäni parhaat vuodet menivät pakenemiseen eivätkä elämiseen.
Opettelen nyt uutta suuntaa. Iloinen ja kiitollinen olen siitä, että vielä voin muuttaa asioita. Haluan luopua katkeruudesta ja kohdata mennyt suru mukaan lukien. Haluan tästä eteenpäin elämääni kaiken sen hyvän, minkä ansaitsen. Haluan nauttia, koska se tekee minut onnelliseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti