tiistai 1. syyskuuta 2015

Uni parisuhteen jatkosta ja vauvan pelastamisesta hukkumiselta

Eilen oli taas sellainen päivä, että mietin suhteen jatkoa. En pysty elämään suhteessa, jossa on näin paljon vihaa ja negatiivisuutta. Nukkumaan käydessä kysyin apua suhteen jatkosta.

Näin unta, jossa oli tulossa joulu. Olin saanut lahjoja miehen perheeltä. Olin iloinen, että minut oli hyväksytty perheeseen. Olin saanut lahjoja yhden vähemmän kuin perheenjäseniä on. Jäi fiilis, etten mieheltä ollut saanut lahjaa. 

Unessa myös pohdin muuttamista. Minulle ei selvinnyt kohde eikä se millä kokoonpanolla,  mutta muuttoa mietin unessa. Pohdin kokeilenko pyörittää karttaa ja katsoa, mihin sormi osoittaa. En tehnyt niin unessa. Mietin kuitenkin kaupunkia, jossa kesällä kävin.

Näin vielä yhden unen, jossa olin vahtimassa naapurin vauvaa. Heillä ei siis todellisuudessa ole vauvaa. En pitänyt vauvasta kovin hyvää huolta. Hän ehti mennä uima-altaaseen kasvot veteenpäin, mutta ehdin pelastaa hänet heti. Kun vanhemmat tulivat takaisin, minun oli vaikea antaa vauvaa takaisin. En tiennyt, kertoako tapahtumasta vai ei. Muistaakseni mieheni oli sitä mieltä, ettei tarvitse kertoa. En kertonut, mutta asia jäi mietityttämään, kun poistuimme miehen kanssa autolla.

Uneni mielestä viittaa selkeästi eroamiseen. En täysin haluaisi uskoa sitä. En vaikka päässäni soi herätessä Jonne Aaronin Ei tää rakkautta oo. Oloni on seesteinen herätty, vaikkakaan en saanut heti nukuttua uudestaan.

Ehkäpä minun on vaikea tulkita parisuhteeseen liittyviä unia,  joten annan sen nyt olla. Vauvaan liittyvä uni tuo minulle mieleen, että olen suhtautunut välinpitämättömästi johonkin puoleeni itsessäni varhaislapsuudessa, minkä onnistuin pelastamaan unessa. Näen muuttuneeni siinä, että alan päästä jyvälle äitinä olemisesta ja suhteestani lapsiin. Luultavasti olen alkanut hyväksyä itsessäni sellaista, joka on olennaista itsessäni ja suhteessani lapsiini. Olen alkanut rakastaa itseäni ja lapsiani uudella tavalla. Minuun on alkanut sattua, kun lapsiin sattuu.

Pelottaa, että joudun repäisemään itseni irti tästä ja repimään perheen kahtia. Ajatuskin satuttaa minua. Olemme sopineet, että katsotaan nyt tilannetta ja tehdään päätös joidenkin kuukausien kuluttua. Minulle on vahvistunut se, että eroon päätyy suhde, jos se tällaisena jatkuu.

Ymmärsin eilen pohtiessani näitä asioita, että nyt minulta tarvitaan kärsivällisyyttä. Minun on hyväksyttävä mieheni kipuilut ja pidettävä suu kiinni. En voi puolustautua voimakkaasti tai hyökätä häntä vastaan. On kuunneltava hänen asiansa, mutta hillitä sama itsensä, etten anna tunteideni viedä. En halua pahentaa tilannetta enää. En halua murentaa miestäni enempää. 

Olen nyt kipeiden asioiden äärellä. Sattuu syvällä sisällä, vaikkakaan todellista tilannetta eli kipua en pysty vielä kohtaamaan. Olen silti lähellä ja uskallusta on tullut. Nyt on vain odotettava, oltava kärsivällinen ja uskallettava.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti