Tänään olin asian ytimessä eli yksinäisyydessä ja hylkäämisessä. Puhuessani aiheista tunsin kehoni jännittyvän ja ennen kaikkea vatsani. Tunsin värinää. Kehon merkeistä en voinut erehtyä olevani vaikeiden asioiden äärellä.
Asioissa ei ollut minulle mitään uutta, mutta minulle tuli uusi ajatus. En ole koskaan osannut olla yksin, vaan olen paennut sitä. Olen hakeutunut ihmisten lähelle, jotta en olisi yksin. Olen silti ollut yksinäinen.
Hetkeä ennen mieheni tapaamista tunsin, että yksin on hyvä olla. En olisi halunnut sitoutua mieheen, mutta en osannut kieltäytyä. Takerruin häneen, jotta minun ei tarvitsisi olla yksin ja kohdata ongelmiani. Yksinolo on se, jota nyt nimenomaan kaipaan. En vain vielä tiedä, kuinka sen toteuttaisin.
Olemalla yksin kuulisin oman ääneni ja sisäiset tarpeeni. Tietäisin, mitä tarvitsen ja mihin suuntaan elämässä lähden. Hiljaisuus ja rauha kutsuvat minua selkiyttämään omaa polkuani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti