Itseni kuunteleminen ei ole niin helppoa ja mukavaa kuin sen on tarkoitus olla. Ei ainakaan tässä tilanteessa, koska alan tunnistaa väsymystä ja huonoa oloa, mutta en ole useinkaan kykenevä muuttamaan tilannetta.
Olen huomannut esimerkiksi yli yhden yön poissaolojen väsyttävän minua kovasti. Ollessani pois mukavuusalueeltani (eli poissa kotoa) käyn paljon itselleni vaikeita asioita läpi, mikä vie voimani. Silloin alan kiukutella ja kadotan itseni väsymyksen takia. Lasten läsnäolo pahentaa tilannetta, koska en pysty kunnolla lataamaan akkuja ja väsymys purkautuu lapsiin.
Väsymyksen iskiessä päälle kaikki muu unohtuu. Kaikesta voimattomuudesta huolimatta ollessani epämukavuusalueella olen alkanut tunnistaa omia tarpeita. Olen esimerkiksi alkanut tunnistaa, että haluan lapsia useammin jollekin hoitoon. Toivoisin ennen kaikkea heillä olevan hyvät välit sukulaisiin, kummeihin ja muihin ystäviin, mikä myös mahdollistaa heidän jättämisen hoitoon. Tärkeintä ei ole vain oma aikani, vaan myös lämmin suhde muihin tärkeisiin aikuisiin. Asian eteen olisi vain tehtävä jotakin, muuten asiat eivät muutu. Tuntuu vain vaikealta tyhjästä luoda haluamiani ihmissuhteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti