Haluaisin kovasti kehittyä ihmisenä, mutta pelon vuoksi askeleet ovat hitaita. Tunnistan monissa asioissa pelon, mutta en aina mene sitä päin. Teen tietoisesti valinnan toiselle polulle. Minulle ei enää riitä eteneminen siihen tahtiin kuin olen edennyt, vaan nyt olen päättänyt valita niin usein kuin vain on mahdollista polun kohti pelkoa. En halua tehdä tästä suoritusta, vaan päästää pelosta ja ahdistuksesta irti. Se ei ole mahdollista, jos juoksen vaikeita tunteita karkuun.
Olen saanut viikoittain omaa aikaa, mutta sekään ei ole riittänyt. Päätin ottaa muutaman päivän vain itselleni, jotta minulla olisi riittävästi tilaa itselleni.
Minua on pelottanut ajatus yksinolemisesta. Jo pienetkin arjesta poikkeavat erot miehestä on pelottanut. Pelkään kohdata ajatuksen, ettei meitä ole luotu olemaan yhdessä. Senkin uhalla päätin lähteä reissuun. Uhmasin pelkoani. En voi sietää olla epämukavuusalueella, joten päätin tehdä kaiken niin, että olen nimenomaan vailla selviä toimintatapoja ja vieraassa ympäristössä.
Tässä sitä ollaan vieraassa kaupungissa yksin muutama yö. Minua jännitti ajatus vieraasta paikasta. Hävetti, että joudun käyttämään karttaa. Hävetti, että näyttäydyn epävarmana muille, kun en ole omalla maaperällä. Hävetti ja jännitti, että minä toteutan omia tarpeitani. Koin myös syyllisyyttä. Entä jos mies ajattelee minulla olevan toinen mies? Siis koin syyllisyyttä asiasta, joka ei ollut edes totta.
Kaikista epävarmuustekijöistä huolimatta minä kuuntelin itseäni. Tein, mitä minä halusin. Tunne on sen mukainen. Koen olevani vapaa. Nyt ymmärrän, mitä olen kaivannut. Olen halunnut tätä tunnetta elämääni. Haluan elää omaa elämääni enkä muiden toiveiden mukaisesti. Kunpa voisin tätä tunnetta kuvata niin kuin sen koen.
Olen kokenut sisäistä rakkautta, vapautta, rohkeutta ja myötätuntoa. Olen kokenut olevani oman elämäni herra. Minulle tämä on koskettavaa ja elämässä käänteentekevää. Tällä reissulla uhmaan jokaista pelkoani, joka vain tulee vastaan. Jäin koukkuun tähän mahtavaa fiilikseen. Luottamus itseeni ja asioista selviytymiseen on ottanut suuren harppauksen. Kiitos itselleni ja rohkeudelleni. Koen olevani kaiken tämän arvoinen. Uskon myös, että reissun myötä henkinen kasvuni lähtee uuteen nousuun. Pelko ei samalla tavalla hidasta menoa niin kuin tähän asti.
Minä olen matkalla kohti itsenäistymistä, mitä en ole aiemmin uskaltanut tehdä. En tarvitse ihmisiä pitämään minua hengissä tai tuomaan turvaa. En ole enää samalla tavalla riippuvainen muista ihmisistä kuin nyt. Löytänyt turvan, uskon ja hyvinvoinnin sisältäni, mitä olen aiemmin etsinyt ulkoapäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti