Apuja unista pelon voittamiseen

Heräsin yöllä enkä saanut nukuttua. Vatsani oli jännittynyt. Ajattelin pyytää unessa apua, kuinka voittaisin pelkoni. Näin seuraavat unet.

Ensimmäisessä unessa olin mummolassa. Olin laittamassa vieraille kahvipöytään tarjottavaa. Etsin kulhoa, jotta voisin vatkata kerman. En löytänyt, joten pyysin äidiltä apua. Unessa äitini asui edesmenneen mummoni kodissa. Ihmettelin asiaa, mutta en ottanut asiaa puheeksi. Äiti tarjosi minulle astiaa, mutta mielestäni se ei sopinut tarkoitukseen. Se oli pieni eikä se muutenkaan sopinut kyseiseen tarkoitukseen. Löysin sitten itse tarkoitukseen joten kuten kelpaavan astian. Tämä uni ei jatkunut enää.

Tässä unessa näin paljon uutta toimintatapaani eli luotan jo monessa asiassa itseeni enkä siihen, miten muut asian ajattelee. Ehkäpä pelon voittamisen näkökulmasta voisi ajatella, että kuuntele itseäsi, niin kohtaan pelkoni.

Olen muuten usein unissani mummolassani. Pohdin kertooko se arvojeni ja ajatusmaailmani pohjautuvan pitkälti sieltä tuleviin arvoihin. Oli miten oli. Tämä uni oli rohkaiseva. Pelon voittaminen vaatii itseni kuuntelemista. Toki en tiedä, mitä se saattaa tuoda tullessaan, mutta sen näkee sitten.

Näin unta, jossa olin hiilillä kävelemiskurssilla. En ehtinyt kävellä, kun kurssi oli yhtä odottelua. Olin kai mennyt aivan liian aikaisin koko kurssille. Monta tuntia etuajassa. Opettaja ja joitakin miehiä oli jo kurssilla. Osa siinä jo harjoitteli kävelemistä, mutta minä vain katsoin.

Menimme odottamaan kurssin alkua kurssitilan edessä tai alhaalla olevaan kahvilaan. Sinne alkoi tulla paljon porukkaa. Kyseinen paikka oli joen rannalla. Siinä tapahtui outoja asioita, joita en nyt muista. Menin lähemmäksi rantaa, kun sisarukseni tuli autolla perheensä kanssa sinne. He ajoivat jokeen. Sain heidät kerran autoineen pelastettua, mutta toistamiseen olin liian myöhässä. He olivat kaikki kuolleet, vaikka olinkin ollut nopea. Tunteeni oli surua, mutta pidättelin sitä.

Olin edelleen samalla alueella, kun sain tiedon, että he olivatkin selvinneet. Joku tuli sanomaan, että laita oranssi mekko päälle lähdetään. En laittanut sitä, vaan toisen. Lähdimme jonnekin, kun pääsimme limusiinin kyytiin. Jokin minua jännitti tai pelotti. Se oli iso. Siellä oli kenkäkauppakin. Olin eristäytynyt. Puhelimeni soi. En ehtinyt vastata, joten soitin takaisin. Olin aiemmin saanut tiedon, että sisarukseni oli eronnut. Nyt hänen puolisonsa olisi halunnut osallistua seksitutkimukseen. Tilanteen huomioiden tutkimushenkilökunnan mukaan se ei ollut järkevää. En tiedä, miksi he minulle soittivat. Kun en vastannut, he olivat kai yrittäneet jollekin muulle soittaa. Uni päättyi tähän.

Toisessa unessa hiilillä kävely tuo mieleen sen, että elämässä ei pidä unohtaa itseään ja asettaa toisia aina etusijalle. Tämän ajatuksen yhteys hiilillä kävelemiseen ei ulkopuoliselle aukea, mutta näin miellän oman kokemukseni kautta. Se, että olin liian aikaisin kurssilla, kertonee ehkä siitä, että nyt vaaditaan kärsivällisyyttä asian kanssa. Ehkä olen aiemmin asettanut itseni väärin etusijalle.

Toisten pelastusyritys lienee tarkoittaa sitä, etten voi yrittää pelastaa toisia, jos he eivät itse sitä halua. Yritän kovasti saada mieheni tajuamaan asioita, koska näen tai ainakin kuvittelen näkeväni ne selkeästi. Minulla myös on tarjota ratkaisuja, vaikka miehen pitää itse etsiä ne. Ei minun ratkaisuni välttämättä ole miehelle oikeita. Yritän vain hallita omaa pelkoani kontrolloimalla ja antamalla vastauksia. Unessa se johti avioeroon, vaikkakaan ei minun parisuhteen katkeamiseen. Uskon, että niin voi käydä, jos en pysty hyväksymään miestäni heikkouksien kanssa. Tällä logiikalla ajatellen seksitutkimukseen osallistuminen viittaisi siihen, että mieheni arvostelukyky voisi pettää, jos en anna hänen olla oma itsensä ja näin suuremmalla todennäköisyydellä välttää ero.

Ehkäpä jälkimmäisessä unessa minulle yritetään viestiä kärsivällisyydestä parisuhdeasioissa. Minun on annettava miehelle tilaa löytää itsensä. Niin kohtaan pelkoni, jota yritän nyt kontrolloida.