Ehkä teen itselleni hallaa, kun valvon, vaikka tiedän huomenna olevan tärkeä päivä. Tämä viikko on kiireinen ja stressaava. Olen poissa mukavuusalueellani. Toisaalta nautin paljon siitä, mitä teen. Toisaalta käyn itseni kanssa taistoa riittämättömyyden, perfektionismin ja kelpaamisen kanssa.
Ehkä pidän siitä, että saan haastaa itseni. Ehkä pidän siitä, etten elä normaalia arkeani. Ehkä haluan kovastikin pois mukavuusalueellani, mutta stressi on se, joka on vienyt minua. Nyt kelkka on kääntänyt suuntaansa. Stressi ei ole poistunut, mutta en anna sille samanlaista tilaa kuin se on saanut tähän asti elämässä.
Olen ollut stressaantunut ennen kaikkea riittämättömyyden ja kelpaamisen vuoksi. Koen etten voi kaikkeen revetä. Haluaisin myös suoriutua hyvin. Pelkään tekeväni virheitä. En täysin usko itseeni ja siksi en toimi täysin niin kuin parhaaksi näen, vaan haen tukea muilta.
Epävarmuus jäytää takaraivossa. Silti oloni on paljon seesteisempi kuin se on aiemmin vastaavissa tilanteissa ollut. Olen päässyt hurjasti eteenpäin. Siitä huolimatta nukahtaminen on vaikeaa. Työtä tämä vieläkin vaatii ja paljon. Uskon silti joku päivä olevani asian kanssa sinut. Nyt hyväksyn epätäydellisyyteeni niin hyvin kuin voin.
Aion tunnistaa stressin ja yrittää olla antamatta sille liikaa valtaa. Näin saan sen käännettyä voimavaraksi. Nautin havaitsemasta muutoksesta. Minä voin olla menemättä stressin mukana. Voin vain todeta olevani stressaantunut ja elää sen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti