Eropäätös toi elämään helpotusta. Tiedän karkeasti mihin suuntaan lähteä elämässä tallustamaan ja uutta sisäistä kotia rakentamaan. Olen ollut yllättynyt, kuinka helppoa minulla on ollut. Tiesin, että pahin on takana päätöksenteon ja isompien muutosten jälkeen, ainakin henkisesti. En enää vello tunteissani. Niitä tulee, mutta ne myös menevät.
Viime päivät eivät kuitenkaan ole olleet helppoja. Suru on noussut pintaan. Asian lopullisuus sattuu ja pelottaa. Minulta lähti tuttuuden turva, näennäinen turva.
Olen nyt ollut levoton, joten päätin rauhoittua makuuasentoon ja kuuntelin kehoani. Se värisi. Pystyin kuitenkin olemaan siinä. Värinä alkoi muuttua lämmöksi rintakehällä. Iso ympyrä lämmitti etenkin selkäpuolelta. Aloin tuntea lämpöä myös muualla kehossa. Jalkapohjista lämpö nousi ylöspäin. Tuntui hyvältä vain olla ja nauttia olosta.
Nautiskellessani tunsin rintakehällä jonkun vapautuvat ja itku otti tilansa. Itkin niitä hyviä kokemuksia, joita olen jokin aika sitten saanut elämääni ensimmäistä kertaa. Eräs ihminen oikeasti välittää minusta ja näytti sen minulle. Se lämpö, rakkaus ja välittäminen ovat olleet minulle vieraita asioita.
Elämässäni ei ole vastaavia ihmisiä monta, mutta sellaisia ihmisiä kaipaan lisää elämääni. Olen kokenut parin päivän ajan yksinäisyyttä, vaikka en ole yksin. Luulen tunteen johtuvan siitä, että läheisteni ja minun väliltä puuttuu yhteys. Kaipaan syvästi tunneyhteyttä ihmisiin. Haluan olla rakastettu ja antaa rakkautta. Aiemmin minulta puuttui rakastettuna olemisen kokemus, mutta nyt minulla sellainen on. Haluan sen ohjaavan elämääni tästä eteenpäin. Minä ansaitsen lisää rakkautta ja minulla on oikeus tehdä päätökset siitä käsin, että olen rakkaudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti