Joulun jälkeen aloin käydä itsenäistymisprosessia vahvasti läpi. Se lähti rajulla hylkäämiskokemuksella. Siitä opettelin nousemaan omin jaloin ylös ja myös pyytämään apua. En jäänyt pitkäksi aikaa vellomaan ikäviin fiiliksiin. Pulahdin syvälle ja nousin pintaan. Tämä on minulla iso edistysaskel. Kyse oli kuitenkin yhdestä traumastani.
Huomaan kuinka alan pysyä paremmin omassa voimassani. Ero on valtava aiempaan. Tunnistan paremmin, mikä on minun omaa energiaani ja mikä jonkun muun. Oma energiani tuntuu hyvältä. Se on kuplivaa ja energisoivaa. Itku pääsee, kun pääsen omaan energiaani takaisin. Samalla pieni harmitus nousee pintaan siitä syystä, että tämä on jäänyt muiden energioiden alle. Miksi tälle ei ole ollut tilaa?
Mitä enemmän olen itseni äärellä, sitä enemmän tunnen voimaani. Toisinaan tulee olo, että mihin tämän kaiken energiani kanavoin. Nyt toivon sen tulevan näkyväksi, mihin saan käyttää tätä kaikkea hyväksi. Olen vuosia kärsinyt matalista energioista, joten voitte uskoa, miten hyvältä tuntuu, kun energiaa on vaikka muille jakaa.
Olen tehnyt pitkäjänteistä työtä ja päässyt näin pitkälle. Olo on huikea. Minulla on lupa tuntea energiani, toiveeni ja tarpeeni. Nyt on mahdollisuus mennä niitä asioita kohden, mitä sydämeni haluaa, kun ne nyt tiedostan. Tunnen ilon lisäki haikeutta, surua. Jokin muuttuu. Enää ei ole mahdollista toimia samalla tavalla kuin ennen. Uskon muutoksen tuovan selkeyttä ja voimaa mennä oikeaan suuntaan. Muutos on väistämätöntä. Koen jonkin asian tulleen päätökseen, ympyrä sulkeutuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti