Bloggaamiseni aloittamista kuvaa hyvin: Ajatuksia paljon, mutta sanoja vähän.
Ajatus bloggaamisesta on ollut mielessä jo pitkään, mutta jokin on estänyt projektiin ryhtymistä. Todennäköisesti pelko. (Tähän palaan myöhemmin). Halu kasvaa ihmisenä on niin suuri, että en anna pelon estää minua.
Blogin kautta haluan ymmärtää enemmän itseäni ja kohdata asioita, jotka hidastavat ihmisenä kehittymistä ja ahdistavat minua. Kirjoittamisen kautta haluan jäsentää ajatuksiani, jotta voin kasvaa ihmisenä ja elämäni helpottuu. Haluan nauttia asioista enkä vältellä niitä.
Suuri tarve henkiselle kasvulleni on lähtöisin sisäisen pahan olon myöntämisestä ja halusta saada nykyistä enemmän tyydytystä elämääni. Tällä hetkellä negatiiviiset asiat vievät liikaa tilaa elämässäni. Lisäksi en halua siirtää näitä tunteita lapsilleni, vaan opettaa heitä nauttimaan elämästä.
Minulla on paljon ajatuksia siitä, mitkä ovat tavoitteeni kehittymisessäni. En kuitenkaan halua tästä tehdä suoritusta. Olen ollut liian suoritushenkinen eikä se tunnu hyvältä. Päämääräni onkin, että löydän sisäisen rauhan kuuntelemalla itseäni, myös kehoani. Minuutta en koskaan täysin tule saavuttamaan, enkä sellaista tavoitetta asetakaan.
Tässä vaiheessa on vaikea sanoa millaiseksi blogi muodostuu, mutta ainakin alkuun tulen kirjoittamaan paljon tunteista, menneisyydestä ja toiveistani. Seuraavassa postauksessani kirjoitan, kuka blogin takana on.
Tervetuloa elämääni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti