En halua paljastaa itsestäni liikaa, vaikka tuskin minua tunnistettaisinkaan. Haluan kuitenkin kertoa jotain itsestäni.
Tällä hetkellä elämääni hallitsee perhe-elämä eli mies ja lapset. Oman työni kautta joudun paljon miettimään itseäni ja omaa toimintaani, mutta lasten myötä itsetutkiskelu on saanut uudet sfäärit. Lasten kautta omia heikkouksia ei voi olla kohtaamatta. Olen kokenut heikkouksieni kohtaamiset niin ahdistavina ja tuskastuttavina, että en halua enää paeta niitä. Jos en käsittele niitä, niin ne seuraavat minua koko elämäni. Lapset toimivat erinomaisina peileinä vanhemmille. Nyt haluankin käyttää tilanteet kehittymistä varten enkä vain ahdistua niistä.
Muutama vuosi sitten ajattelin vielä, että lapsuuteni oli onnellinen. Nyt täytyy myöntää, ettei se niin onnellinen ollut kuin olin pitkään ajatellut. En vain halunnut kohdata ikäviä asioita. Mitään dramaattista ei koskaan tapahtunut, mutta minulle ja ennen kaikkea kehitykselleni merkittäviä asioita.
Tässä vaiheessa lähinnä luettelen asiat. Pureudun niihin myöhemmin tarkemmin. Lapsuudenkodissani kommunikointitaidot olivat puutteelliset. Asioista ei keskusteltu eikä lähelle päästetty. Vanhempien ja lasten välissä oli iso kuilu. Läheisyyttä ei osattu antaa, lähelle ei päästetty, eikä tunteista puhuttu. Käytännönasioihin sain mielestäni paljonkin tukea, mutta henkisellä puolella oli puutteita, joita nyt käsittelen.
Voimavarani ovat lapset, liikunta, ystävät ja käsityöt. Olen vasta viimeaikoina osannut nauttia näistä. Toivoisin voivani käyttää näitä paremmin hyödyksi, mutta uskon pystyväni tähän, kunhan pureudun enemmän kipukohtiini. Listasta puuttuu puoliso. Sen haluaisi voida lisätä listaan mahdollisimman pian. Jos olen rehellinen, niin se ei siihen vielä kuulu, vaikka paljon positiivista puolisossani on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti