Surun salaisuus

Kuuntelen monesti tunteita herättäviä musiikkikappaleita (useita kertoja) ja yritän miettiä, miksi ne herättävät tunteita ja mitä ne yrittävät minulle kertoa. Usein musiikki herättää nimenomaan surun tunteita. Tykkään myös katsella koskettavia ohjelmia tv:stä. Jokin syy näihin on, mutta en pääse siihen käsiksi. Onko syynä vain tapa käsitellä surua, yritys päästä tunteeseen käsiksi vai jokin muu?

Olen ajatellut, että olen surun kanssa sujut.  Minulle ei ole elämässä tapahtunut paljon surullisia asioita tai sitten vähättelen niitä. Monesti surulliset asiat kuittaan sillä, että tapahtumat ovat väistämättömiä. Todellisuudessa surun kohtaamisessa minulla on omat vaikeudet. En vain ole saanut siitä otetta.

Lapsuudessa surun tunnetta näin paljon, etenkin äidin kautta. Äiti itki paljon, mutta tästäkään tunteestaan ei puhuttu. En muista, että meitä olisi edes epäsuorasti kielletty itkemästä. Äiti tosin meni usein omiin oloihinsa itkemään, joten sillä se viesti, ettei julkisesti itketä.

Tunteiden näyttämisen koin lapsena epäluontevana. Lapsena yritin usein pidättää kyyneleitä. En muista, että olisin montaa kertaa itkenyt vanhempien nähden. En myöskään muista montaa kertaa, että minua olisi lohdutettu tai edes kysytty mikä on.

Joitakin vuosia sitten itkin paljon miehen nähden. Nyt en enää niin paljon. Osin siksi, ettei enää ole ollut syytä. Osin siksi, että haluan rauhassa pohtia asioita. Häpeää selittää osan piilossa itkemisestä, mutta vain pienen osan. Mies ei oikein osaa suhtautua suruuni, vaan ignooraa minut usein silloin, kun itken. Olen sanonut, mitä toivoisin. Hän ei silti huomaa minua. Tällä on todennäköisesti vaikutusta toiseen huoneeseen sulkeutumiseen ollessani surullinen. Miksi itkisin miehen nähden, jos olen edelleen yksin? Lapsille haluan näyttää, ettei itkemisessä ole mitään pahaa. Olisi kiva, että lapset näkisivät myös, kuinka toista voi lohduttaa.

Surun tunnetta aion edelleen työstää. Olen vasta tajunnut, ettei suru olekaan minulle niin helppo tunne kuin olen luullut. Kuuntelemalla musiikkia ja tutkimalla, mitä ajatuksia sillä hetkellä nousee pintaan, minulle voi aueta vielä surun salaisuus. Tällä keinolla uskon pääseväni ainakin lähemmäksi sitä.