En ole vielä pitkään kirjoittanut blogia. Siitä huolimatta olen yllättynyt, että en ole vieläkään kirjoittanut muutamasta aiheesta. Yksi niistä aiheista koskee ystävyyssuhteita.
Olen koko elämäni kärsinyt huonoista ystävyyssuhteista. Olen usein joutunut hyväksikäytetyksi ja muiden pompoteltavaksi. Minun ystäviäni haluavat olla dominoivat ja itsekeskeiset ihmiset, koska minua on helppo ohjailla. Olen harmitellut, etteivät ihmissuhteeni ole olleet tasavertaisia.
Meillä lapsuudenkodissa ei koskaan käynyt vieraita, eikä vanhemmillani ollut kavereita. En siis oppineet heidän kauttaan hyvien ystävyyssuhteiden luomisen ja ylläpitämisen mallia.
Taustastani johtuen mietin monesti, että haluaako joku oikeasti olla minun ystäväni vai haluavatko he vain toteuttaa omia tarpeitaan. Puhuin joku aika sitten erään ihmisen kanssa tästä aiheesta. Hän sanoi, että joku päivä opin luottamaan omaan vaistooni tässä asiassa. Minulla nimittäin oli muutama ihminen mielessä, joiden motiiveista en ole ollut varma. Nyt olen kallistumassa siihen, että he haluavat olla aidosti ystäviäni. Koen saavani heiltä iloa enkä ole vain toisten tarpeiden toteuttaja. Se että minua kuunnellaan, minua halutaan nähdä ja minun annetaan olla sellaisia kuin olen, on aitoa ystävyyttä.
Olen kokenut koko elämäni aikana yksinäisyyttä, vaikka ihmisiä on ollut ympärillä. Vanhemmat ovat olleet etäisiä. Sisaruussuhteet ovat olleet riippuvaisuuteen taipuvaisia. Ystävyyssuhteet ovat yleensä vieneet enemmän voimia kuin antaneet. Olen roikkunut niissä, kun ei ole ollut parempaa tarjolla enkä ole uskaltanut tutustua uusiin ihmisiin. Parisuhteissa olen ollut riippuvainen. Mikään suhteeni ei ole ollut tasavertainen ja voimaannuttava.
Vaikeiden ihmissuhteiden ja huonojen ihmissuhdetaitojeni vuoksi en ole uskaltanut luottaa ihmisiin. Minun on vaikea luoda läheisiä ihmissuhteita. En uskalla päästä ihmisiä lähelle, koska pelkään heidän satuttavan minua. Olen avautunut asioista, jos minulta on kysytty. Muuten en ole puhunut henkilökohtaisusta asioista. Olen siis toiminut muiden odotusten mukaisesti.
Nyt olen uskaltanut kohdata ja miettiä suhteitani ihmisiin. Joissakin olen nähnyt potentiaalia syveneviin suhteisiin. Jotkut suhteet kuolevat jossakin vaiheessa. Sitten on ne suhteet, jotka elävät omaa elämäänsä. Tulen olemaan niihin ihmisiin yhteydessä, mutta odotukset eivät ole suuret. Ne suhteet jäävät todennäköisesti pinnallisiksi, mutta ei kaikkien tarvitsekaan olla syvällisiä. Tärkeintä on, että hyväksyn sellaisen suhteen enkä ole siinä vain toisen takia tai riippuvuuden vuoksi. Se jo tekee minut iloiseksi, että olen tietoinen omista toiveista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti