Edellisessä postauksessani käsittelin luopumista. Kirjoittaessani mietin, että olen valmis luopumaan voimia vievistä ihmissuhteista. Parisuhteesta en kuitenkaan halua luopua. Parisuhde ei vielä vie voimia, mutta antaa vähemmän kuin toivoisin. Tästä syystä mietin parisuhteeni tilaa ja sen jatkoa paljon.
Kotoa olen oppinut mallin, ettei perhettä jätetä. Siksi parisuhde ja perhe ovat tärkeitä minulle. Olisin kuitenkin halunnut oppia itsekunnioitusta ja oppia arvostamaan itseäni. Jos huomaa tehneensä virheen, niin ei ole väärin muuttaa tilannetta ja jatkaa elämää eteenpäin. Jos tämän olisin oppinut, olisin tehnyt joitakin asioita ihmissuhteissani toisin. Olen mielestäni oppinut pitämään tärkeistä ihmisistä kiinni vääristä syistä mm. miellyttääkseni toista. Myös muutoksen pelko ja epätietoisuus tulevaisuudesta saavat pitämään kiinni epätyydyttävistä ihmissuhteista. En ole uskonut selviytyväni yksin, ja siksi olen jättänyt tekemättä joitakin päätöksiä elämässäni.
Jäin aiemmin miettimään miksi en parisuhteesta ole valmis luopumaan, vaikka se ei täysin tyydytä meitä. Ystävyyssuhteissa ei yleensä pyritä yhteiseen päämäärään samassa suhteessa kuin parisuhteessa. Minun on helpompi päästää irti toisesta, kun en ole luvannut itselleni ja toiselle mitään. Lapset ovat myös meitä toisiimme sitovia. En halua heille kahta kotia. Suurin syy olla tässä tilanteessa on kuitenkin lasten jäljeen riippuvuus, muutoksen pelko ja yksin olemisen pelko.
En suoranaisesti pysty sanomaan mieheen liittyviä syitä olla suhteessa, kuten rakkaus häntä kohtaan. Tämä johtuu siitä, että olen ollut suhteessa vääristä syistä. Rakkaus ei ole täysin sammunut, mutta sitä on liian vähän. Onneksi rakkautta on. Jotkut onnenhetket ovat sellaisia, että toivon suhteelle jatkoa. Aidosti näen, että meillä on tulevaisuus, vaikka joskus epäilenkin sen olevan enemmänkin toiveeni.
Myönnän olleeni hankala kumppani kaikkien ongelmieni kanssa ja se on vaikuttanut paljon parisuhdeongelmiimme. Itsetutkiskelulla voin ja aion muuttaa tapojani ja siten parantaa parisuhdettani. Mieheltä en voi liikoja odottaa, koska silloin ollaan väärällä pohjalla. Mieheni on hyväsydäminen, joten uskon meidän olevan onnellisempia, kun olen tyytyväinen itseeni. Jos näillä ei päästä eteenpäin, niin eroamista pitää miettiä.
Se mikä meitä kantaa vielä eteenpäin on, suhteemme muutos parempaan suuntaan. Lämpöä on enemmän kuin vuosiin. Tiedän myös voivani olla onnellinen mieheni kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti