Kontrolloiminen on vahvasti osa minua. Olen aina pitänyt kaiken siististi järjestyksessä ja ollut hyvin hillitty. Lapsena kaikki oli tiptop. Tuntui, että muistin kaikki asiat ja pystyin organisoimaan asiat hyvin.
Aikuistuessa asioiden ja tavaroiden määrä kasvoi, joten kontrolloiminen ei ole ollut enää niin helppoa. Nyt olen mennyt ääripäähän ainakin kodin tavaroiden suhteen. Meillä on sotkuista kuin mikäkin. Löysääminen on ollut tietoinen valinta, mutta ei tässä määrin.
Kontrolloimisen takana on todennäköisesti pelko. En vain tiedä mitä pelkään. Lapsena olisin voinut pelätä hyväksytäänkö minut tällaisena ja minua hylätä. Pyrin ja pyrin edelleen minimoimaan riskit, mikä voisi selittyä epäonnistumisen pelkona ja sitä kautta se olisi myös hyväksynnän hakemista. Todennäköisesti nämä ovat edelleen samoja syitä, mutta eivät ilmene niin vahvasti enää. En osaa sanoa pelkäsinkö lapsena, mutta ainakin nyt pelkään, että minuun sattuu ja siksi kontrolloin.
Huomaan kuinka kontrolloiminen tuntuu vatsassa ja erityisesti vatsalaukussa. Tunnen kuinka vatsalaukku jännittyy ja toisinaan rentoutuu. Vaikka en koe kipua, niin tunne on inhottava ja ahdistava. Oireet ovat vasta viime vuosina ollut selviä tai silloin ne ovat alkaneet häiritä. Todennäköisesti en ole aiemmin halunnut kohdata niitä, joten en ole niihin niin paljon kiinnittänyt huomiota. Oli miten oli. Haluan näistä eroon! En jaksa fyysisiä oireita, henkiset kestän paremmin.
Minulle luopuminen on vaikea. Luopumisen vaikeus ja kontrollointi liittyvät todennäköisesti toisiinsa. Joissakin tilanteissa huomaan selvän yhteyden. Toivon työskentelyn jatkuvan tämän asian parissa. Haluan niin kipeästi muutosta tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti