Viha - tuo mysteeri tunne minulle, vaikka sitä paljon tunnenkin. Toisaalta tunnistan tunteen, toisaalta en. Viha vie minua välillä niin kovasti mennessään, että mistään ei tule mitään. Ehkä tuo tunne on ollut mysteeri, koska en ole saanut otetta sen todellisista syistä.
Huomaan vihastuvani usein miehelleni. Tyypillisesti vihan tunteet ovat läsnä, kun mies lähtee omille menoilleen tai ei huomioi minun tarpeitani.
Olen miettinyt kohdistuuko viha väärään ihmiseen. Mies ei ole paljon poissa kotoa, joten yleensä menot ovat ansaittuja. Minun huomioimisessa hän voisi tsempata, mutta usein reaktioni on turhan voimakas. Mietin onko vihani todellinen kohde isäni? Hän on ollut fyysisesti läsnä, mutta ei henkisesti. Hän on hylännyt meidät. Nämä voisivat selittää vihan tuntemuksia vastaavissa asioissa miestäni kohtaan.
Miehen ollessa poissa ihan fyysisesti tai henkisesti, tulen vihaiseksi lapsille, koska joudun silloin hoitamaan heitä. Tulen vihaiseksi, kun joudun vaihtamaan kakkavaippoja usein, lapset eivät tottele tai lapset kiukuttelevat. Totta kai tunne noissa tilanteissa on joskus myös normaalia, mutta tuskin minun tapauksessani. Minun tekisi monesti mieli soittaa miehelle ja kertoa kuinka rankkaa on. Usein niin teenkin. Toivoisin mieheltä myötätuntoa ja kiitosta. Miksi? Haluanko oikeasti isältäni kiitosta ja arvostusta? Vai mistä tässä on kyse? Miehellä olisi tsempattavaa tässä, mutta en näe sen olevan asian ydin.
Tiedän olleeni isälleni vihainen, mutta en ole tajunnut olevani vieläkin. Olen osan vihastani käynyt hänen kanssaan läpi, mutta en selvästikään kaikkea.
Nyt kun alan yhdistää paloja toisiinsa, ongelmana on päästä näistä tuntemuksista eroon. Koen olevani kädetön. En tiedä kuinka tarttuisin asiaan. Mieheen ei pitäisi purkaa, mutta kaipaan vaihtoehtoista toimintamallia. Ennenkaikkea pitäisi käsitellä ajatukset.
Yksin tapa on varmaan se, että en anna tunteen viedä niin mennessään, että soittaisin miehelleni, vaan kuuntelisin itseäni. Tänään tein sen ja pystyi olemaan soittamatta. Ei ollut paha :) Siitä tuli kaikinpuolin hyvä olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti