Elämässäni on toistunut kaava, jossa haen huomiota ihmisiltä, jotka eivät minulle anna huomiota. Olen roikkunut kiinni heissä ja toivonut saavani heidän hyväksynnän. Ne jotka ovat minusta kiinnostuneita, en ole heistä ollenkaan kiinnostunut.
Minulla on ollut mahdollisuus seurata, mitä minussa tapahtuu kolmenlaisessa erilaisessa tilanteessa. Yhden kohdalla olen yrittänyt luoda häneen yhteyttä ja saada hyväksyntää. En ole tuntenut ihmistä pitkään, joten vaikea sanoa pidemmällä aikavälillä, millaiseksi tämä muodostuu. Tämän perusteella sanoisin, että hän edustaa minulle tyypillistä kaavaa. Tälläisiin ihmisiin jään helposti roikkumaan, vaikka en saa vastakaikua.
Toinen ihmisryhmä on se, joka on minusta kiinnostunut. Aluksi saatan tuntea hyvää oloa tällaisten ihmisten kanssa, koska on imartelevaa saada huomiota ja jopa ihailua osaksi. Yleensä tällainen käytös kuitenkin herättää enemmän ahdistusta. Tällaiselle ihmiselle olen lähiaikoina antanut mahdollisuuden ja halunnut tutkia, mitä minussa tapahtuu. Hänessä on paljon ihanaa, mutta samalla huomaan ahdistuvani. Tunnistan, että hän haluaa enemmän kuin minä meidän suhteesta, mikä saa minut ahdistumaan. Niin kauan kun en ole hänelle rehellinen, niin kauan hänen seuransa minua ahdistaa. Olemalla rehellinen puhdistan sen, mitä meidän välillä on sanomatta ja voimme mennä kohti meille sopivaa etäisyyttä/ystävyyssuhdetta.
Kolmas ja minulle vieras ryhmä on se, jossa minulla on yhteys toiseen ihmiseen ja meidän välillä on molemminpuolista kiinnostusta. Tällaisia ihmisiä minulla ei ole montaa elämässä, koska olen keskittynyt ryhmään yksi. Vasta näiden kokemuksien myötä olen oivaltanut, mitä oikeasti haluan ihmissuhteiltani ja mitä aion tavoitella. Nyt tiedän, edes hitusen, mitä on molemminpuolinen ystävyys, luottamus, yhteys ja välittäminen. Tälläisiin ihmissuhteisiin aion panostaa ja antaa aikaa. Se on tosi tärkeää ja arvokasta. Yhdistävä tekijä minulla on tällaisten ihmisten kanssa ilo. Meidän silmät hymyilevät toisen katseessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti