Tämä päivä ei ole ollut kaikista helpoin. Olen saanut kohdata vastoinkäymisiä. Ei mitään suuria, mutta minulle tärkeitä asioita. Huomasin väsähtäväni vastoinkäymisistä. Tein tänään pitkää meditaatiota. Alku meni kivasti, mutta sitten tuli vaiketa kehon tuntemuksia, joiden kanssa minun oli vaikea olla. Toivoin meditaation loppuvan pian. Oivalsin meditaatiossa, että haluan aina paeta asioita. En usko selviäväni, jos kohtaan ne, joten välttelen. Kun sallin vaikean tilanteen sillä hetkellä hellittää ja annoin itselleni luvan olla armollinen itseäni kohtaan, olo hellitti. Ymmärsin, kuinka annan oman voimani pois enkä luota, että voin saada sen takaisin. Tässä piili päivän merkityksellinen hetki. Vaikka koen vastoinkäymisiä - ahdistusta, epäonnistumista, riittämättömyyttä syyllisyyttä, vaikeita kehon tuntemuksia - minä voin ja saan sieltä nousta. Minun ei tarvitse soimata itseäni enempää eikä vältellä sitä. Siinä on riittävästi haastetta, kun kohtaan asioita.
Meditaation aikana mieleeni nousi oma voima ja se kuinka pysyä omassa voimassani. Minulle on tärkeää tehdä asiat, kun oivallan jonkin kaipaavan toimintaa. Jos en tee sitä, se on kuitenkin mielessä ja siten energia valuu turhaan sinne. Jos teen sen heti, sama energia on käytössä muuhun. Minulle tuli heti muutamia asioita, joissa on syytä toimia, vaikka ne hieman jännitävätkin. Jatkossa minun on syytä kiinnittää tähän enemmän huomiota, koska tässä on minulle tyypillistä toimintatapaa.
Lasten kanssa annan voimani usein pois. Osa on johtunut siitä, että pelkään aiheuttavani jotain, jos asetan rajat. Väsähdän, kun en ole linjassa itseni kanssa. Annan lapsille voimani. Toivon, että lapseni tulevat kuulluiksi ja hekin voivat vaikuttaa asioihin, joten en tunnista, koska minä otan aikuisen vastuun ja koska lapset voivat olla mukana päättämässä. Tämä varmasti tuo turvattomuutta. Opettelun paikka meille kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti