Edelliseen postaukseen ja aiempiin ajatuksiin liittyen minulla nousee kateus. Tunnen kateutta herkästi, jos muut ihmiset saavat hyvää. Tänään hyvä ystäväni kertoi huipusta viikonlopusta. Tunsin kateutta. Mietin, että miksi. Aihetta tänään pohtiessa tajusin, että minä en uskalla ottaa hyviä asioita vastaan ja tuntea kiitollisuutta, iloa, rakkautta ja onnellisuutta niin kuin ne tunnen. Järjellä tiedän nauttivani jostakin, mutta en elä sitä täysillä. En koe asioita ollenkaan tai niin vahvasti kuin voisin. Koska en nauti elämästä niin kuin voisin, minun on vaikea sallia sitä muille. Tunnen kateutta, että he saavat jotakin, jota minä jään ilman.
Kuinka voisin sallia enemmän hyvää itselleni ja tuntea sen niin kuin tunnen? Tähän minulla ei ole suoraa vastausta. Koen erityisen tärkeäksi tuntea se hyvä. Sillä tavalla uskon olevan helpompi sallia hyvää. Kuinka hyvä tunteminen olisi mahdollista? Kaipaan turvaa ja uskoa, että toinen haluaa minulle hyvää. Näitä en vielä löydä sisältä sillä tavalla kuin niitä olisi hyvä löytää, joten minun olisi tärkeää pyytää niitä ulkoapäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti