Olen matkalla jonnekin uuteen ja tuntemattomaan. Matkalla kohti hyvää. Silti se pelottaa ja ahdistaa. Onko minulla lupa mennä sinne? Miten muut kokevat, jos olen onnellinen? Enhän voi olla kateuden kohde. Samalla tunnistan, kuinka minun on mahdollista saavuttaa kaikki, mitä haluan tällä hetkellä.
Ajatellessani unelmiani välillä mieleeni nousee itseäni rankaisevia ja satuttavia ajatuksia. Tunnistan kaavan lapsuudesta ja tiedostan kohdan, kun se on alkanut. Olen jäänyt näiden asioiden kanssa yksin. Huomaan kuinka kaipaan tukea tälle matkalle. Olen aiemmin sanonut muille, jotka eivät ole tukeneet minua, että kaipaan tukea. Silti edelleen tuen kaipuu on vahva. Kaipuu olla turvassa omien unelmien kanssa ja matkalla sinne. Joku tärkeä ihminen sanoisi, ettei ole mitään hätää. Sinä rakas ja ihana sielu ansaitset kaiken sen, mistä olet uneksinut. Sinä olet turvassa siellä. Kaipaan tunnetta, että olen turvassa ja minua kannatellaan. Minua rakastetaan sellaisena kuin olen.
Eläessäni unelmaelämää paljastan itsestäni paljon. Paljastan sen kuka olen ja mitä haluan ja mikä on minulle tärkeää. Koen olevani silloin erityisen haavoittuvainen. Jos niihin kohtiin isketään, niin kuin on joskus tehty, se satuttaa ja on saanut minut menemään pois itsestäni. Silti haluan sinne mennä. Olen valmis peloista ja turvattomuudesta huolimatta. Olen valmis. Olen valmis. Olen valmis. Minusta löytyy tarvittava turva ja aina voin sitä pyytää myös muualta. Haluan ottaa tuen myös vastaan. Tässä on jotain olennaista. Pyytää tukea ja ottaa sitä vastaan. Löytää se siten myös sisältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti