Herkullisten asioiden äärellä olen ollut. Ihmissuhteet. Tajusin, että joissakin ihmissuhteissani puuttuu tasapaino. Joidenkin kanssa haen liikaa yhteyttä eikä heillä ole tilaa hakea yhteyttä minuun. Joidenkin kohdalla taas toiset hakevat niin paljon yhteyttä, ettei minulla ole tilaa siihen. Minä haen emotionaalista yhteyttä. Toiset eivät välttämättä hae suoraan emotionaalista, vaan enemmänkin fyysistä yhteyttä.
Tunnen helpotusta ja kiitollisuutta oivalluksesta. Minun on osattava hyväksyä erillisyys ja tila joissakin ihmissuhteissani. On ymmärrettävä, ettei minun tehtäväni ole yksin rakentaa yhteyttä ja ihmissuhdetta. Antamalla tilaa toiselle annan mahdollisuuden heille tulla yhteyteen. Minun tehtävänäni on ottaa vastaan ne tunteet, jotka minussa heräävät erillisyyden aikana. Jos toinen ei tule yhteyteen, silloin on osattava luopua siitä ihmisestä ja ihmissuhteesta. Sitä olen tehnyt tässä eron jälkeen. Silti huomaan, että vieläkin teen liikaa asioita ihmissuhteiden eteen. Aiemmin olin monissa suhteissa se, joka yksin piti yllä ystävyyssuhdetta. Nyt olen se, joka enemmän hakee yhteyttä sitä eli eteenpäin on tultu. Olen siirtynyt lähemmäksi vastavuoroisia ihmissuhteita.
Toinen puoli on se, että osaan ottaa etäisyyttä ja tilaa, jos toinen haluaa hanakasti yhteyteen. Näitä ihmissuhteita ei ole monia, koska toinen variaatio on lapsuudesta tutumpi. Erään ihmisen kanssa tilanne meni siihen pisteeseen, että jouduin ottamaan selvän pesäeron, koska hän ei pystynyt antamaan minulle tilaa olla yhteydessä häneen. Olinhan vuosia vastannut hänen yhteydenkaipuuseen. Hän ei pystynyt ymmärtämään minua, koska hän näki vain omat tarpeensa ja niiden toteutuminen oli hänelle tärkeää. Se mitä hän ei ymmärtänyt oli, ettei minun tehtävänäni ole vastata siihen, vaan joku muu voi vastata siihen. Voisin vastata, jos se olisi linjassa sen kanssa, mitä itse haluan ja tarvitsen. Tässä tultiin siihen, että on aika päästää irti, kun ei löytynyt meille yhteistä kohtaa. Ei löytynyt halua aidosti kohdata minun tarpeeni tässä ja keskustella siitä. Tärkeintä oli, että hän saisi haluamansa. Tätä kirjoittaessa koen tehneeni oikein. Uskon, että tulemme joskus kohtaamaan, kun sen aika on. En kuitenkaan aio olla hänen toiveiden täyttäjä, jos se ei ole linjassa omien toiveideni kanssa.
Oivalluksen myötä uskon ihmissuhteiden selkiytyvän entisestään. Huomaan millaiseen vastavuoroisuuteen minä olen valmis ja millaiseen toinen on valmis ja miten itse suhtaudun siihen. Osa ihmissuhteissani saattaa jäädä ja osa voi muuttua tasavertaisemmaksi. Uskon tämän antavan tilaa uusille ja entistä tasavertaisemmille ihmissuhteille, kun en enää suostu mihin vain. Toki se voi tarkoittaa pettymysten sietämistä, kun toisella ei ole halua ja / tai taitoa hakeutua aitoon yhteyteen. Huh, huh! Uutta odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti