Olen tietämättäni ollut oman elämäni uhri. En ole osannut ja ymmärtänyt ottaa vastuuta omista asioista. Olen vain valittanut niistä enkä hakenut niihin muutosta. Jos olisin ymmärtänyt, olisin rohkeasti tehnyt päätöksiä. Nyt vain olen valittanut ja toki tehnyt joitakin asioita parantaakseen elämääni, mutta en ole ottanut vastuuta ja tehnyt päätöksiä.
Koen mieletöntä vapautta, kun ymmärsin, että ei minun ole pakko elää tällaista elämää. Minä voin valita toisin. Siis hetkinen!!! Minä voin tehdä valintoja! Olen kadottanut tämän oivalluksen, vaikkakaan se ei ole ollut hallussani kovinkaan hyvin koskaan. Minun ei ole pakko tyytyä moneenkaan asiaan.
Se mikä on tehnyt tästä vaikean on se, että kannan myös vastuun teoistani. Valinnoillani on seurauksensa. Jos parisuhdetta ajattelen, niin joudun seuraamaan valintojeni nostamia tunteita kumppanissani. Sitä kautta joudun käsittelemään hänen reaktioidensa herättämiä tunteita minussa. Ne reaktiot ovat uusia ja siksi se tuo uusia haasteita minulle, mikä pelottaa minua. Sama pätee myös muissakin ihmissuhteissa. Minun on vaikea kohdata ihmistä, joidenka mielen pahoitan. Joudun käsittelemään itselleni vaikeita tunteita sitä kautta.
Olen valmis kohtaamaan valintojeni seurauksia. Haluan kokea vapauden, jota syvästi kaipaan, vaikka joudunkin kohtaamaan uusi haasteita. Haluan elää itseni näköistä elämää ja nauttia siitä. Jos en niin tee, katkeroidun lopulta. Silloin syytän muita enkä kanna vastuuta elämästäni.
Olen kiitollinen tästä oivalluksesta <3 Täältä tullaan vapaus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti