Monia asia on tulossa näin vuoden lopulla elämässäni päätökseen. En aiemmin osannut päästää irti edes sellaisista asioista, jotka vievät enemmän kuin antavat, mutta olen ottanut huimia askelia. On nimittäin aika päästää irti myös itselleni tärkeistä asioista, jotta elämääni tulisi tilaa jollekin uudelle. Alan nyt ymmärtää, että voin saada hyvän tilalle vielä parempaa, jos koen, että jonkin on aika mennä.
Kaikista vaikeinta minulle on ollut päästää ihmisistä irti. Se ei toki tarkoita sitä, että he eivät olisi enää elämässä mukana, vaan usein sitä, että suhde hakee uutta muotoaan. Tässä vaiheessa se on toki tarkoittanut sitä, että olen ottanut ihmisiin etäisyyttä. Olen ollut epävarma, kun huomaan, etten osaakaan olla enää heidän kanssaan. Jotakin on muuttunut ja se on minulle hankalaa, kun ei olekaan enää tuttua ja turvallista. Joiden ihmisten tilalle on tullut uusia ihmissuhteita ja ne ovat opettaneet minulle sitä lisää, mitä arvostan ystävyyssuhteissa, jotta voin saada tai luoda sellaisia lisää.
Tällä hetkellä voisinpa melkein sanoa, että minulla ei ole riippuvuussuhteita. Toki välillä koen vetoa johonkin ihmiseen tai minun on vaikea päästää irti, mutta ne ovat enemmänkin yksittäisiä kertoja kuin varsinaisesti riippuvuussuhteita. Osaan olla yksin ja pystyn sanomaan ei. Välillä voi olla haastavaa tunnistaa, mitä haluan ja tarvitsen, mutta aika vähässä ovat ne kerrat.
Minulla on viimeisen vuoden aikana ollut mahtava porukka, jossa olemme yhdessä tehneet kasvua. Ensi vuonna siinä olisi mahdollista jatkaa, mutta jokin minussa sanoo, että nyt on aika siirtyä eteenpäin. En aluksi ymmärtänyt tätä kutsua, koska tuntui hankalalta päästää tästä olemassa olevasta porukasta irti. Tämä oli ensimmäinen kerta, että osasin ja uskalsin päästää jostakin hyvästä irti ja luotin, että teen oikean ratkaisun.
Tavaroiden suhteen olen tehnyt tätä irtipäästöä jo eron yhteydessä, joten se ei ole enää minulle mikään kovin iso juttu. En ole haalinut tavaroita, joten uusia kiintymyksiä ei ole juurikaan syntynyt.
Uusin irtipäästö on minulle ollut luopuminen ruuista, jotka eivät tee minulle hyvää. Olen aiemminkin luopunut, mutta nyt tämä tuntui erilaiselta. Nyt tein luopumiset rakastaakseni itseäni ja voidakseni paremmin. Aiemmin en ollut siihen valmis, vaikka yritinkin. Pikkuhiljaa samat ruoat palasivat lautaselleni.
Monista asioista olen luopunut jo ja ne ovat vapauttaneet minua. Tarpeellisia asioita, joista vielä haluan luopua on negatiivisuus ja ikävissä asioissa pyöriminen. Haluan päästää irti uhrin roolista ja nähdä mieluummin elämässä hyviä asioita. Keskittyä hyvää ja ihanaa, vaikka elämässä olisi vastoinkäymisiä. Haluan myös päästää irti syyttelystä ja ottaa minulle kuuluvat asiat vastuulleni.
Olen oppinut olemaan entistä enemmän itseni puolella ja tekemään itselleni rakkauden tekoja. Olen ollut valmis kohtaamaan toisen pahan mielen, jotta voin rakastaa itseäni. Haluan entistä vahvemmin ajatella omaa hyvinvointia ja sitten läheisteni. Minulla ei ole muille annettavaa, jos en voi hyvin. Tarkoituksenani ei kuitenkaan ole loukata muita.
Arjessa irtipäästämksen vaikeus näkyy välillä siinä, että minun on vaikea lähteä vaihtamaan tekemistä. Minä ikäänkuin jumiin tekemiseen, jota olen tekemässä. Alan pikkuhiljaa tunnistaa, koska on aika siirtyä eteenpäin, mutta tähän haluan vielä panostaa. Uskon voivani paljon paremmin, jos siedän irtipäästämistä ja muutosta myös ihan pienissäkin asioissa.
Viimeinen josta haluan päästää irti on kontrolli ja nimenomaan liiallisesta sellaisesta. Haluan antautua elämälle ja luottaa, että se kantaa. Haluan olla minä ja antaa sen näkyä. En halua kannatella enää muita, vaan olla rohkeasti se, joka olen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti