Tuntuu erityisen hyvältä, kun alan oivaltamaan taas isoa kokonaisuutta. Olen ollut yksinäisyyden ja turvattomuuden äärellä. Tiedän, että tehtävänäni on kasvaa itsenäiseksi ja seisoa omilla jaloillani, mutta en oikein ole ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa. Yksin ei elämässä tarvitse selvitä, joten miten olla itsenäinen, mutta samalla yhteydessä muihin ja samalla saa olla tarvitseva.
Vasta nyt ollut valmis tutustumaan turvattomuuteeni ja siihen, mitkä asiat minulle luovat sitä. Minulle turvattomuutta luovat mm. uudet tilanteet, virheiden tekeminen, yksinäisyys ja todellisen itseni näyttäminen muille. Näissä tilanteissa kaipaan kokemusta siitä, että minua varten ollaan ja minua tuetaan, että vierelläni kulkee joku. Mietin myös tilanteita, joissa haluan, että ihmiset ovat konkreettisesti vieressäni eikä vastapäätä. Koen silloin saavani sen tuen jota tarvitsen. Kaipaan myös paljon fyysistä läheisyyttä, koska se tuo minulle turvaa. Nämä ovat niitä kokemuksia siitä, ettei minun tarvitse yksin selvitä.
Turvattomuudesta huolimatta olen ottanut hyvinkin vaikeita asioita itsekseni vastaan ja minusta alkaa tuntua siltä, että kestän paljon asioita itsekseni. Luottamus elämän kantamiseen on kasvanut. Joskus mietin, että tarvitsisin jonkun tukemaan ja auttamaan, mutta olen päättänyt olla niiden tunteiden kanssa ja minusta on löytynyt vahvuus. Olen selvinnyt uskomattomista asioista yksinäni.
Olen toivonut ympärilleni ihmisiä, jotka ovat lempeitä ja kannustavia. Häpeäkseni tunnistan kaipaavani sellaisia isä- ja äitihahmoja. Olen oppinut ottamaan heiltä jonkin verran tukea vastaan, joka on auttanut minua selviämään itsekseni. Olen saanut olla heikko eikä minua ole hylätty. Pikkuhiljaa minusta alkaa tuntua siltä, ettei minun tarvitse selvitä yksin, vaan saan olla heikko ja tarvitse. Samalla minulle on syntynyt kokemus siitä, että yksin ei tarvitse selvitä. Näiden salliminen ja hyväksyminen ovat auttaneet siinä, että olen selvinnyt yksin.
Tämä on minulle iso ja tärkeä asia. Otan ison hyppäyksen siinä, että alan hahmottaa, mistä on kyse yksinäisyydessä ja turvattomuudessa. Osaan myös olla näiden tuntemusten kanssa enkä täysin hätäänny. Tärkeää on myös se, että vaikka seison omilla jaloillani, ei se tarkoita sitä, että aina täytyy olla vahvana eikä muita saa tarvita. Olen tosi kiitollinen tästä harppauksesta matkallani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti