Minussa on paljon sitä, joka haluaa olla uhri ja heikko. Jos minulla ei ole esim. töitä tai parisuhdetta, on minun luonnollista uhriutua ja olla voimaton. En koe olevan mitään syytä, miksi välittää itsestäni. Sama pätee moneen muuhunkin asiaan. Vasta nyt olen oivaltanut, että minä itse luon tätä. Minä en tarvitse ulkoisia syitä sille, että saan pitää itsestäni huolta ja olla vahva ja olla onnellinen.
Tunnistan itsessäni sitä, joka kokee kaiken muiden ihmisten ja ulkoisten asioiden kautta niin tässäkin. En ole kokenut itseäni riittävän arvokkaaksi, jotta eläisin omannäköistä elämää ja saisin pitää itsestäni huolta ja nauttia elämästä. Se ei ole keneltäkään pois. Voin kaiken tehdä vain itseni vuoksi ja olla onnellinen niin. En tarvitse hienoja ulkoisia puitteita, tiettyä ihmissuhdetta tai uraa, jotta saan tehdä jotain tai olla jotain. Voin olla onnellinen ja arvokas vain siksi, että olen minä.
Olen tiennyt jo pidemmän aikaa, että haen asioita ulkoapäin, mutta nyt tämä aukesi uudella tavalla. Tuntuu, että voi olla helpompi antaa itselle, sitä mitä tarvitsen, kun ymmärrän tämän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti