Käydessäni opettavaista ihmissuhdetta läpi. Olen alkanut ymmärtää entistä enemmän, kuinka menneisyys vaikuttaa ihmissuhteissa. Se mitä taakkoja me kannamme, tuo vuorovaikutukseen lisämausteen. Taakkamme vaikuttavat kommunikointiin ja tekee siitä taitolajin.
Kun yritin kertoa ystävälleni suhteen ahdistavuudesta, hän ei ymmärtänyt, ettei hän ollut syypää. Ei se tarkoita, että hän toimisi täysin väärin, vaan menneisyyteni haamut toivat ahdistukseni mukanaan. Meidän suhde toi mieleen vaikeita tilanteita lapsuudestani. Yritin niitä avata, mutta hän ymmärsi asian toisin. En ollut oivaltanut asiaa niin hyvin, että olisin pystynyt hänelle kertomaan asian selkeästi.
Hylkääminen oli helpompi sietää, kun ymmärsin, että hän ei kyennyt kohtaamaan omia haamujaan. Kyse ei ollut minun huonommuudestani, vaan hänen repussaan olevista painolasteista. Virheitä minäkin tein, mutta yksipuolisella avoimuudella niitä ei korjata.
Ystäväni hylkäämisen myötä ymmärsin myös, kuinka ystävyyssuhteet toimivat. Ystävät tekevät virheitä, mutta ne on usein anteeksiannettavissa. Pitkässä ihmissuhteissa ei voida välttyä jonkinlaisilta erimielisyyksiltä, koska meillä on omat menneisyytemme, jotka vaikuttavat haluamattamme ihmissuhteisiin. Asioista ei tule peikkoja, jos rohkeasti uskallamme sanoa mielipiteemme ja tuoda tunteemme esille. On uskallettava avautua, keskustella vaikeitakin asioista ja otettava riski, että tulee hylätyksi. On oltava oma itsensä. Kun molemmat ovat valmiita pohtimaan omaa toimintaa joka kantilta ja myöntämään virheensä, on aito anteeksianto mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti